Suomen talous(keskustelu) katsoo väärään suuntaan

Suomi kärsii tällä hetkellä peruutuspeilisyndroomasta. Talouskeskustelu kaipaisi sen sijaan tulevaisuuteen katsovia indikaattoreita.

Suomen talouskeskustelu ja päätöksenteko ovat jämähtäneet vanhoihin raameihin. Bruttokansantuote, työllisyysaste ja muut perinteiset mittarit hallitsevat edelleen otsikoita ja päätöksiä. Ne ovat kuitenkin peruutuspeiliin katsovia mittareita, eivätkä kerro mitään siitä, mihin olemme maana menossa. Suomi kärsii tyypillisestä organisaatioita vaivaavasta syndroomasta. Kun tulokset on mitä on, keskitytään selittelemään ja korjaamaan virheitä jälkikäteen. 

BKT on hyvä esimerkki peruutuspeilimittarista. Perinteiset talouden tilaa kuvaavat indikaattorit, kuten kuluttajaluottamusta mittaavat indeksit, teollisuuden ostopäällikköindeksit, rakennuslupien määrä, vientitilastot ja työttömyysaste eivät oikeastaan nekään kerro sitä, tehdäänkö meillä tulevaisuuden näkökulmasta oikeita asioita.

Ajatellaan vaikka työllisyysastetta. Se kertoo meille ainoastaan, kuinka moni on tällä hetkellä työssä, mutta ei mitään siitä, millainen työmarkkina tulee olemaan tulevaisuudessa. Sen luvut todentavat meille kulloinkin vallitsevaa kurjuutta, mutta eivät anna indikaatiota mittariin vaikuttavista tekijöistä. 

Työssä tulee pohdittua usein organisaatioiden kanssa ennakoivia indikaattoreita ja sitä, mistä tiedämme että olemme menossa oikeaan (tai väärään) suuntaan. 

Jos haluaa tarkastella hyvinvointivaltion tulevaisuuden suuntaa pidemmällä aikavälillä, edes 10-15 vuoden päähän, olisi hyödyllistä pohtia sellaisia indikaattoreita, jotka antavat viitteitä pidemmän aikavälin trendeistä ja kehityssuunnista. 

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta kiinnostavia indikaattoreita tällä hetkellä on muun muassa teknologian ja automaatioasteen kehitys. Sen seuraaminen, kuinka automaatio ja tekoäly korvaavat perinteisiä työpaikkoja ja kuinka hyvin koulutusjärjestelmä ja työmarkkinat pystyvät vastaamaan tähän muutokseen. Koulutustason kasvu ja osaamisen kehitys on toinen suoraan Suomen tuottavuuteen vaikuttava indikaattori, ehkä jopa se kaikkein kriittisin mittari tällä hetkellä. 

Väestörakenteen ja demografisten tekijöiden muutosten osalta, miten seurataan, kuinka hyvin yhteiskunta varautuu ikääntymisen haasteisiin, kuten eläkkeiden rahoitukseen ja terveydenhuollon kuormitukseen?

Entä mielenterveyden ja hyvinvoinnin trendit? Kasvava kuormitus ja nuorten mielenterveysongelmat ennakoivat paitsi terveydenhuollon, myös sosiaaliturvan kuormitusta tulevaisuudessa.

Väestörakenteeseen ja tuottavuuteen kytkeytyy myös monikulttuurisuuden lisääntyminen ja sosiaalinen integraatio, molemmat oivallisia indikaattoreita seurattavaksi. 

Entäpä sitten sosiaalinen koheesio ja polarisaatio? Löytyisikö indikaattoria sille, miten sosiaalisen median kuplat ja polarisaatio kehittyvät ja miten ne vaikuttavat yhteiskunnan yhtenäisyyteen? Olisin kiinnostunut myös pitkän aikavälin muutoksista kansalaisten arvoissa, sillä ne ennakoivat muutoksia poliitikassa ja julkisessa päätöksenteossa.  

Suomen talous katsoo väärään suuntaan, kun oikeasti pitäisi kysyä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Lue lisää aiheesta: Neljä skenaariota Suomen tulevaisuuteen