Brookings -instituutin raportti: Mitä polkua Persiaan? (Tähtäimessä Iran)

Mitä polkua Persiaan?

Suunnitelmat hyökkäykselle Iraniin kuvataan vuonna 2009 ilmestyneessä, korporaatiorahoitteisen ajatushautomo Brookings -instituutin analyysiraportissa ´Which Path to Persia?´. Viime aikainen lehtiuutisointi antaa ymmärtää, että suunnitelma on lähtenyt käyntiin.

Vuonna 2009 Brookings -instituutin osasto Saban Center for Middle -East Policy julkaisi Iran- strategian nimeltään `Which Path to Persia? Options for a New American Strategy Toward Iran´. Laatijoina olivat Kenneth M. Pollack, Daniel L. Byman, Martin Indyk, Suzanne Maloney, Michael E. O´Hanlon ja Bruce Riedel.



´Iranin ongelma´

Raportti aloittaa kuvailemalla ´Iranin ongelman` sekä Yhdysvaltain roolin: ”Iran on tärkeä maa kriittisessä osassa maailmaa. Vaikka Teheranin roolia ongelmien luomisessa Lähi -Itään usein liioitellaan, se on epäilemättä hyödyntänyt alueella kasvavaa epävakautta (joka osittain johtuu Yhdysvaltain virheistä) saavuttaakseen etuja…”

Analyysi arvioi ´Iranin ongelman´ yleisesittelyssä: ”…Yhdysvaltain Iranin -politiikka ei ole ollut saavutuksiltaan varsin vaikuttava. Aina vuodesta 1979 Washington on yrittänyt kaikkea alkaen sodankäynnistä julistamatta sotaa yksipuolisiin myönnytyksiin.”

”…hallitus on tehnyt ristiriitaisia taktisia päätöksiä – kuten hyväksymällä Iranin kanssa talibaneja ja Al -Qaidaa vastaan tehtävän yhteistyön mutta samalla hahmottelemalla toimia hallituksen vaihtamiseksi Teheranissa Kabulin ja Bagdadin hallitusten vaihtamisen jälkeen…

Bushin hallinnon sisäiset ristiriidat johtivat kahden aivan erilaisen politiikan noudattamiseen: yritykseen nostattaa kansainvälistä painostusta Irania vastaan jotta se luopuisi ydinvoima -ohjelmastaan samalla uhkaillen hallituksen vaihdolla (ellei aivan sotilaallisella iskulla)…”

Analyysi mainitsee Iranin mahdollisen ydinase -ohjelman, mutta ei totea että olisi varmuus sellaisen olemassaolosta. Kansainvälisen atomienergiakomissio IAEA:n viimeisimmän raportin Iranin ydinase -ohjelmasta taas on tyrmännyt IAEA:n oma entinen ydinase -valvoja Robert Kelley heti tuoreeltaan. Asioita tarkkaan seuranneille on myös selvillä, että IAEA:n uuden johtajan Yukio Amanon nimitys oli poliittinen nimitys, jota Yhdysvallat voimakkaasti tuki.

Amano itse vuodetuissa kirjeissään kutsuukin itseään ”Yhdysvaltain mieheksi” kiitollisuutensa osoituksena.

 

Pakotteiden hyödyt ja näkemyksenhallinta -operaatiot

Which path to Persia -analyysin sivulla 52 pohdiskellaan pakotteiden hyötyjä: ”Niille, jotka suosivat hallituksen vaihdosta tai sotilaallista iskua Iraniin (joko Yhdysvaltain tai Israelin toimesta), on olemassa vahvoja argumentteja sekä puolesta että vastaan sille, että tätä vaihtotehtoa kokeiltaisiin ensin. Hallituksen vaihdosta Iranissa auttaisi suuresti, jos iranilaiset saataisiin vakuuttumaan siitä, että heidän hallituksensa on niin ideologian sokaisema, että se kieltäytyy toimimasta kansalaistensa parhaaksi ja sen sijaan roikkuu kiinni politiikassa joka tuo tuhon maalle.

Ideaalisin käsikirjoitus olisi, että Yhdysvallat ja kansainvälinen yhteisö esittäisi paketin positiivisia houkuttimia, joita iranilaiset tukisivat ja hallitus hylkäisi…Sotilaallinen operaatio Irania vastaan olisi todennäköisesti hyvin epäsuosittu maailmalla ja vaatisi tuekseen sopivan kansainvälisen viitekehyksen – pelkästään operaation vaatiman logistisen tuen takia ja vastareaktioiden minimoiseksi.

Paras tapa kansainvälisen närkästyksen minimoimiseksi ja tuen maksimoimiseksi (vaikka vastahakoisenkin) on iskeä vasta kun on olemassa laajalle levinnyt usko siitä, että iranilaisille tehtiin hyvä tarjous jonka he hylkäsivät – niin hyvä tarjous, että vain hallitus, joka on päättänyt hankkia ydinaseita, ja hankkia niitä vääristä syistä hylkäisi heille tehdyn ´ylivertaisen hyvän tarjouksen´.

Näissä olosuhteissa Yhdysvallat (tai Israel) voisi esittää sotilaallisen iskun Irania vastaan tehdyn surussa, ei vihassa, ja ainakin jokin osa kansainvälistä yhteisöä voisi päätellä tai esittää päätelmänään, että ´Iranilaiset vetivät itse tuhon ylleen´ kieltäytymällä heidän hallitukselleen tehdystä ´hyvästä tarjouksesta´.”

Apuna asioiden ajamiseksi haluttuun suuntaan voidaan käyttää erilaisia median kautta tehtäviä näkemyksenhallinta- eli mielipiteenmuokkausoperaatioita sekä provokaatiota.

 

Invaasion oikeuttaminen

Sivulta 78 alkaen käydään otsikon ´Invaasion oikeuttaminen´ alla läpi erilaisia mahdollisuuksia: ”Jos Yhdysvallat päättäisi, että kansainvälisen tuen saavuttamiseksi, kotimaisen tuen vahvistamiseksi ja/tai laillisen oikeutuksen hankkimiseksi maahantunkeutumiselle, olisi parasta odottaa Iranin provokaatiota, aikajana hyökkäykselle saattaisi venyä loputtoman pitkäksi. Vain yhden ainoan kerran sitten vuoden 1978 vallankumouksen on islamilainen tasavalta provosoinut Yhdysvaltain sotilaallista vastausta, vaikka se onkin toisinaan toiminut tavalla joita Washington olisi voinut pitää provokaationa, jos olisi halunnut taistelua…

Siksi ei ole mahdotonta, että Teheran saattaisi tehdä jotain joka oikeuttaisi Yhdysvaltain miehityksen ja näin on varmasti, jos Washington etsii sellaista provokaatiota; se voisi ryhtyä toimiin, jotka saavat aikaan Teheranissa vastareaktion (vaikka jos toimet ovat liian ilmeisiä, se vaimentaisi provokaation tehoa). Jos odotetaan Iranin tekevän provokatiivisen liikkeen, mitä Iran on vältellyt, Yhdysvallat ei koskaan voisi olla varma milloin se saisi kaipaamansa provokaation. Voi olla ettei sitä tulisikaan.”

Raportti huomioi myös sen, että ”Suurin osa eurooppalaisista, aasialaisista ja Lähi -Idän asukkaista on täysin kaikkea Yhdysvaltain Iraniin kohdistamaa sotilaallista toimintaa vastaan, joita oikeutettaisiin Iranin ja kansainvälisen yhteisln nykyisillä erimielisyyksillä, saati sitten Iranin ja Yhdysvaltain mielipide -eroilla.”

