Velka korreloi työttömyyden kanssa

Edward C. Prescott sai Finn E. Kydlandin kanssa taloustieteen nobelin keksittyään suhdannevaihteluiden aiheuttajan (real business cycle representative agent) sekä pohdiskeltuaan talouspolitiikan johdonmukaisuutta (time concistency of economic policy).

Vuonna 1999 Prescott kirjoitti uusliberalistien suuresti ylistämän teoksensa ”Some observations on the Great Depression”, ”Eräitä havaintoja Suuresta lamasta”.

Teelmässään Prescott kirjoittaa ”Marxilainen näkemys on, että kapitalistiset taloudet ovat sisäsyntyisesti epävakaita ja että pääoman ylenpalttinen kasautuminen tulee johtamaan yhä paheneviin taloudellisiin kriiseihin. Kasvuteoria, joka on empiirisesti osoittanut olevansa menestyksekäs, kertoo ettei marxilainen näkemys ole oikea.
Kapitalistinen talousjärjestelmä on vakaa, ja jos talouspelin sääntöihin ei tule muutoksia… talous kääntyy jatkuvan kasvun tielle ja elintaso tuplaantuu joka 40. vuosi.”

Nyt on osoittautunut, että kapitalismi on kaikkea muuta kuin vakaa järjestelmä, ja että elintaso ei tuplaannu enemmistöllä joka 40. vuosi – että marxilainen näkemys kapitalismista osui paremmin maaliin kuin talousnobelistit.

Maailmassa on 147 monikansallista yritystä, jotka käytännössä hallitsevat maailmantaloutta. Kokonaisuutena ne ovat maailman talouksista suurempi yksikkö kuin Yhdysvallat, Venäjä tai Kiina. Työllistävä vaikutus on pieni: alle promille maailman väestöstä. Silti niiden ja niiden omistajien hallussa on suurin osa maailman teollisuusyritysten kokonaisvaroista.

”Ulkomainen investointi”, joita poliitikot puheissa aina muistavat maahan toivoa, tarkoittaa tosiasiassa monikansallista yritystä, joka ”skaalaedullaan” syö paikalliset yrittäjät pois häiritsemästä. Mistään vapaasta kilpailusta ei voida puhua, varsinkaan kun nämä suuryritykset hyödyntävät vapaatuotantoalueiden ja siirtohinnoittelun ohella verokeitaita välttäen verot.

Poltiitikot, taloustietelijät ja ajatushautomot ponnistelevat kertoakseen, että syy maailmanlaajuiseen massatyöttömyyteen on innovaatioiden puute, tehokkuuden riittämättömyys, liian lyhyet työurat, ikääntyvä väestö (= ei uusia kuluttajia vaan ”yhteisten varojen syöjiä”), väestön sisäsyntyinen syöttilään ja yhteiskunnan elätin asenne, liian korkeat palkat, liian hyvä sosiaaliturva sekä muuta vastaavaa sitraa.
Vaikka lapsikin tietää, että kun pankki on Monopoli-pelissä saanut kaikki nappulat, peli päättyy: kun omaisuus keskittyy, muut pelaajat putoavat pois.

Syy talouden pysähtyneisyyteen on ostovoiman puute, ja se, että kukaan ei halua ottaa luottoa kuluttaakseen. Toiset järkevyyttään, toiset, koska ovat jo ylivelkaantuneita (velkasaturaatio).

EU ja Yhdysvallat yrittävät raivokkaasti vähentää ”kestävyysvajettaan”, ”tasapainottaa taloutta” ja ”hillitä alijäämän kasvua” leikkaamalla, supistamalla, yksityistämällä, yhtiöittämällä ja talouskurittamalla.

Tästä syntyykin mielenkiintoinen pulmatilanne. Elämme järjestelmässä, jossa Velka = Raha = Ostovoima = Työpaikka.

Tekstin liitteenä olevissa kahdessa kuvassa näkyy kotitalouksien velan (punainen viiva) ja työttömyyden (sininen viiva) määrä Yhdysvalloissa viimeisten 125 vuoden aikana. Kuvasta näkyy, että velan määrän vähentyessä työttömyys vastaavasti kasvaa. Vaikutus bkt:n on miinus puolesta prosentista yhteen prosenttiin.

Harjoitetun politiikan takia kotitalouksien ja pk-yritysten on pakko säästää.

Heipat vaan kotitalouksien elintason nousulle, nykyjärjestelmässä se ei velatta onnistu. Kotitalouksilla ei ole mahdollisuuksia kasvattaa kokonaiskysyntää.
Heipat vaan pk-yrityksille. Ilman ostovoimaisia asiakkaita yritystä on hankala pyörittää.

”Rakennesopeuttaminen”, ”vakauttaminen”, ”tehostaminen”, ”palkkamaltti” ja muu vastaava pitävät huolen siitä, että reaalitalous jumii. Osakekurssit kyllä nousevat niin kauan kuin keskuspankit jatkavat halvan rahan pumppaamista rahoitussektorille sijoitettavaksi rahastoihin, osakkeisiin ja valtion velkakirjoihin.

Toinen asia sitten kokonaan on, onko nykyjärjestelmässä ylipäänsä mitään järkeä.  Mutta se on taas oman bloggauksensa aihe se.

riikkasoyring
Heinävesi

Riikka Söyring on makrohistorian sosiologiaan hurahtanut kolmen valtavan upean pojan äiti, taidemaalari, kirjoittaja, sarjakuvapiirtäjä ja metsätilan emäntä. Heinävedelle tämä kerrostalossa kasvatettu kaupunkilainen päätyi reittiä Pori-Turku-Espoo-Tukholma-Helsinki-Hyvinkää-Oslo-Vantaa-Montana-Wyoming-Kanada-Helsinki-Naantali-Helsinki.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu