Järjestelmämme on niin viallinen, että petos on matemaattisesti taattua

Järjestelmämme on niin viallinen, että petos on matemaattisesti taattua

”Kun ryöstelystä tulee yhteiskunnassamme elämäntapa ryhmälle henkilöitä, ajan mittaan he luovat itseään varten lakijärjestelyn, joka laillistaa ryöstelyn, sekä moraalikoodin joka ylistää sitä” – Frederic Bastiat

Toimittaja: Riikka Söyring

Verkkomedia.org

William ”Bill” Black

on eräs Yhdysvaltain arvostetuimmista asiantuntijoista talouspetosten selvittäjänä ja entinen pankkivalvoja, jolla oli keskeinen rooli syyttäjäpuolella, kun 1980-luvun lopulla käytiin oikeutta S&L -kriisiin johtaneesta korruptiosta.

– Järjestelmämme on niin viallinen, että petos on matemaattisesti taattua, sanoo Black.

(Toim.huom

Vuonna 1992 perustettiin Suomessa Vvr, Valtion vakuusrahaston valtuusto pelastamaan pankkeja. Vvr:n työntekijät tulivat lainaksi pankkitarkastuksesta tai keskuspankista, jossa he omistivat osakkeita.)

. S&L Crisis eli Savings&Loans-kriisi oli iso talouskriisi 1980- ja 1990- luvun vaihteessa kun 747 säästökassaa meni nurinYhdysvalloissa. Pekka Ahtialan Suomen Pankille laatima raportti ”Lessons from Finland´s Depression of the 1990´s” kertoo kriisin syiksi mm. ”Pohjoismaiden kriisien tausta oli samanlainen; säännösten lievennys rahoitusmarkkinoissa, jota ei seurannut tarvittava määrä valvontaa. Juuri näin tapahtui 80-luvulla näissä neljässä maassa – Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska. Vuoteen 1992 mennessä oli selvää, että kaikki talousennusteet olivat menneet pieleen, ja lasku pankkien pelastamisesta yhteiskunnallisesti äärettömän korkea.

Bill Black suree sitä, että Yhdysvallat on vajonnut kaverikapitalismiin, joka tekee petosten jatkumisesta matemaattisen varmuuden – samalla kun turvajärjestelyjä, joiden tarkoitus on estää petoksia ja rangaista niistä, puretaan.

Bill Blackin mukaan talouspetokset ovat kaikkein tuhoisimpia petoksen muotoja, ja myös vaikeimpia syyttää. Black sanoo myös, että kaverikapitalismin kautta petoksista on tullut vallitseva osa markkinoita ja poliittista järjestelmää.

Esimerkiksi OTS, Office of Thrift Supervision perustettiin S&L-kriisin jälkimainingeissa, jolloin se toimintansa alussa nosti tutkinnan jälkeen 3000 syytettä, ja sai toiminnaltaan aikaan sen, että osa petoksella anastetuista rahoista jopa palautui alkuperäisille omistajille.

(Toim.huom. OTS on valtiovarainministeriön alainen liittovaltion pankkivalvontavirasto, jonka rahoitus tulee niiltä pankeilta ja liikeyrityksiltä, joita sen on määrä valvoa. Alkuun OTS sai valtion rahoitusta, mutta kun rahoitus poliittisilla päätöksillä alkoi hiipua, OTS markkinoi itsensä lepsuna valvojana saadakseen rahoitusta pankeilta.

OTS:in toiminnasta kertoo mm. sen valvomien vakuutusjätti AIG:in, Washington Mutualin ja IndyMacin romahdus, jotka osaltaan laukaisivat 2007-2010 finanssikriisin. OTS ei millään lailla poikkea muista Yhdysvaltain pankkivalvojista toiminnaltaan.)

Vuosi 2008 ja luottokriisi: kotitalouksien menetykset yksistään olivat 70 kertaa suuremmat kuin S&L-kriisin kokonaistappiot. Montako syytettä OTS nosti?

– Nolla.

