Barrikaadeilla on tilaa

Jokainen syrjäytynyt, pienituloinen, sairas, yksinhuoltajaäiti sekä muut väsyneet.  Barrikaadeilla on tilaa.  Suomessa vain ei hevin nousta moiselle, mikä lienee syy?  Palkansaajat, työelämän raskauttamat kyllä nousevat välillä yhteisrintamalla puolustamaan oikeuksiaan. Mutta toiset kärvistelijät.?  Ulkomailla rynnätään kaduille asiasta kuin asiasta.  Onko se tempperamenttikysymys? Asumme kylmässä maassa ja lyhykäinen lämmin kausi menee ihmetellessä.  Koteloidumme koteihimme ja huokaamme, kun nyt näinkin on, se riittänee?

Nuori näyttelijätär kuoli.  Turhaan?  Hän ei saanut pyytämäänsä apua ja väsyi.   Mielenterveyspalveluista ja niiden puutteesta on jo jonkin aikaa lyöty rumpua, silti osa jää vaille tarvitsemaansa apua.  Vanhemman, jo työelämän jättäneen on edes turha kolkutella avun ovia.

Hallitus sekä sen sisällä toimivat ovat keskittyneet talouteen.  Taiteilijoita koulutetaan ilman mitään takeita toimeentulosta.  Näyttelyiden avajaisissa kilistellään ja ollaan kulttuuriystävällisiä.  Se ei paljoa lämmitä, kun pitää miettiä millä maksaa galleriavuokra ja muut kertyvät menot.   Purra sanoo, että kulttuuri on luksusta.  Tuollaisen tokaisun päästäjä voisi, ylipäätään, miettiä mitä julkisuudessa tokaisee, tietämättä asiasta juurikaan mitään.

Asioitamme hoitaa ns. hyväosaiset, he eivät tiedä mitä on elää muutamalla satalappusella kuukaudessa.  Jokainen köyhä pelkää.  Viekö Orpo viimeisetkin siemenperunat laihasta kukkarosta?

Riitta Penttinen
Sitoutumaton Tampere

Olen kuvataiteilija, runoilija, ompelija, teatterinukentekijä. Syvästi tamperelainen. Tällä hetkellä mietin vanhenemisen syvintä olemusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu