Hjalliksen ihme

Hjallis kiersi maailman meret ja palasi voittajana.  Onko mikään tai kukaan tuntunut sen jälkeen yhtä voimalliselta? Yritys hyvä kymmenen ajatellaan.  Hän yrittää.  Politiikkaa. Urheilubisnestä.

Luonnon ärjyessä ympärillä, mitataan ihmisen todellisin mitta.  Nykyihminen irtaantuu luonnosta, sanotaan.  Kävelyteitä roskataan surutta.  Järviin heitetään kakkavaippoja.  Ja päästetään muitakin eritteitä.  Nyt otetaan pussi käteen ja roskat saavat kyytiä.   Hyvä niin.

Itse, kaupungissa, junaradan vieressä kasvaneena, puiston puu edusti luontoa.  Siihen kiivettiin ja katseltiin maailman menoa yläilmoista.  Sanaa luonto ei kukaan käyttänyt.  Siitä ei puhuttu, saati ihmetelty sen puutetta.  Kaupunki oli mitä oli.  Meluinen, bensakatkuinen.

Aikuistuessa lähdin.  Jäämeren rannalle.  Siellä luonto myllersi ja pienensi ihmisparat kirpun kokoisiksi.  Onko mikään näin totta, ajatteli entinen kaupunkilainen ja totesi perään, että ei.  Kun lapsi syntyi, ajatteli synnyttäjä, onko mikään näin totta ja totesi perään, että ei.   Haemmeko aina täyttymystä?  Yleensä se putkahtaa iholle odottamatta, hakemalla ei.  Seksi, shoppailu, omaisuuden metsästys.  Siinä ainakin muutama esimerkki, täyttymyksien korvikkeista.   Korvikkeita ne ovat, vai ovatko?