Työelämä on rikki, mutta eri syistä kuin kuvittelemme
Työpäivä täynnä palavereita ja sähköposteja, mutta silti mitään ei tunnu saavan aikaan – kuulostaako tutulta? Syy voi löytyä lisääntyneestä metatyöstä, joka imee työpäivistä energian ja johtaa näennäistuottavuuteen.
Syyskuu ja arki. Päivät ovat jälleen päättymätön kela Teams-palavereita, sähköposteja ja Slack-keskusteluita muutaman aidon kohtaamisen ympärillä. Vaan oletko koskaan miettinyt, mistä se ainainen “kiireen tunne” syntyy työssä? Tai miksi tuntuu siltä, että vaikka koko tiimi ponnistelee, tulokset ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia?
Yksi syypää löytyy niin kutsutusta metatyöstä. Mutta nyt ei puhuta kotitöistä.
Metatyöllä tarkoitetaan “työtä työn ympärillä” eli työtä, jota tietotyöntekijät joutuvat tekemään, jotta voisivat tehdä varsinaiset työtehtävänsä. Metatyöksi lasketaan erilaiset palaverit, statuspäivitykset ja muu hallinnollinen humppa, joka ei tuota varsinaisesti arvoa työn kannalta. Pahimmillaan tietotyöntekijät käyttävät noin 58 % ajastaan metatyöhön. Työtunneiksi käännettynä, tavallisen 37,5 viikkotunnin rytmillä se vastaa käytännössä kolmea päivää viikosta (!)
Toisen tutkimuksen mukaan enää alle puolet työpäivästä (39 %) kuluu omiin työtehtäviin, loppupäivän kuluessa metatyöhön ja erilaisiin häiriötekijöihin. Metatyö ei edistä organisaation tavoitteita, mutta pitää työntekijät kiireisenä. Moni sortuu myös tuottavuusteatteriin, nimittäin yhden datapisteen mukaan 43 % työntekijöistä käyttää jopa 10 tuntia viikossa tekemiseen, jonka tarkoituksena on vain luoda vaikutelma kiireestä. Tähän tarkoitukseen sopivat hyvin osallistuminen palavereihin, joissa itsellä ei ole roolia tai chatissa keskustelujen käyminen, jotka vain generoivat lisää keskustelua.
Samaan aikaan työssä koetaan kuormitusta ja työntekijöiden sitoutuminen on ennätysmatalalla. Tunnolliset työntekijät vastaavat viesteihin kellon ympäri, jahtaavat epätoivoisena to-do listan viimeistä riviä ja toivovat pysyvänsä kasassa seuraavaan lomaan saakka. Miten me olemme ajaneet itsemme tällaiseen ansaan?
Tällä hetkellä tuottavuuden kasvua haetaan kuumeisesti tekoälystä ja toivotaan, että jatkossa kone voi hoitaa suurimman osan asiantuntijoiden rutiinitehtävistä. Mutta siinäkin on olemassa todellinen riski sille, että ne varsinaiset työtehtävät valuvat tekoälylle ja meille ihmisille jää jäljelle pelkkä metatyö. Kärjistäen, tekoäly tekee ja ajattelee puolestamme ja me istumme Teamsissa raportoimassa sitä, missä kukin projekti menee.
Organisaation, joka on opettanut itsensä kiireen kulttuuriin, on vaikea pyristellä siitä irti. Ihmiset oppivat nopeasti arvottamaan itseään ja kollegoitaan sen mukaan, kuinka täysiä näiden kalenterit ovat. Kiireen ei pitäisi koskaan olla mikään ideaali, sen sijaan tuottavuutta ja tuloksia kuuluukin tavoitella.
Tuottavuuskeskustelussa tikunnokkaan on noussut jälleen kysymys etätyöstä ja toimistoille paluusta. Etätyö kun ajaa ihmisiä sosiaaliseen deprivaatioon ja vähentää varsinkin uusien työntekijöiden tuottavuutta.
Etätyöloukun sijaan purkaisin ennemmin kuitenkin metatyöloukkua, jolloin aikaa irtoaisi enemmän myös niihin aitoihin ihmisten välisiin kohtaamisiin.
Lue myös: Tietotyöstä ajatustyöhön
Mitä isompi organisaatio, sitä enemmän on turhanaikaista tekemistä. Valtion hallinto on hyvä esimerkki. Pari tuttua nuorta korkeakouluopiskelijaa oli siellä määräaikaisessa pestissä. Molemmat ihmetteli jälkeenpäin, miksi ihmeessä he olivat siellä, mitä hyödyllistä tekivät….
No, Purrahan lähetti jo”ystävälliset terveiset” koko virkamiesarmeijalle, YT neuvotteluja tulossa…
Ilmoita asiaton viesti
Luovuus ja oivaltaminen tarvitsevat aikaa ja keskittymistä.
”Kiireellä ei synny muuta kuin kusipäisiä lapsia ”Väinö Linnan romaanissa ” Täällä Pohjantähden alla ”.
Ilmoita asiaton viesti
Riikka hyvä, kirjoitat: ”Työelämä on rikki, mutta eri syistä kuin kuvittelemme”
Rikki se on, mutta syytä pitää hakea syvemmältä kuin metatyöstä.
Ratkaisua pitää hakea siitä, että missä suomaliset ovat ylivoimaisen hyviä!
Suomalaisten huippuosaaminen näkyy konkreettisesti Turun Meyer-telakan juuri saamasta MEGA-tilauksesta, joka koskee maailman suurimpia risteilyaluksia.
Siinä rakennetaan kolmessa vuodessa ”kokonainen kelluva kaupunki”, joka on täynnä uutta tekniikkaa, arkkitehtuuria, huvipuistoja, ravintoloita, jne.
Miten ihmeessä suomalaiset ovat pysyneet kehittämään meille tällaisen maailmanluokan huippuosaamisen?
Tätä voi verrata Nokiaan, joka oli yli 10 vuotta maailman johtava mobiilipuhelimien, kameroitten ja soittimien valmistaja!
On tunnettua, että ihmisen kyvyistä/osaamisesta noin 60 % johtuu geeneistä. Onko suomalaisten ylivoimatekijät peräisin geeneistämme?
Siltä se näyttää, kun tutustumme suomalaistaen esihistoriaan geenit-edellä.
Suomalaisten geeneistä yli 50% on kuuluisan Jamna-kansan geenejä. Se on maailmanennätys!
Ai, että mikä Jamna-kansa?
Jamnat olivat 5000 vuotta sitten Mustan meren pohjoispuolella elänyt teknisesti aikansa johtava, indoeurooppalaista kieltä puhuva kansa, joka keksi pyörän ja vankkurit, olivat ensimmäisiä hevosratsastajia, taitavia pronssiaseiden ja työkalujen tekijöitä.
Jamnat olivat myös brutaali sotilaskansa, joka valloitti vuosituhansien aikana koko Euroopan ja pakotti paikalliset kansat puhumaan Jamojen indoeurooppalaista kieltä (kreikkaa, latinaa, englantia, saksaa, venäjää, jne.)
Miten suomalaiset sitten saivat Jamna-geeninsä?
Suomalaiset kansat elivät tuhansia vuosia Euroopan pohjoisosan metsävyöhykkeellä, pienissä kylissään jokien ja järvien rannoilla.
Suomalaiset olivat kauppaa käyvää venekansaa, taitavia metsästäjiä ja kalastajia. He kävivät vilkasta kauppaa parhaalla pronssiteknologialla ja turkiksilla Euroopan metsävyöhykkeen itä-länsisuunnassa kulkevia jokia myöten, sekä Volga- ja Don-jokia myöten etelään.
Suomalaisilla kansoilla oli pitkäaikainen ja läheinen suhde eteläisiin naapureihinsa, Jamnoihin. Sieltä ne geenit ja teknologiat tulivat!
Suomalaiset kansat eivät vaihtaneet kieltään, vaan tuhansien vuosian aikana siirtyivät länteen. Aikansa hipputekniikkaa osaavina valloittivat ensin Itämeren itäpuolen ja lopulta koko Fennoskandian, ottivat paikalliset vaimot ja pakottivat nuo kansat puhumaan suomen kieltä.
Olen kokenut itse suomalaisen ylivoimaosaamisen, kun työskentelin 70- ja 80-luvuilla Wärtsilän Hietalahden telakan piirustuskonttorissa, laivan runkorakenteista vastaavan osaston päällikkönä.
Silloin telakan tilauskannassa oli yhtä aikaa seitsemän prototyyppialusta, matkustajalaivoja ja jäänmurtajia. Se oli maailmanennätys!
Silloin telakan johto kutsui konsultit sisään selvittämään, että miten tämä tilauskanta voitaisiin toteuttaa aikataulussa ja budjetin puitteissa.
Konsulttien yksi pääsuositus oli tämä: Telakan tärkein kokous oli maanantain klo 10.00 osastopäälliköiden kokous, jolloin päätettiin viikon työt, mutta KOKOUKSESTA EI TEHTY PÖYTÄKIRJAA!
Tässä tuli näkyviin suomalainen YLIVOIMATEKIJÄ:
Suomalaiset ovat aina eläneet armottoman vaativissa olosuhteissa ja pienissä ryhmissä, jossa evoluution lakien mukaan huonot geenit ovat karsiintuneet pois.
Meillä on kansainvälisesti ottaen ylivoimainen ”geeneistä saatu” kyky vastuuta ottavaan ja tuloksia tuottavaan tiimityöhön! Siinä ei pöytäkirjoja tarvita, vaan KESKINÄISTÄ SYVÄ-LUOTTAMUSTA.
Itse olen asunut ja tehnyt työtä kuudessa eri maassa, jonka perusteella olen kantapään kautta päätynyt yllä olevaan johtopäätökseen.
VIVA SUOMI!!!
Ilmoita asiaton viesti
Toimintatapa kuulostaa järkevältä. Minä toimin nuorena flickana terveyskeskuksen päivystys- ja toimenpideosastolla. Silloin kirjaaminen oli hyvin niukkaa. Sairaanhoitajan kaikki aika meni käytännössä potilaisiin/asiakkaisiin. Toki potilailla itsellään oli silloin suurempi vastuu – piti itse tietää milloin oli saanut esim. rokotteen, hoitajat vain kruksasivat paperille tilastointia varten kun jokin toimenpide oli tehty.
Tänä päivänä kulutamme aikaa kirjaamiseen huomattavasti enemmän kuin ennen. Tämän lisäksi hallintomme on paisunut valtavasti, jolloin jokaisen hallintovirkamiehen on keksittävä itselleen työtä järjestämällä lisää tehtäviä suorittavalle portaalle. Olemme ikään kuin kehittäneet järjestelmän joka toimii organisaatiota varten. Pääasia tänä päivänä on miltä asiat näyttävät ”paperilla”, ei se miten asiat näyttäytyvät asiakkaalle.
Yllä oleva kehitys organisaatioissa läpäisee koko yhteiskunnan, ja siksi tuottavuutemmekin on pohjalukemissa. Teemme paljon turhaa työtä, ja tätä turhaa työtä lisätään aina vain enemmän sitä mukaan kuin hallintokoneistomme paisuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Kohtuskohan viileästä ilmastosta myös.
Ilmoita asiaton viesti
Riikka hyvä, kovassa myrskyssä seilaavasta Suomi-laivasta ovat peräsin ja kompassi nyt rikki.
Komentosillalla laivaa ohjaavat kapteeni Stubb, ensimmäinen perämies Orpo, toinen pränainen Purra ja konemestarina Satonen. Varustamon johtaja taitaa edelleen olla Suomen viisain mies, harmaa eminenssi Sauli Niinistö.
Rannalle ruikuttamaan ovat jääneet maailman viimeiset sosialistit, turvasatamaansa nimeltä Marxila. Marxilaan iski ensimmäinen taloustsunami 90-luvulla, joka tappoi Nokian, toinen 2008 kun kaikki kynnelle kykenevät yhtiöt evakuoituivat sieltä.
Näistä Marxila ei ole vieläkään toipunut vaan räpeltää kurkkua myöten veloissa.
Suomen media / journalistit ovat pettäneet Suomen kansan, sillä sen tehtävänä pitäisi olla tämä: Varmentaa ja eritellä tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla uutisten muodossa. Sen kohteena ovat erityisesti yhteiskunnallisesti tärkeät, ajankohtaiset ja kiinnostavat asiat ja ihmiset.
Konemestari Satosen Suomi-laivan peräsimen korjaaminen on melkein mahdoton tehtävä, sillä Marxilassa mikä tahansa korjaus vaatii ”Perustuslakivaliokunnan yksimielisen päätöksen” ja taloustodellisuudesta irronnut ay-liike heittää jakoavaimia yhteiskuntamme rattaisiin joka suunnasta.
Suomen besserwisser-intelligentsija puolestaan ei ole huomannut, että EU:n Geen Deal on kovassa realismi-vastatuulessa. Se on jo raunioittanut Euroopan talouden ja vetytalous on täysi disaster kun vety on kolme kertaa kalliimpaa kuin fossiiliset!
Miten sitten sen kompassin korjauksen laita?
Kompassi pitäisi korjata niin, että se osaa antaa Suomi-laivalle suunnan “turvasatamaan”.
No missä se turvasatama sitten oikein on?
Se on USA:ssa, New Yorkin pörssissä Wall Streetilla.
Perustelut:
Meneillään oleva globaali talousmyrsky ei ole ollenkaan hellittämässä. Päinvastoin!
Koskapa Kiinan ja Euroopan taloudet painivat “korjaamattomien MEGA-ongelmien syövereissä”, USA ja sen dollari ovat kiistattomia maailmantalouden “ikuisia”, dynaamisia moottoreita loputtomasti jatkuvassa talousmyrskyssä.
Tässä myrskyssä luotettavin kehityksen seuraaja ja “mittari” on Wall Street, joka seuraa kaikkea globaalia talouskehitystä millisekunnin tarkkuudella. Yli 60 % kaupasta tekevät pikakauppaa käyvät automaatit, high frequency trading AI-algoritmit.
Wall Street antaa jatkuvaa tietoa globaalista talouskehityksestä ja pakottaa yhtiöt ja valtiot tekemään tarvittavia korjauksia kun talous jollakin alalla joutuu vaikeuksiin ja toisaalta antaa tietoa siitä, mihin sektoreihin kannattaa panostaa.
Marxilan sosialistien, ay-liikkeen ja besserwisserienkin on jo korkea aika ruveta toiminaan isänmaamme edun mukaisesti ja osallistua täysillä kompassimme ja peräsimemme korjausprojektiin.
Muuten SDP:n entisen viisaan puheenjohtajan, Paavo Lipposen sanoin, ”Nahkurin orsilla tavataan!”
Ilmoita asiaton viesti
Väittäisin suuren määrän asiakaspalvelutyöstä sisältävän sellaisia ”tehtäviä”, joissa henkilöstöjohtamisesta vastaavat kääntävät selvät ongelmat voimavarojen oikeinkohdentamisessa ”itsensä johtamisongelmiksi”, eli työnjohto ei tartu selkeisiin epäkohtiin työn kuormittavuustekijöissä, vaan käännetään syy työntekijöiden niskaan epämääräisillä koulutuksilla ja kokoustamisilla.
On tehty jo kauan aikaa sitten stressitestiä eläimille, joissa havaittiin stressitasojen olevan selkeästi helpommin hallittavissa silloin kun koe-eläimellä oli mahdollisuus vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa.
Toisin sanoen, työnantajat hukuttavat työntekijöitään turhanpäiväisiin ”koulutuksiin”, joilla voivat väittää tehneensä ”kaikkensa” työelämän ja hyvinvoinnin lisäämiseksi, vaikka todellisuudessa eivät kohtaa asiakaspalvelutyön käytännön ongelmiin, vaan kääntävät sen työntekijöiden ongelmaksi, eli jaetaan ”hyvää fiilistä kaikille ilman mitään katteita puheille.”
Ilmoita asiaton viesti
Blogistin katsanto koskee vain kapeata osaa työelämästä.
Kaikki eivät halua olla toimistorottia, vaan tekevät työurallaan monenmoisia töitä.
Itsellä yrittäminen verissä, ja aina kun kun 12-15 vuoden välein vaihtaa yrityksen toimenkuvaa pysyy niinsanotusti viriilinä eikä kyllästy.
Ilmoita asiaton viesti