Puukko-patriootit vauhdissa

Sisäministeriön katsaus väkivaltaisesta ekstrimismistä Suomessa on mielenkiintoista luettavaa. Siitä käy ilmi, että suurin sisäisen turvallisuuden uhka ja mahdollisin väkivaltaisen liikehdinnän aiheuttaja on äärioikeistolaisuus, ei äärivasemmistolaisuus tai radikaali-islamismi. Tämä johtuu jo osin siitä, että äärivasemmistolaisuutta ei oikein ole ja että radikaali-islamismikin on varsin marginaalinen ilmiö.

Kun esimerkiksi syksyn 2011 tv:n suuressa vihaillassa hommalaiset, sisulaiset ja ryydmanilaiset pelkäsivät äärivasemmistolaista radikalismia, jopa terrorismia, yhtä hyvin he voisivat pelätä vaikka Batmania, superskurkkia tai Suurta lumimiestä. Raportin mukaan vasemmistoradikalismi on Suomessa marginaalinen ilmiö, puhumattakaan radikaalista antifasismista, ja harvalukuiset vasemmistoradikaalit ovat rauhaa rakastavia hippejä. Toisin kuin äärioikeistolaiset.

Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Kolme skinheadia olisi tehnyt silkalla aggressiollaan meistä pääosin sosiaalitieteilijöistä ja maahanmuuttajaopiskelijoista koostuvasta rauhanomaisesta rasismia vastaan demonstroivasta noin kolmestakymmenestä mielenosoittajasta muussia, ellei poliisi olisi tullut väliin. Laskivat sitten kyllä ne pojat vapaaksi heti seuraavassa kadunkulmassa. Siitä on muuten jo 20 vuotta aikaa, ja ehkä vielä tuolloin äärioikeistolaisuudesta ei vielä ollut Suomessa liikkeeksi asti vaan taisivat nämä olla yksittäisten ihmisten purkauksia. Tosin oli näillä yhteneväiset univormut.

Suurin osa äärioikeistolaisista on perinteisesti ollut sosioekonomiselta asemaltaan varsin alhaalle sijoittuneita nuoria poikia. Nyt viime aikoina he ovat saaneet seuraa usein varsin koulutetuista aikuisista miehistä, jotka aiheuttivat jytkyn anatomian. Kun ensimmäinen ryhmä kokee elävänsä marginaalissa, jonne ei aurinko paista, naiset eivät sinne katso eikä siellä ole töitäkään, uusäärioikeistolaiset taas ovat joskus saaneet maistaa jos eivät aivan menestystä niin ainakin lupausta siitä että aurinko paistaisi. He kokevat itsensä petetyiksi.

Äärioikeistolaisia yhdistää heidän vihaamiinsa maahanmuuttajiin se, että molemmat kokevat olevansa marginaalissa. Heitä taitaa turhauttaa tämä epäpyhä allianssi, jonka he kyllä aavistelevat mutteivat kehtaa myöntää. Kaikkein vihaisimpia taitavatkin olla sinne tipahtaneet uusäärioikeistolaiset, jotka joutuvat jakamaan saman poteron paitsi skinien niin myös työttömien maahanmuuttajien kanssa. Minä tiedän kokemuksestani, että voi se turhauttaa jos edes eliittimaahanmuuttaja – korkeakoulutettu skandinaavi – ei tahdo saada töitä. Mutta syyllisten etsiminen ei työllistä kuin salapoliiseja.

Mamukriitikoiden kannattaa lukea raportti tarkkaan. Erityisesti seuraavat kohdat: ”väkivaltaisen uskonnollisen radikalisoitumisen syyt eivät selity uskonnolla itsellään vaan taustalla on muita yksilö- ja ryhmätason syitä”. Ja jos tältäkin halutaan sulkea silmät, kannattaa katsoa peiliin: ”syrjintä, rasismi ja islamofobia vahvistavat ulkopuolisuuden tunnetta”.

Niin sanotut mamukriitikot ovat siis itse syypäitä siihen, jos muutama maahanmuuttaja syyllistyy yksilönä heidän kritisoimaansa rikollisuuteen. Katsokoot siis peiliin.

http://perukangas.blogspot.fi/2013/01/millainen-ra…