Yhtä toimeliaita ovat olleet Office of the Comptroller of the Currency (OCC eli kansallisia, säästö- ja ulkomaisia pankkeja valvova virasto), yksityisesti omistettu keskuspankki Federal Reserve (FED) sekä Federal Deposit Insurance Corp. eli FDIC. FDIC on hallituksen rahasto, jonka tarkoitus on taata pankkitalletuksia. Tosin sen varallisuus ei riitä tähän.

Chris Martensonin haastattelema Bill Black sanoo, että ”Petos on sekä yhteiskunnallisesti väärin että rikos. Se on sitä, kun saan sinut luottamaan itseeni ja sitten petän sinua varastaakseni sinulta. Ei ole tehokkaampaa luottamuksen tappajaa kuin petos, ja erityisesti eliitin tekemä petos, jonka seurauksena yhteiskunnallinen luottamus rapistuu, taloudet murtuvat, perheet hajoavat, poliittiset systeemit hajoavat. Sitä kaikkea petos on.”

Bill Blackin oma työ keskittyy siihen, minkälaiset petokset ovat kaikkein tuhoisimpia.

”On tullut ilmi, että ne ongelmat, joita nyt näemme ympärillämme, järjestelmän ongelmat ja tällaiset, johtuvat siitä, mitä kriminologiassa kutsutaan kontrollipetoksiksi. Kontrollipetos merkitsee yksinkertaisesti sitä, että on olemassa jokin näennäisesti laillinen entiteetti, ja henkilö, joka sitä johtaa, käyttää entiteettiä petoksen välineenä.

Rahoitusmaailmassa valittu ase on kirjanpito ja ne tappiot, joita tällainen petostyyppi tuottaa… Tarvitaan neljänlaista toimintaa:

1) Kasva kuin hullu

2) ottamalla ja antamalla paskalainoja, joista saa keskisuuren tuoton

3) samalla kun vivutat maksimiteholla

4) ja laitat minimimäärän varoja sivuun väistämättömien tappioiden kattamiseksi joita tällainen toiminta väistämättä tuottaa.

George Akerlof ja Paul Romer kirjoittivat talouspetosten dynamiikasta klassikkoartikkelin nimeltään ´Looting the Economic Underworld of Bankruptcy for Profit´ vuonna 1993. Ryöstö tehdään tuhoamalla itse yritys, mutta lähdetään itse ulos varakkaina. Tai sitten yritys saa yritystukia: se ei tuhoudu, mutta se on silti ryöstetty.

 

Normaalisti yrityksessä kaikki raportoivat toimitusjohtajalle (CEO). Jos toimitusjohtaja on konna, sisäisistä ja ulkoisista kontrollin mekanismeista puhuminen on tyhjää puhetta. Toimitusjohtaja palkkaa, erottaa, ylistää, palkitsee, kontrolloi.

Hänellä on mitä parhaat mahdollisuudet järjestää itselleen liittolaisia yrityksen sisällä – vastentahtoisia, pahaa aavistamattomia, nuoleskelijoita ja myötajuoksijoita.

Toimitusjohtaja kykenee muuttamaan koko yrityksen petosvälineeksi, sanoo Black.

Yhteistä tämän tyypin petoksille on myös niiden pyramidihuijausrakenne, joka on omiaan aiheuttamaan suunnattomat tappiot sijoittajille ja yhteiskunnalle.

Jostain syystä Blackin kertomasta haluaa vetää suorat paralleelit Der Spiegelin toukokuun alussa julkaistun artikkelin sisältöön.

Der Spiegelin julkaisemat asiakirjat osoittavat Saksan hallituksen tienneen hyvin euron riskeistä.

 

Der Spiegel kirjoittaa 8.5.2012: ”Helmut Kohlin hallinnon asiakirjat, jotka ovat olleet salaisia tähän saakka, osoittavat sen, että euron perustajat olivat hyvin tietoisia sen heikkouksista.”

Asiasta

uutisoi Global Geopolitics. Epäilijät ovatkin jo pitkään varoittaneet Euroopan johtajien tienneen varsin hyvin, mitä he olivat tekemässä luodessaan euron.

Nykyinen kriisi ei siis ole vahinko. He tiesivät tämän tulevan, kuten Der Spiegel kirjoittaa: ”Yhteinen valuutta ei voi selvitä pitkään, ellei siitä tehdä poliittista unionia.” He siis puskivat eteenpäin, koska uskoivat yhteisen valuutan pakottavan vastahakoisen Euroopan luomaan lopulta poliittisen unionin (liittovaltion), kirjoittaa Verkkomedia.

Der Spiegelin julkaisemat asiakirjat todistavat tämän.

”Italian annettiin liittyä euroon samalla kun sen kirjanpitoa rukattiin standardit täyttäväksi. Asiakirjojen mukaan Saksan hallinto olikin täysin tietoinen Italian talouden tosiasiallisesta ja varsin surkeasta velkaisesta tilasta.

Eikä Helmut Kohlin johtama Saksan hallitus ainoastaan jättänyt välittämättä varoituksista, että Italian velkataakka oli aivan liian korkea, vaan se myös johti suurta yleisöä harhaan ja valehteli tiedoista Saksan Liittovaltion perustuslakituomioistuimelle.”

Toimillaan Kohl varmisti euron kehityksen eteenpäin. Hän tiesi hyvin pääministeri Romano Prodin Italian talouteen liittyneet kähminnät, jotta Italia saatiin näyttämään euroon sopivalta maalta.

EU-komission entinen puheenjohtaja Romano Prodi itse myönsi Euronewsin haastattelussa, että johtajiston tiedossa olivat euron tulevat vaikeudet jo 2002, mutta tämän toivottiin lisäävän EU:n poliittista yhdistymistä – liittovaltiokehitystä.

Prodi sanoo haastattelussa ajoista (2002) jolloin euroalue luotiin:

”Vaikeudet olivat ennnustettavissa. Kun loimme euron, minun näkemykseni talousmiehenä (ja keskustelin siitä Kohlin ja muiden valtiojohtajien kanssa) oli: kuinka meillä voisi olla yhteinen valuutta ilman yhteistä finanssi-, talous-, ja poliittista rakennetta? Viisas vastaus oli: jotta saisimme tämän kehityksen syntymään… Muu tulisi kyllä seuraamaan… Saapui kuitenkin pelon Eurooppa: Kiinan pelko, maahanmuuttajien pelko, globalisaation pelko. Näin ollen oli selvää että tämä kriisi on tulossa. Mutta euro on niin tärkeä, korvaamaton kaikille – erityisesti Saksalle – ettei minulla ole epäilystä siitä etteikö euro ainoastaan selviäisi, mutta siitä tulee yksi maailmantalouden virstanpylväistä.”

Joten olemme nyt ”Euroopan rauhanprojektin” ja ”talouden vakauden” nimissä tilanteessa, jossa Euroopan keskuspankki EKP on syytänyt halpaa rahaa pankeille LTRO-lainaohjelman kautta, Espanjan pankkisektori on kaatumassa, Kreikan pankeissa on meneillään pienimuotoinen pankkiryntäys ja maa on sosioekonomisen kaaoksen vallassa, Suomi on velkaantunut niin ettei ole tosikaan muiden velkoja – vastoin EU:n sopimuksia – taatessaan, Irlanti ja Portugali ovat hätärahoituksen varassa, Italialla menee todella heikosti…

Oliko velkapumppu tarkoin sovittu jo ennakkoon, esimerkiksi Goldman-Sachsin ja EU-virkamiesten sopimuksissa? Salaisen liiton avulla pankit saavat pumpattua aitoa rahaa koko EU:n alueen veronmaksajilta ”velkavivun” kautta ja EU-virkamiehet saavat valtaa liittovaltion kautta.

Pankkiirien ja poliitikkojen liitto ei ole vain salaliittoteoreetikoiden harhaisia epäilyksiä.

The Independent kirjoittaa: ”Simon Johnson, IMF:n entinen ekonomisti argumentoi kirjassaan ´13 pankkiiria´ , että Goldman Sachs ja muut suuret pankit ovat niin kytkeytyneet yhteen hallitusten kanssa taloustuhon matkaansaattamisessa, että esimerkiksi Yhdysvallat on käytännöllisesti katsoen oligarkia… Euroopassa taas poliitikot ja pankit jakavat saman maailmankuvan, samat päämäärät ja yhteisen tarpeen illuusioiden vahvistamiseen.”

Amerikkalaisnäkökulmaa antaa professori Peter Phillips : ”Yhdysvaltain kongressi on todellisuudessa keinotekoinen organisaatio, joka palvelee maailman monikansallisten yritysten huutosakin johtajana.”

Maailmantalous on nykyään hyvin yhteen kytkeytynyt. Keskittämisen etujako?

Reutersin mukaan, kun lasketaan yhteen Espanja, Italia, CDS:t (Credit Default Swaps) sekä epäsuorat altistumiset, Yhdysvaltain pankkien potentiaalinen altistuminen EU:lle ja sen pankkisektorille on noin 4 biljoonaa dollaria. Yhdysvaltain koko pankkisektorin koko on noin 12 biljoonaa dollaria.

Taloussivusto ZeroHedge toteaa: ”Olemme toistuvasti sanoneet, että ei elvyttäminen eikä talouskuri kumpikaan voi koskaan toimia, ellei rahoitusjärjestelmän perusongelmia korjata…Talouskuri ja elvytys ovat vain saman kolikon kääntöpuolet.”

Keskuspankit varoittivat vuonna 2008, että isojen pankkien takaaminen loisi valtioiden velkakriisin, muistuttaa ZeroHedge – ja juuri niin tapahtui.

Lisäksi ”apupaketeilla” tuettiin pankkeja, ei yrityksiä tai taloutta.

IMF, joka tutki 124:ää pankkikriisiä huomasi, että pankkien tukeminen johtaa usein talouskuriin: ”Olemassa oleva empiirinen data osoittaa, että pankkien avustaminen saattaa johtaa pankeille koituviin lisämenetyksiin ja pankkien nettoarvon laskuun, rampauttaviin veronkorotuksiin pankkitukien rahoittamiseksi sekä yhä syvempään luottolamaan ja talouskasvun hiipumiseen… Aivan liian usein keskuspankit suosivat vakautta kustannusten edellä kun pyritään kapseloimaan tilanne: tällöin ne myös usein antavat liian auliisti luottoa varattomille pankeille, vaikka olisi olemassa selvät merkit maksukyvyttömyydestä… taipumus luottaa valtioiden takauksiin pankkikriiseissä, jos valtion taloudellinen ja poliittinen asema tekee takauksista uskottavia, voi toimia vaikkakin sillä seurauksella, että kustannukset siirretään budjettiin, ja samalla viedään raha julkisilta palveluilta, joihin sen voisi käyttää.”

Toisin sanoen pankkien elvyttäminen johtaa budjetin räjähtämiseen ja tappaa julkiset palvelut talouskurin kautta – kuten Suomesta ja EU:sta olemme nähneet.

Toisin sanoen säästämällä ja leikkaamalla ei ole mitenkään mahdollista päästä sellaiselle talouskasvun uralle, joka mahdollistaisi valtioille, kotitalouksille ja yrityksille velkataakasta selviytymisen.

Kyse on siis pankkien ja poliitikkojen yhteistuumin suorittamasta yhteisten varojen ryöstöstä, jos hieman yksinkertaistetaan.

Ekonomisti Steve Keen – joka oli yksi siitä tusinasta, joka kertoi koko kriisin kulun etukäteen – sanookin: ”Tämä on ihmiskunnan historian suurin varainsiirto, jossa jättipankit ovat siirtäneet roskaluottojensa ja petostensa tulokset valtioiden ja niiden kansalaisten maksettaviksi.”

Samaa mieltä ovat ekonomistit Joseph Stiglitz ja Dean Baker.

 

 

ps. Ranskan presidentin vaaleissa lähes koko Ranskan nuoriso äänesti äärioikeistoa (NFP, National Front Party), joka haluaa erota eurosta. Kreikassa äärioikeistolainen Uusi aamunkoitto-puolue sai 21 parlamenttipaikkaa.

Saksa, Ranska ja Espanja ovat myös tiukentaneet rajakontrolliaan: maasta lähteminen voidaan nyt tehokkaasti estää. Pelkäävätkö he ihmisten pakenevan rahojensa kanssa?

 

 

 

 

 

Lähteet:

Chris Martenson.com, Adam Taggart: Bill Black: Our System is So Flawed That Fraud is Mathematically Guaranteed

http://www.chrismartenson.com/blog/bill-black-our-system-so-flawed-fraud…

Verkkomedia: Der Spiegel: Saksan hallinto tiesi jo perustamisvaiheessa euron kaatuvan

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=3737

ZeroHedge, Phoenix Capital Research: http://www.zerohedge.com/contributed/2012-20-18/i-just-got-back-eu-and-i…

IMF, Luc Laeven, Fabian Valencia: Systemic Banking Crises: A New

Database

http://www.imf.org/external/pubs/ft/wp/2008/wp08224.pdf

Verkkomedia: Romano Prodi myönsi EU-johdon ennakoineen euron romahtamisen – mahdollisuuden liittovaltioon

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=2667

Kansan Uutiset: Pankit auttoivat Kreikkaa huijaamaan http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2213700/pankit-auttoivat-kr…

Verkkomedia: Goldman Sachs -liikepankin hallinta ja verorahojen ryöstö http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=3371

Verkkomedia: Goldman Sachs ja EVM – Euroopan varkaus- ja valloitusmekanismi etenee hiljaisuudessa

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=3442

GNSecEconomics: Suomen ja maailmantalouden suhdanteiden vuosianalyysi

http://gnseconomics.com/wp-content/uploads/2012/03/Q-report.pdf

 

Global Research, prof. Peter Phillips: AMERICA: Desperate Times Demand Revolutionary Measures – Towards Sociopolitical-environmental Collapse http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=30844

Tarinoita taloudesta: Suomi on velkaantunut 2000-luvulla euroalueen toiseksi nopeiten http://tarinoitataloudesta.blogspot.com/2012/04/suomi-velkaantunut-2000-…

ZeroHedge: The Elite Financial Players Are Manipulating the Game So that They Get the Stimulus … and the Little Guy Gets the Austerity

http://www.zerohedge.com/contributed/2012-20-18/unrestrained-stimulus-an…

 

Bill Black is an associate professor of economics and law. He was the executive director of the Institute for Fraud Prevention from 2005-2007. He previously taught at the LBJ School of Public Affairs at the University of Texas at Austin and at Santa Clara University, where he was also the distinguished scholar in residence for insurance law and a visiting scholar at the Markkula Center for Applied Ethics.

Professor Black was litigation director of the Federal Home Loan Bank Board, deputy director of the FSLIC, SVP and general counsel of the Federal Home Loan Bank of San Francisco, and senior deputy chief counsel, Office of Thrift Supervision. He was deputy director of the National Commission on Financial Institution Reform, Recovery and Enforcement.

His book,

The Best Way to Rob a Bank Is to Own One (University of Texas Press 2005), has been called ”a classic.” Professor Black recently helped the World Bank develop anti-corruption initiatives and served as an expert for OFHEO in its enforcement action against Fannie Mae’s former senior management.

He teaches white-collar crime, public finance, antitrust, law and economics, and Latin American development

.

riikkasoyring

Riikka Söyring on makrohistorian sosiologiaan hurahtanut kolmen valtavan upean pojan äiti, taidemaalari, kirjoittaja, sarjakuvapiirtäjä ja metsätilan emäntä. Heinävedelle tämä kerrostalossa kasvatettu kaupunkilainen päätyi reittiä Pori-Turku-Espoo-Tukholma-Helsinki-Hyvinkää-Oslo-Vantaa-Montana-Wyoming-Kanada-Helsinki-Naantali-Helsinki.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu