Suomi tarvitsee innovaatioita, mutta mikä on riittävän iso ongelma ratkaistavaksi?
Suomi tarvitsee innovaatioita, mutta osaammeko valita oikeat ongelmat ratkaistavaksi? Onko meillä varaa tavoitella samoja investointeja kuin kaikki muutkin, vai pitäisikö keskittyä ratkaisemaan omia kriittisiä ongelmiamme – ja samalla luoda uutta vientipotentiaalia?
Suomalaisista startupeista kuulee välillä sanottavan, että niiden kunnianhimo jää vaatimattomaksi verrattuna Piilaakson yrityksiin, joista jokainen pyrkii ratkomaan isoja, globaaleja ongelmia. Piilaakson sanonta: ”Go big or go home” pätee tässäkin. Mitä suurempi ongelma, sitä suurempi mahdollisuus houkutella riskipääomaa ja luoda seuraava globaali menestystarina.
Suomen startup-yhteisö julkaisi tällä viikolla Visio 2040 -julkaisun, joka kattaa useiden kiinnostavien ja tulevaisuuteen suuntautuneiden yritysten vision tulevaisuudesta. Näiden startupien joukossa on koko joukko kiinnostavia lähtöjä aina avaruusteknologiasta hyvinvointiteknologiaan.
Samalla se sai kuitenkin mietteliääksi.
Voiko Suomen kaltaisella pienellä maalla olla varaa hajauttaa investointejaan ja allokoida käytettävissä olevat vähäiset resurssinsa ja inhimillinen pääomansa kaikille näille sektoreille? Onko meillä todellisuudessa mahdollisuuksia kilpailla globaaleissa teknologiaratkaisuissa, vai pitäisikö meidän keskittyä vähemmän kilpailtuihin, mutta yhtä merkittäviin ongelmiin?
Vai pitäisikö tätä lähestyä siten, että Suomen nykyisessä innovaatioportfoliossa on useita alkuvaiheen lähtöjä, joista myöhemmin prosessissa karsiutuvat vähemmän kannattavat sektorit pois? Useat näistä ovat sellaisia, missä melko suurella todennäköisyydellä kilpailevat myös USA ja Kiina. Kannattaako siihen kilpajuoksuun lähteä mukaan?
Kokemuksesta tiedetään, että suurimmat innovaatiot luodaan usein siellä, missä ongelma on kaikkein suurin. Toisin sanoen siellä, missä tarve ohjaa kysyntää. Se sai ajattelemaan sitä, mikä on Suomen näkökulmasta riittävän iso ja tuntuva haaste, johon ratkaisujen löytäminen auttaisi ennen kaikkea yhteiskuntaa, mutta voisi myös oikealla osaamisella ja tuella kasvaa kokoaan suuremmaksi?
Jos katsomme Suomen tulevaisuutta, suurimpien ongelmien listalta löytyy ikääntyvä väestö, työperäisen maahanmuuton haasteet ja koulutusjärjestelmän heikkenevä kilpailukyky. Hyvinvointivaltio tarvitsee tulevaisuudessa ennen kaikkea sosiaalisia innovaatioita, joihin yhdistyy korkeaa teknologiaa. Toistaiseksi näihin sijoittavia VC fundeja löytyy jopa pohjoismaisittain yllättävän vähän, ottaen huomioon, että moni harmaantuva länsimaa painii samojen haasteiden kanssa.
Sen sijaan, että valitsemme kilpailla head-to-head jättiläisten kanssa puolijohteista tai kvanttiteknologiasta, voisimmeko tunnistaa Suomessa sellaiset strategiset kyvykkyydet, jotka ratkovat ensisijaisesti meidän omia ongelmiamme, mutta ovat riittävän isoja, jotta ratkaisut kiinnostavat myös globaalisti? Ehkä sillä saataisiin se synkistyvä palveluiden vaihtotasekin oikenemaan.
Toisin sanoen, voisiko ratkaisu löytyä paikallisista haasteista, jotka voisimme kääntää mahdollisuudeksi synnyttää globaalisti kiinnostavia vientituotteita?
Lisää aiheesta:
VISIO 2040 Kun asiat Suomessa tehtiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti
Neljä skenaariota Suomen tulevaisuuteen
Just niin, mutta asiasta on jauhettu ja jauhettu, mutta kun tänne niitä tarjosin, vastaanotto sairaan kateellista. Oheinen streemi meni sitten aasiaan ja miljardien mahdollisuudet.
https://www.youtube.com/watch?v=GCHzb2U5k2E&feature=youtu.be
Ilmoita asiaton viesti
”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.” Presidentti J. K. Paasikivi opetti näillä sanoilla suomalaisille ulkopolitiikan perusasioita itsenäisyyspäivänä 1944, muutama kuukausi jatkosodan päättymisen jälkeen.
Se menee nyt näin:
Nyt on päättynyt vuonna 1945 alkanut USA-johtoinen kansainvälisiin sopimuksiin ja sääntöihin perustunut maailmanjärjestys.
Tilalle on tullut uusi maailmanjärjestys, joka perustuu itsekkääseen, oman edun härskiin tavoitteluun muista välittämättä jopa sotilaallisin keinoin.
Kansainvälisten järjestöjen kuten YK, OECD, WTO, ICC, jne. rooli on romahtanut.
Nyt on käynnissä nopeatempoinen globaali markkinoitten uusjako markkinaosuuksista, uusista teknologiosta ja talousvallasta.
Näyttää siltä, että tämän taistelun on voittamassa pääosin USA, jolla on 72 maailman suurinta teknologia yhtiötä.
Tässä maailmassa käydään ”talous-olympialasia” 24/7 ja jaossa on vain yksi mitali, se on ”kultamitali” siitä, kuka tuo kaupan kotiin!
Miten tässä rytäkässä käy Euroopan ja pienen kilpailukyvyttömän Suomen?
Riitelevä, sekavasti johdettu ja sotaa käyvä Eurooppa on jo pitkälti menettänyt pelin. Vuonna 2008 sen talous oli samankokoinen kuin USA:n, nyt vain puolet siitä!
Entäpä Suomi?
Suomen siirtyminen sosialismiin tapahtui bernsteinilaisen sosialistin, Mauno Koiviston presidenttikaudella 1982–1994.
Ennen sitä Suomea johti talousosaaja Urho Kekkonen, joka nerokkaalla suomettumisella juonitteli uskomattomalla tavalla isänmaamme Neuvostoliiton kynsistä Länteen.
Kuollessaan 1986 Kekkonen oli Suomen rikkain mies!
Nyt Suomi on brezhneviläisessä stagnaatiossa, kun sosialistinen talouskokeilumme on epäonnistunut, niin kuin kaikkialla muuallakin. Björn Wahlroosin mukaan: ”Suomi on nyt konkurssin partaalla.
Suomen voi tästä MEGA-kriisistä pelastaa vain täydellinen talous-, koulutus-, sote- ja työlainsäädäntöuudistus.
Sen voi tehdä vain niin, että suomalaiset puhaltavat kaikki yhteen hiileen ja tekevät meistä taas globaalisti kilpailukykyisen maan, jossa on kapitalistin ”sallittua” MEGA-vaurastua, ottaa riskiä, tehdä innovaatioita, investoida uuteen tekniikkaan, työllistää ja tehdä lapsia.
Tähän tarvitaan SDP:n Väinö Tannerin vertainen, uskottava kriisijohtaja, joka yhdisti Suomen kansan 1939 Talvisodan hädän hetkellä!
Seppo Korppoo, Asekätkijöitten sukua, pk-yrittäjä 30+ vuotta 24/7, suomalaisen teknologian vientiä maailanmarkkinoille koko 50-vuotisen työurani ajan
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa, kun kannatat suurta riskinottoa suurilla (innovaatio)markkinoilla. Se vaatii kuitenkin resursseja ja ennen muuta kykyä kantaa riski, joka on keskimäärin luokkaa 30 prosenttia. Tämän ohella ehdotan ns. aluskasvillisuuteen perustuvaa mallia. Suomessa on koulutustaso korkea ja sitä mukaa korkea luontainen innovaatiopotentiaali, jota ei nyt hyödynnetä. Rahoitussektori suorastaan hylkii ruohonjuuritason innovointia. Jos menet (”pienen”) keksintösi kanssa hakemaan rahoitusta, ei sinuun suhtauduta aikuisten oikeasti vakavasti. Saat kyllä sympatiaa, mutta et muutamia tonneja enempää, jos jaksat edetä niin pitkälle. Tämä näkyy yksityishenkilöiden ja pienyritysten patenttihakemustenkin määrässä.
Tämän huolestuttavan kehityksen olen todennut pitkän työurani aikana. Nuoret ei keksi mitään ja vanhat eivät enää jaksa.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se rimmaa, ajat ja keksijät ovat kadonneet, jonnekin ja esimerkkinä minä yhtenä, tein ekan keksintöni 6v ikäisenä, sovellus patomoottoriksi, viimeisimmän 76v ikäisenä ja EPO patenttina markkinaan noin 200 Mrd ekee ja kolmannen vuosimaksun kohdalla lopetin narulla tyrkkäämisen. Siinä välissä eräs J. Ollila ja minä saatiin potkut Shelliltä, minut kutsuttiin takaisin n 3v kuluttua, sain säkillisen rahaa ja pääpomo Lordin arvonimen, eikä ole satu.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä eräs innovaatio :). Suomessa on tilaa, puhdasta luontoa, vesistöjä, hiljaisuutta ja lämpötilojen puolesta neljä matkailuun sopivaa vuodenaikaa. Aloitetaan ideoimaan, suunnittelemaan ja rakentamaan koko Suomesta ostovoimaisille eläkeikäisille ”elämysten maata”. Kahdeksasta miljardista ihmisestä löytyy potentiaalisia asiakkaita elättämään kaikki suomalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelmien ratkonta tarvitsee aivoja ja rahaa. Eikä välttämättä edes paljoa.
Ongelmien tunnistaminen on sitten eri juttu. Usein se kaipaa sitä, että törmää niihin ongelmiin jossain tilanteessa.
Ja jos kyse on yritystoiminnasta niin sitten jonkun pitäisi olla vielä valmis maksamaan. Joissakin tilanteissa tiedetään, että on paljonkin järkeä tehdä asioita paremmin mutta kukaan ei maksa siitä nykyisellään mitään.
Esimerkiksi: https://imgs.xkcd.com/comics/dependency.png
Ilmoita asiaton viesti
→ ”Jos katsomme Suomen tulevaisuutta, suurimpien ongelmien listalta löytyy ..”
Toivottavasti tässäkin olen täysin väärässä, kun väitän, että suurin ongelmamme lähitulevaisuudessa on naapurimme, jonka lähes rajattomat resurssit riittävät laajentaa ’sotilaallisia operaatioitaan’ Naton alueelle ja ensimmäisenä ’vastaanottomaana’ sen propagandan mukaan Suomi. Nyt kun EU:n alueella esimerkiksi tykistön ammuksista on huutava pula, pitäisi käyttää hyväksi suhdanteita ja nostaa turvallisuuspotentiaaliamme lisäämällä työllistävää puolustustarvikkeiden tuotantokapasiteettia rajusti. Se olisi asia, mitä naapurimme ymmärtää ja mikä nyt tulisi ’ilmaiseksi’.
Ilmoita asiaton viesti