Naistenlehtien totuus

Anna-lehdessä jokainen ongelmien päihittäjä saa palstatilaa.  Kuinka ollakaan.  Lukija lukee, miten päästä ongelmasta, mitä ohjeita julkkis sekä toinen tunnettu ihminen antaa.  Kun kohtaat vaikeudet, selviät, saat hymynaaman sekä stailaajan pukemaan muotivaatteet.  Luin ennen Annaa, enää en.  Lööpeistä ei pääse karkuun.  Minna hymyilee kannessa, koska hänen unelmansa, jokainen niistä on toteutunut.  Mikä nyt eteen?  Mitä nyt unelmoisi, onko unelmalaari lopullisesti tyhjentynyt?  Hänellä on ongelmana se, ettei yltäkylläisellä ole murehdittavaa.  Kun kaikkea on, niin mistä valittaisi.  Mitä tavoittelisi?  Miksi naistenlehtiä julkaistaan, miksi niitä luetaan?  Siksi, että tyytymättömien joukko pysyisi suht tasalukuisena ja unelmien metsästäjät eivät kuolisi sukupuuttoon.  Kun luemme onnistuneiden ihmisten tarinoita,  niin arkemme on edes jotenkin siedettävää ja toivo, se näkyy kirkkaina heidän otsillaan, jotka lehtien palstoilla hymyilevät.

Riitta Penttinen
Sitoutumaton Tampere

Olen kuvataiteilija, runoilija, ompelija, teatterinukentekijä. Syvästi tamperelainen. Tällä hetkellä mietin vanhenemisen syvintä olemusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu