Perkeleperintö

Isä ei ollut hauska mies. Isä iski nyrkin pöytään ja sanoi, perkele. Isä tuli sodasta itku ihossa. Ei auttanut Karjalan ikävä, ei lauantaiturinat miesporukassa, silloin kun pikkulikat laitettiin kioskireissulle ostamaan klubi-tupakkaa.

Kannan isän sotaa, eikä paino kevene, sukupolven kauhut. Isä, kirkonkellojen aikaan, istui jakkaralla ja puhalsi piippusavut hellaan ja kysyi.
– Missä se Jumala on?
Eikä mennyt kirkkoon kyselemään. Isä kysyi näkymättömiltä. Tänne herrat ja palvelijat. Ei kukaan tullut. Isä lakkasi uskomasta, iski lapion santaan, työmaalla, kun rakennettiin uutta Suomea.
– Kaatuneitten muistolle, sanoi isä ja oli hetken kevyt.

+3
Riitta Penttinen
Vasemmistoliitto Tampere

Olen kuvataiteilija, runoilija, ompelija, teatterinukentekijä. Syvästi tamperelainen. Tällä hetkellä mietin vanhenemisen syvintä olemusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu