Me odottajat

Terveysasemalla odottajat odottavat.  Lääkäriä, sairaanhoitajaa.  Aika kuluu, se naksuttaa seinällä.  He pyyhältävät ohi, valkoisen takin liepeet hulmuten.  Odottajat eivät vaadi, he tietävät:  Lakko uhkaa, sairaat ja muuten nääntyneet jäävät ”rannalle ruikuttamaan”.  Emme voi vaatia mitään, he ovat raskaan työn raatajia, joten suut suppuun.  Jono lyhenee uuvuttavan hitaasti.  Kärsivällisemmät liimautuvat tuoliin ja huokaavat mielessään, en lähde, en anna periksi.   Toiset puuskahtavat, heittävät jonotusnumeron roskiin ja menevät ovi rämisten ulos.  Kuluu tunti, kuluu kaksi.  Me tuijotamme lasiin, sen takana olevaa ihmistä.  Hän naputtaa konetta.  Kukaan ei sano: ” Anteeksi viivytys, yritämme parhaamme”.  Odottajalla kärsivällisyys vetää viimeisiä henkäyksiään.  Otsan takana voimistuu viha, vääryys.   Eduskuntalon jokainen tallaaja saa tappavat ajatukset päälleen.  Miten tähän on tultu? Saisiko järkeenkäyvän vastauksen.  Hei!  Joku siellä!  Hyvätuloiset käyttävät yksityisiä palveluita, heillä on siihen varaa, entä me?   Olemmeko sijaiskärsijöitä?   Olemmeko me heitä, lääkäreitä, sairaanhoitajia, virkamiehiä varten, eivätkä he meitä varten?

+1
Riitta Penttinen
Vasemmistoliitto Tampere

Olen kuvataiteilija, runoilija, ompelija, teatterinukentekijä. Syvästi tamperelainen. Tällä hetkellä mietin vanhenemisen syvintä olemusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu