Yhteiskunnan polarisoituminen vaarantaa yhteistyön

Yhteiskunnassa monella sektorilla tapahtuvan polarisaation/jakautumisen seurauksia olemme joutuneet seuraamaan mm. Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa, missä ääriajattelu ja vihapuhe murentavat uskoa demokratiaan. Onko ääriajattelu syy vai seuraus polarisaatiosta? Ei ehkä täysin mustavalkoista?

Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmän heikkoudet korostuivat viimeaikaisissa tapahtumissa.   Kaksipuoluejärjestelmässä demokratia helposti kärsii, sillä suuri osa kansalaisista kokee, ettei kumpikaan puolue edusta heitä toisin kuin maissa, joissa on selkeästi valinnanvaraa. Tällöin joudutaan tekemään isoissakin asioissa kompromisseja. Tällainen johtaa vääjäämättä polarisoitumiseen eli ääripäät korostuvat ja keskitie – joka usein olisi sovittelevampi – puuttuu järjestelmästä.

Kaksipuoluejärjestelmässä toisella on hallitusvalta ja oppositiossa oleva osapuoli keskittyy torpedoimaan hallitsevan puolueen toimintaa. Ja valtaan päästyään kumoaa edellisen hallituksen päätökset. On helppo nähdä, että yhteiskunta ei voi hyvin tällaisessa tempoilevassa päätöksenteossa.

Kaksijakoisuus heijastuu myös mediaan. Kummallekin osapuolelle syntyy omat mediakanavansa, jolloin yhteisten kantojen löytyminen vaikeutuu ja poteroidutaan yhä syvemmälle omiin asemiin. Vuoropuhelua ei synny, on vain mielipiteitä, jotka pyritään kumoamaan. Asetelma altistaa vihapuheelle ja ääriajattelulle, sillä muut vaikutuskeinot koetaan tehottomiksi ja vahvasti keskittyneen vallan koetaan etääntyneen kansalaisten arjesta. Vastakkainasettelu lisääntyy. Ääriajattelujen väliin jäävät, usein sovittelevat ja konsensushaluiset äänet vaimenevat ääripäiden ottaessa tilan haltuun.

Jakautuneessa, polarisoituneessa järjestelmässä yksittäinen edustaja ei uskalla olla erimieltä – se saattaa johtaa ryhmän ulkopuolelle sulkemiseen vääränlaisen äänestämisen tai mielipiteen vuoksi. Tämä johtaa siihen, että puolueen jäsenet ajattelevat päätöksiä tehdessään mitä johto heistä ajattelee eikä mikä on yhteiskunnan edun kannalta oikein. Polarisaatio ei luo vuoropuhelua ja kompromisseja vaan pyrkii turvaamaan omien etuja.

Kaksipuoluejärjestelmässä valtaapitävä osapuoli pystyy toteuttamaan haluamaansa politiikkaa ilman tarvetta kompromisseille. Ruokahalu saattaa silloin kasvaa syödessä, eli kiusauksena on nimittää omat suosikkinsa vallanpaikoille, laatia lakeja, jotka suosivat omaa äänestäjäkuntaa ja varsinaiset yhteiskuntaa kokonaisuutena kehittävät toimenpiteet jäävät tekemättä.

Monipuoluejärjestelmä puolestaan mahdollistaa vähemmistöjen äänen kuulumisen, edistää vuoropuhelua sekä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tosin se vaatii johtavassa asemassa olevilta kykyä kompromisseihin, sovitteluun ja joskus myös sellaisiin päätöksiin, jotka ovat vastoin omaa henkilökohtaista etua. Moniäänisessä yhteiskunnassa suvaitaan erilaisia mielipiteitä eikä niitä pidetä uhkana omalle olemassaololle.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu