Kiasma ja muut pömpelit

Vierailuni Kiasma nykytaiteen museoon, mikä sijaitsee Helsingin keskustassa, vetää puoleensa jokaisen omanarvonsa tuntevan kultturi-ihmisen.  Rakennuksen on suunnitellut peräti amerikan mies Steve Holl vuonna 1998.  Näin kertovat nettitiedot.  Minä viis veisasin faktatiedoista rynnätessäni muun kansan mukana sisään.  Mitä odotin, vai odotinko mitään.  Luultavasti en, koska asiat mitkä tarjotaan ns. tarjottimella, eivät kiinnosta, niistä puuttuu oivaltamisen ilo.   Kiasmalla on ylhäinen maine ja maineen perässä menin minäkin.   Usean kerroksen kävelyhaaste vie heikompijalkaisen miettimään lepoa, istuinta ja olihan niitäkin.  Työt edustivat ns. korkeakulttuuria, jotka useimmat menivät ”yli hilseen” .  Kuka kehtasi sanoa, en ymmärrä mitään, luultavasti teki sen kuiskaten, koska jokainen kulki ymmärryksen hohde otsallaan, harras liikutus, peräti.  Seinät hohkasivat viileää betonia eli puitteet olivat mitä karuimmat.  Liekö tullut halvemmaksi niin?

Olin väsynyt ja nälissäni.  Hengen tuotteet eivät täyttäneet nälkäistä, minua.  Teokset jäivät mieleni tuolle puolen.  Tälläisen pömpelin rakentamat varat olisi pitänyt käyttää köyhyydessä kärvistelevien taiteilijoiden hyväksi.   Pikkugalleriat katujen varsilla toivat hyvän mielen takaisin sekä Ateneumin kaunis rakennus, jonka portaiden nouseminen tuo mieleen joka kerta  Helene Schjerbeck`in miten hän, huonolonkkaisena nousi askelmat mennäkseen luokkaan opettamaan maalaamisen saloja.