Tulevaisuusarvioita aikajanalle 2012 – 2016

On jälleen aika suorittaa nopea katsaus euroalueen ja maailman tilanteeseen, sekä mahdollisiin seurauksiin, joita tässä hetkessä tehtävistä ratkaisuista seuraa.

Euroopan Unionin poliittinen ja euroalueen taloudellinen tilanne eivät ole muun maailman tapahtumista irrallisia, vuorovaikutusta tapahtuu molempiin suuntiin.

EU-jäsenmaiden sisäpolitiikka, sellaisena kuin sitä enää on, vaikuttaa EU-kokonaisuuteen, ja se taas muualla maailmassa, joka sektorilla.

Euroopan Unionin jäsenmaista enin osa, 17 jäsenmaata on painunut taantumaan. Kokonaiskysyntä heikkenee koko alueella, koska sekä julkinen sektori leikkaa menojaan (talouskurisopimus), samoin yksityissektori.

Yksityissektori toimii omalta kannaltaan järkevästi varmistellen selviytymistään, eli säästää ja maksaa pois velkojaan, mutta tällä on vaikutuksensa.

Kun julkinen sektori ja kotitaloudet supistavat menojaan samaan aikaan, yrityssektori kärsii. Kun ostajia ei ole, ei kannata tuottaa – tavaraa tai palveluja – joita kukaan ei osta. Lomautukset ja irtisanomiset alkavat, minkä jälkeen ostovoimaisten ryhmä entisestään pienenee, samoin valtion verotulot. Seurauksena itseään ruokkiva, alaspäin vievä kierre.

”Ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa käsittää, että talouskasvu hidastuu, jos yritykset, kotitaloudet ja julkinen sektori alkavat säästää samaan aikaan. Olen joutunut toteamaan. että vain hyvin pieni porukka Suomessa ymmärtää kansantaloustieteen perusasioita. Eurooppalaisen oikeiston politiikka on lyönyt meillä kokonaan läpi. Markkinausko on sokaissut ajattelukyvyn vasemmistoa myöten”, sanailee Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomaala Intiim-lehden elokuun numerossa.

”Pääministeri Katainen kuitenkin edelleen hokee samaa väitettä hallituksen kiristyspolitiikan vastuullisuudesta. Kun valtion velan kasvua lyhyellä aikavälillä pidetään suurempana yhteiskunnallisena epäkohtana kuin työttömyyden kasvua, niin vastuun käsite on monopolisoitu aika kummallisiin tarkoituksiin”, Tuomaala huomauttaa.

Kiristyspolitiikka, politiikan kielellä ”valtiontalouden sopeutustoimet”, perustuu talousennusteisiin, joiden mukaan talous kasvaa lähivuosina, eikä politiikkaa ole uudelleenarvioitu tai muutettu sen jälkeen, kun vyönkiristyspolitiikka on tappanut talouskasvun lähes koko Euroopassa.

Nyt Euroopalla on edessään useita teitä. Poliittisessa katastrofiskenaariossa A euroalue hajoaa. Jäsenmaille tästä tuskin on tappavia seurauksia, mutta liittovaltiohanke joudutaan hautaamaan.

Katastrofiskenaariossa B luodaan talousunioni, jolla euro pysyy kasassa mutta samalla jäsenvaltiot luovuttavat kansallisen suvereniteettinsa (vaikka ei sitä näin äänestäjille myydä) Brysseliin vaaleilla valitsemattomille EU-virkamiehille, mikä merkitsisi käytännössä sitä, että alueen vauraammat valtiot – lähinnä Saksa, Suomi, Hollanti – kantaisivat tulevaisuudessa merkittävästi suuremman verotaakan, jolla maksettaisiin etelän kriisimaiden suunnattomia velkoja – sekä niitä velkoja, jotka otettiin markkinoilta kriisimaiden tukipaketteja varten.

Reuna-alueen maille vaihtoehto B merkitsisi lisää kansantalouden tappavaa talouskuria, jota niiden tulisi noudattaa saadakseen rahaa. Ja se taas merkitsisi talousunionissa lisääntyvää reuna-alueiden tukitarvetta.

Katastrofiskenaariossa C, jota parhaillaan toteutetaan, euroalue seilaa kriisistä toiseen, ja jokaisen kriisin jokainen ”ratkaisu” tuo liittovaltion (sekä yhteiset euroalueen pankkien uudelleenpääomittamiset, yhteisvelat ynnä muun vastaavan) askel kerrallaan lähemmäs.

Poliitikoille tämä vaihtoehto on mieluinen, koska näin äänestäjiltä ei tarvitse hakea hyväksyntää pääkohdalle, liittovaltioitumiselle: lopputulos voidaan esittää väistämättömänä seurauksena tehdyistä ”Ei ollut vaihtoehtoja” -ratkaisuista, ja asettaa äänestäjät ikään kuin yllättäen jo tapahtuneen eteen. C-mallissa liittovaltiota ja sen seurauksia ei missään vaiheessa tarvitse kuvailla yksityiskohtaisesti, eikä äänestäjiltä kysyä suoraan Kyllä tai Ei.

Poliitikoilla täytyy olla tiedossa, että jäsenmaissa enemmistö ei halua liittovaltioitumista.

Eipä kummakaan, että EU:n Italialle nimittämä teknokraattipääministeri Mario Monti lipsautti haastattelussa: ”Jos hallituksia sitovat parlamenttien päätökset, toimintavapauden puute johtaa Euroopan murtumiseen, pikemminkin kuin syvempään integraatioon (=liittovaltio).”

Toisin sanoen Monti ehdotti, että hallitusten tulisi saada toimia vapaasti ja rajoituksetta ilman niiden kirottujen, vaaleilla valittujen kansanedustajien sekaantumista, Monti siis haaveili harvainvallasta.

Moni ministeri varmaan ajattelee samoin, mutta on kyllin kokenut poliitikko ollakseen lausumatta ajatuksiaan ääneen.

Yhteistä jokaisessa jäsenmaassa – paitsi Saksassa jossa Der Spiegel julkaisi arvion – on, että huolellisesti vältetään kertomasta, mitkä eurosta eroamisen ja eurossa pysymisen kustannukset tavalliselle kansalaiselle olisivat.

kuva http://www.spiegel.de/international/europe/bild-840634-368108.html

Eurossa pysymisen kustannuksia ei kerrota. Todennäköisintä on, että eurossa pysyminen tulee vielä kalliimmaksi, koska matka käy kriisistä kriisiin, ja jokaisen kriisin ratkaisu maksaa – koska prosessi pitkittyy.

Saksan – tai kenenkään – ei kannata laskea sen varaan, että Ranskasta on muutaman vuoden päästä kustannusten jakajaksi talousunionissa, vaan pikemminkin Ranska siirtyy omalla vuoronumerollaan tukipakettijonoon, mikäli Ranskan taloudenpidosta on mitään päätteleminen.

Kaikkien kolmen vaihtoehdon lopputulema on taantuma, vähintään lama, vaikkakin vaihtoehdossa A se lienee lyhytkestoisempi.

Euroopan keskuspankki EKP:n aloittama setelirahoitus ei ratkaise ongelmaa, mutta hyperinflaation se kyllä saattaa aiheuttaa.

Muista vaihtoehdoista ei julkisuudessa oikeastaan edes keskustella kuin marginaalissa, vaikka esimerkiksi Euroopan Unionia voitaisiin kehittää itsenäisten valtioiden löyhän liiton suuntaan, ja euroa voitaisiin käyttää kaupankäynnissä ”kirjanpidollisena” valuuttana SUCRE:n tyyliin, rinnakkaisvaluuttana jäsenmaiden omien valuuttojen kanssa.

Muitakin vaihtoehtoja toki on. Aloittaa voisi sillä, että talletus- ja investointipankit erotetaan omiksi ryhmikseen, niin ettei toisen sektorin toilailut pääsisi horjuttamaan koko rahoitusjärjestelmää. Vielä tärkeämpää olisi uudistaa koko velkaan perustuva rahajärjestelmä ottamalla rahanluontioikeus pois yksityisiltä liikepankeilta ja palauttaa oikeus rahan liikkeelle laskemiseen valtioille, suitsia veroparatiisit joihin katoaa vuosittain jopa 32 miljardia dollaria kierrosta, sekä kiristää pankkisäätelyä. Nykytilanteen pitäisi kertoa kaikille, ettei pankkien omavalvonta toimi.

On järkyttävää, että maailmantaloudessa pyörivästä rahasta noin 97 prosenttia on velkaa, tyhjästä luotua, ja että pankit hallitsevat kierrossa olevan rahan määrää luototuksella. Rahamäärän supistuessa sen hallussapitämisestä on kuitenkin taistelemassa sama määrä ihmisiä, yrityksiä ja valtioita kuin aiemminkin.

Euroalueen kärvistelyn vaikutus maailman tapahtumiin näkyy paitsi maailmankaupan hidastumisena, myös sotatantereilla – ja sama toiseen suuntaan.

Komponentit ovat kasassa isompiin katastrofeihin. Osaset ovat nähtävillä ja seuraavat:

– kansainvälisen kaupankäynnin ja EU:n sisämarkkinoiden hidastuminen lähes pysähdyspisteeseen.

– Euroopan Unionin sekä euroalueen jo alkanut psykologinen hajoaminen

– Yhdysvaltain talouden toipuminen on osoittautunut myytiksi. Yleisesti ei ole näköpiirissä juurikaan mitään merkittäviä kasvun aineksia missään päin maailmaa.

– Tunnistettavissa oleva lännen pankkien, valtioiden ja rahoitusjärjestelmän maksukyvyttömyys

– Eläkejärjestelmien romahtamisen alku (vrt. myös Ranska, joka kasvatti ongelmaansa laskemalla eläkeikää 60 vuoteen)

– Valtionvelkakirjakupla ja johdannaiskupla odottelevat puhkeamistaan

– Kiinteistömarkkinat heikoilla; eräs varallisuuden muoto laskee arvossa

– Johdannaismarkkinoiden seuraukset rasittavat pankkien ja keskuspankkien taseita

– Valtioiden JA pankkien ylivelkaantuminen; julkisen ja yksityisektorin velkataakka sietämätön, mutta myös pankkisektorin velkataakka ja pääoman puute

– Luottamus pankkitoimintaan, talouskasvuun, hallituksiin ja instituutioihin lähellä nollaa

– Massa- ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvu; työllisyystilanne ei ole hallinnassa

– (lähinnä pankeille suunnatun) Elvytyspolitiikan epäonnistuminen sekä talouskurin tappava vaikutus kansantalouksiin

– geopoliittisten jännitysten kasvaminen: Yhdysvaltain (korporaatioiden) EU:n tuella ajamat hegemoniapyrkimykset, joita vastassa on Kiina, Venäjä ja Intia sekä merkittävässä määrin Latinalaisen Amerikan maat.

– YK:n kykenemättömyys toimia geopoliittisten jännitteiden lieventäjänä tai ratkaisijana; asemasota YK:n sisällä (”Länsi vs. Itä ja Afrikka”)

– Lähi-Idän tilanteen nopea eskaloituminen räjähdysalttiiksi seurauksena kahdesta edellä mainitusta kohdasta; Iran/Israel/Yhdysvallat -sodan riskin kasvaminen eksponentiaalisesti

– Yhdysvaltain armeija ja NATO jumissa Afganistanissa, Pakistanissa, Irakissa. Sotakulut 53 centtiä per verodollari > leikkauksia koulutukseen, sosiaaliturvaan jne.

– NATO-maiden (Iso-Britannia, Ranska jne) sekä EU:n sisäpoliittiset ja taloudelliset vaikeudet; eivät pystyne avustamaan amerikkalaisten (korporaatioiden) maailmanvalloituspyrkimyksiä Lähi-Idässä ja Afrikassa

– Yhdysvaltain suunnittelemat ”verouudistukset”; talous horjuu lisää; pankkien maksukyvyttömyysongelmat esiin Wall Streetillakin

– Dollarin asema maailman reservivaluuttana horjuu; kerrannaisvaikutukset maailman talouteen

– Huippukokoustajaryhmien kuten G20, G30 (pankkiirien sisäpiiririnki), G8, WTO, EU jne kykenemättömyys ratkaista ongelmia (muutoin kuin lisävelalla, taloussodankäynnillä ja/tai ”humanitaarisella interventiolla” eli sodalla.

– Maksupäivän viivyttäminen hintaan mihin hyvänsä jokaisessa merkittävässä kysymyksessä (ympäristö, köyhyys, nälkä, ruoan tuotanto, rahoitus, talous, pankkireformi, konfliktien ratkaisumallien kehittäminen, eriarvoistuminen, tulonjaon epätasa-arvo – sekä tietenkin syrjäyttäminen, jota kutsutaan syrjäytymiseksi vihjaten sanavalinnalla siihen, että olotila on ainakin osittain syrjäytetyn omaa syytä)

Suuntaa voi muuttaa. Ratkaisuehdotuksia:

– omavaraisuusasteen lisääminen yksilö-, kunta- ja valtiotasolla joka sektorilla

– rahareformi

– henkinen ja moraalinen uudistuminen

– kokonaisuuksista keskusteleminen pitsinnypläämisen sijaan

Libor-korkohuijaus on aiheuttanut talletuspaon Isossa-Britanniassa

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=4391

joka kertoo mm. rahan synnystä nykypäivänä

Pääasialliset lähteet:

Kaikki aiemmin kirjoittamani (US-blogi KissanKulmasta, Verkkomedia, kotisivut), sekä muiden laatimat erinäiset raportit ja uutislähteet, jotka mainitaan noiden kirjoittamieni tekstien lähdeviitteissä.