Sivulla 79 todetaan: ”On vaikea kuvitella, että mikään muu kuin Teheranin sponsoroima 9/11 saisi heitä muuttamaan mieltään. Monille niistä demokratioista ja hauraista autokratioista, joilta Washington hakisi tukea, yleisen mielipiteen antipatia iskua kohtaan osoittautuu todennäköisesti ratkaisevaksi em. maissa. Esimerkiksi Saudi -Arabia on ilahduttavan raivoissaan Iranin ydinvoima -ohjelmasta, samoin iranilaisten puuhista Libanonissa ja palestiinalaisalueilla. Kuitenkin Riad on tehnyt selväksi, ettei se tue minkäänlaisia sotilaallisia operaatioita. Asenne saattaa muuttua, mutta on vaikea kuvitella mitä sen muuttaminen vaatisi.”

”Ottaen huomioon että tilanne ei ole ollut riittävä saadakseen GCC:n (Cooperation Council for the Arab States of the Gulf) tukemaan sotilaallisia operaatioita Irania vastaan, mikä olisi?

Iranin tekemä ydinasekoe saattaisi olla sellainen, mutta siinä vaiheessa olisi jo liian myöhäistä: jos Yhdysvallat aikoo tunkeutua Iraniin, se täytyy tehdä ennen kuin Iran on ehtinyt kehittää ydinasetta, ei jälkeen…Persianlahden alueen uudet johtajat ja hallitukset saattaisivat olla halukkaampia pysäyttämään Iranin…”

 

Iranin yllyttäminen provokaatioon

Sivuilla 97 -98 käsitellään mahdollisuuksia yllyttää iranilaisia provokaatioon, joka oikeuttaisi ilmaiskut Iraniin, ja todetaan olevan hyvin vaikeaa saada Iranista irti halutunlaisia, ilmaiskut oikeuttavia tekoja ilman että muu maailma huomaisi mistä on kyse; että Yhdysvallat kiusaa Teherania tahallaan voidakseen hyökätä. Eräänä keinona raportti pitää lavastettuja vallankaappausyrityksiä: Teheranin toivotaan reagoivan niihin tavalla, joka sitten voitaisiin esittää aiheettomana Iranin aggressiona Yhdysvaltoja vastaan.

Raportin mukaan tätä voidaan toivoa opportunistisesti, vaikka sitä ei voida pitää ensisijaisena poliittisena tavoitteena sen epävarmuuden takia: Teheran ei kenties reagoikaan halutulla tavalla.

Tällainen toivottu provokaatio voisi olla esimerkiksi se, että iranilaiset saadaan usutettua pakottamaan tai ampumaan Iranin ilmatilaan tunkeutunut amerikkalainen tiedustelukone alas.

 

Värivallankumoukset

Erilaisina keinoina aiheuttaa Washingtonin kannalta riittävää alueellista epävakautta Lähi -Idässä Brookings -instituutin raportti näkee värivallankumousten luomisen sekä niiden avulla huiputtamisen (s. 118): ”Yhdysvallat voi näytellä montaa roolia vallankumouksien ¨helpottamisessa ja johtamisessa. Rahoittamalla ja avustamalla kaadettavan hallituksen kotimaassa toimivia kilpailijoita, Yhdysvallat voi luoda vaihtoehtoisen jphdon maalle ja kaapata vallan. Kuten Raymond Tanter argumentoi: opiskelijat ja muut ryhmät tarvitsevat taustatukea mielenilmauksiinsa. He tarvitsevat fax -laitteistoa, internet -yhteyksiä, rahoitusta…”

”Tämän lisäksi Yhdysvaltain tukema media voi korostaa hallituksen tekemiä virheitä ja tehdä kriittiset äänensävyt näkyvämmiksi. Yhdysvallat tukee jo persiankielistä satelliittitelevisiokanavaa (Voice of America Persian) sekä radiota (Radio Farda)…Yhdysvaltain taloudellinen painostus (kenties myös sotilaallinen) voivat diskreditoida nykyisen hallituksen ja saada kansalaiset janoamaan kilpailevaa johtajaa.”

 

Sotavoimat avuksi

Sotilaiden käyttöä vallankumouksessa avustamiseen tarkastellaan sivuilla 122 -123: ”…jos Yhdysvallat ikinä onistuu sytyttämään vallankumouksen Iranin nykyistä hallintoa vastaan, Washingtonin tulee harkita sotilaallisen avun toimittamista estääkseen Teheranin hallintoa murskaamasta sitä” ”Tämä merkitsee sitä, että kansannousu Iranissa ei sovi muualla ilmenneiden ´samettivallankumousten´malliin…tämä lisää vaatimuksia: politiikan täytyy sisältää joko tapoja heikentää Iranin armeijaa tai heikentää hallituksen halua turvautua armeijaan tai Yhdysvaltain täytyy olla valmiina sekaantumaan..”

 

Terroristien värvääminen

Terroristiorganisaatioiden ja etnisten ristiriitojen lietsontaan sekä hyväksikäyttöön hallituksen kaatamisessa keskitytään raportin sivulla 126 ja 130 -131: ”Yhdysvallat voisi työskennellä yhdessä sellaisten ryhmien kuin Irakin NCRI:n (National Council of Resistance of Iran) ja sen sotilaallisen siiven MEK:in (Mujahideen -e Khalq) kanssa, auttaen tuhansia sen jäseniä, jotka Saddam Husseinin hallinnon alla olivat aseistettuja ja ovat tehneet sissi- ja terroristi -operaatioita Iranin klerikaalista hallitusta vastaan. Vaikka NCRI on tätä nykyä olettavasti riisuttu aseista, asia on helposti autettu.”

Raportti pitääkin NCRI:ta potentiaalisena yhteistyötahona, vaikka kriittiset analyytikot ovat sanoneet sen olevan epäsuosittu, epädemokraattinen ja anti -amerikkalainen.

NCRI:n käyttöä kuitenkin puoltaa sen haaran MEK:in monet näytöt menestyksekkäiden terrori -iskujen toteuttajana sekä tiedustelupalveluille toimittamiensa tietojen kerääjänä.

NCRI:n hyväksikäytön puolustajien harmiksi MEK on yhä Yhdysvaltain vieraiden terroristiorganisaatioiden listalla. Brookings -instituutin analyytikkoryhmä suosittaakin MEK:in poistamista terroristilistalta jotta yhteistyö sen kanssa voidaan oikeuttaa.

 

Israelin hyvödyntäminen

Raportti pohtii myös Israelin osuutta kappaleessa nimeltään ´Leave it to Bibi: Allowing or Encouraging an Israeli Military Strike´ ( s. 102)

sekä Israelin mahdollista hyödyntämistä: ”Israelin tiedustelupalvelu aloitti operoimisen Iranissa jo aiemmin, ja on hyödyntänyt kolmansia osapuolia osoittaakseen maailmalle Iranin uhkaa mutta paljastamatta omaa osuuttaan. Tiedot Iranin uraaninrikastamisohjelman vuonna 2002 paljastaneelle MEK:ille syötti Israelin tiedutelupalvelu…”

Raportti jatkaa toteamalla Yhdysvaltain hyväksyvän Israelin ilmaiskut: ”…kuten jo aiemmassa kappaleessa todettiin, ilmaiskut ovat vain tämän politiikan alkusoittoa…Iran tekisi luultavasti koston Israelin vastaan, mahdollisesti myös Yhdysvaltoja vastaan (mikä saattaisi luoda otolliset olosuhteet Yhdysvaltain tekemiin ilmaiskuihin tai jopa maahantunkeutumiselle)…”

 

Ainahan voi lavastaa vallankaappauksen

Vallankaappauksen lavastaminen (s. 136 -137) ja sen toteuttamisen vaikeudet käydään läpi. Parhaana toivona vaikkakin epätodennäköisenä pidetään sitä, että jos Washington tekee selväksi myönteisen asenteensa sotilasvallankaappaukseen, jokin joukko Iranin asevoimista ottaa yhteyttä Yhdysvaltoihin. Epätodennäköisyys tulee siitä, että maanpetturit yleensä on tapana etsiä, löytää ja rangaista joten se ei houkuttele yrittämään, raportti päättelee.

Raportti ottaa esiin esimerkin onnistuneesta, lavastetusta ja tuetusta vallankkaappauksesta: operaatio Ajax, jolla vuonna 1953 pääministeri Mohammed Mossadeq päästettiin hengiltä ja tilalle Yhdysvallat istutti shaahi Reza Pahlavin.

Raportti kuvaa lyhyesti, kuinka CIA ja brittien tiedustelupalvelu tukivat kenraali Fazlollah Fahedia rahalla ja propagandamateriaalilla samoin kuin auttamalla ´kumouksen´ organisoinnissa.

 

Yhtäläisyyksiä

Yhtäläisyyksiä ´Which path to Persia?´ -raportin hahmottelemiin linjoinin löytyykin Arabian kevään tapahtumista, joissa Yhdysvallat on tukenut kansannousuja taloudellisesti, aselastein, koulutuksella ja lopulta NATO:n tekemin ilmaiskuin kun YK:lta oli saatu lupa lentokieltoalueeseen siviilien suojelemiseksi.

Tutkiva journalisti, geopolitiikan tutkija ja Liberty News -radion toimittaja Tony Cartalucci huomauttaa YK:n turvallisuusneuvoston Libyaa koskevan päätöslauselman numero 1973 muistuttavan aavemaisesti Kenneth Pollackin 9. maaliskuuta 2011 ilmestynyttä Brookings-raporttia nimeltään ”The Real Military Options in Libya”.

Mielipideilmaston muokkaus suotuisaksi Irania vastaan tehtävlle hyökkäykselle on jo alkanut mediassa.

Mahdollinen sota aloitettaneen joko teeskentelemällä Yhdysvaltain irrottautumista Lähi -Idästä ja lavastamalla esimerkiksi Yhdysvaltoja kohtaan tehty valeterrori- isku, jonka tekijäksi ilmoitetaan Iran, hieman samaan tapaan kuin uutisoitiin DEA:n ”paljastamista” pommi -iskusuunnitelmista Saudi -Arabian jaYhdysvaltain lähetystöihin.

Lavastetun terrori -iskun kohteena saattaa olla myös jokin Euroopan maa, riippuen Yhdysvaltain ja NATO -liittolaisten keskinäisistä takahuonesopimuksista.

Tai sota saatetaan aloittaa Israelin ilmaiskulla Iraniin.

Raportin suuntaviivojen perusteella tarkoituksena on Yhdysvaltain globaalin hegemonian vahvistaminen, Venäjän paluun estäminen sekä Kiinan nousun kapselointi.

 

 

lähteet:

Brookings Institute http://www.brookings.edu/~/media/files/rc/papers/2009/06_iran_strategy/06_iran_strategy.pdf

Kokonaiskuvaa maailman valtaeliitistä, osa 1 jossa selvitellään Brookings -instituutin taustoja

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1160

Kokonaiskuvaa maailman valtaeliitistä, osa 2

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1161

————————-

kommentti:

Muita korporaatiorahoitteisia ajatushautomoja tai ajatushautomoita, joissa on vahva korporaatioedustus ovat CFR; Council on Foreign Relations, New America Foundation, FDD; Foundation for Defence of Democracies, Lowy Institute, Rand Corporation, Foreign Policy Initiative, RUSI, Chatham House, Heritage Foundation, 30; Group of Thirty sekä ICG; International Crisis Group, jossa mm. Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari työskentelee.

Ajatushautomoiden tehtävänä on pohtia rahoittajiensa etujen mukaisia työkaluja globaalipolitiikan ´ongelmien´ ratkaisemiseksi.

Taustaa: http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90257-kohteena-iran-ja-syyria

Mahdi Darius Nazemroaya http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1907

 

riikkasoyring

Riikka Söyring on makrohistorian sosiologiaan hurahtanut kolmen valtavan upean pojan äiti, taidemaalari, kirjoittaja, sarjakuvapiirtäjä ja metsätilan emäntä. Heinävedelle tämä kerrostalossa kasvatettu kaupunkilainen päätyi reittiä Pori-Turku-Espoo-Tukholma-Helsinki-Hyvinkää-Oslo-Vantaa-Montana-Wyoming-Kanada-Helsinki-Naantali-Helsinki.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu