Yksinäisyys.

Yksinäisyys ei ole koskaan ollut muodissa.  Sanalla on huono kaiku.  Kenenkään ei sallita -rauhassa- elää yksinäisenä, ainakaan ilman selityksiä.   Yksinäinen on poikkeama laumasta ja mikä tahansa poikkeama, sitä pyritään vääntämään normaalin muottiin.  Koska elää yksinäisenä ei ole normaalia.   ”Kukaan ei ole saari”, on sanonta, mikä on jäänyt elämään vuodesta toiseen.  Yksinelävät selittävät parhaansa mukaan, että eivät ole yksinäisiä vaan yksin viihtyviä.  Meneekö selitys perille?  Hui, hai miettii kuulija eikä usko.  Yksin jäänneelle laitetaan epäonnistuneen leima otsaan.  Onnistunut sen sijaan omaa laajan tuttava-sekä ystäväpiirin.  Hän on suosittu.

Vanhuksella yksinäisyys voi näyttäytyä eri tavoin, joko sairauksien tai läheisten poismenon johdosta.  Hänen yksinäisyytensä ei ole vapaaehtoista ja varhaistaa, tutkijoiden mukaan, kuoleman.  Nuoren yksinäisyys, silloin kun se ei ole toivottua, johtaa mielenterveysongelmiin, sekä erillaisten päihteiden käyttäjäksi.   Erakko menee pidemmälle kuin yksin elävä.   Hän ottaa kokonaisen aikalisän maailmasta, ihmisistä.  Hän eristäytyy.  Hän ei kysy ymmärrystä, hän elää rauhan aatteella hiljaista elämää, kuntelee linnun laulua, veden liplatusta.  Erakoksi ei tulla hetkessä vaan matkaa on kuljettu jo vuosien kilometrit.  Erakoituminenkin voi olla vastentahtoista, syynä ehkä alkoholismi ja sitä kautta talouden romahtaminen, avioero.  Heitä näkee puiston penkeillä, kaupungin kaduilla.  Luuserit, sanoo heistä joku.  Voiko erakko olla onnellinen?  Voi.  Voiko yksinelävä olla onnellinen? Voi.   Joten kukkikoon kaikki elämisentavat rauhassa ja sovussa saman taivaan alla.

Riitta Penttinen
Sitoutumaton Tampere

Olen kuvataiteilija, runoilija, ompelija, teatterinukentekijä. Syvästi tamperelainen. Tällä hetkellä mietin vanhenemisen syvintä olemusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu