Paavo hyvä, totuus on vain likiarvo

Kalkki-Petterin toteamusta mukaillen on todettava: vasta silloin on mies hyvä, kun on päässyt Paavo Väyrysen blogiin.

Minulla tuo hetki koitti eilen Väyrysen arvosteltua kirjoittamaani ja juuri julkaistua Ilkka Suomisen elämäkertaa Sinä Osaat, sinä pystyt – Ilkka Suomisen elämä (Docendo)

 

*

Ohessa lyhyet vastaukset VTT Paavo Väyrysen Uuden Suomen puheenvuoriblogissaan eilen esittämiin kahteen väitteiseen, jotka ovat pahiten pielessä:

Väite 1. Kirja ei kerro totuutta, koska en haastatellut Väyrystä.

No ei tietenkään kerro koko totuutta. Paavo Väyrystä en haastatellut siksi, ettei hän antautunut haastateltavaksi. Kyllähän Paavonkin sen pitäisi tietää, ettei ketään voi väkisin haastatella.

Tarkistin asian sähköposteista ja selvisi, että tiedustelin mahdollisuutta haastatteluun kahdesti. Ensimmäisen kerran 12.3.2019 ja toistamiseen 3.5.2019. Paavo vastasi kerran toteamuksella ”vaalien välissä”. Mitäköhän väliä tarkoitti?

Väite 2. En hyödyntänyt Mauno Koiviston arkistoa.

Väärin. Käytin arkistoa ja kävin sen läpi todella kattavasti (26 koteloa, n. 1,5-2 hyllymetriä). Yli 3000 dokumenttia kovalevyllä. Merkitsin käyttämäni dokumentit lähdeviitteisiin ja arkiston lähdeluetteloon. Mitä muuta olisi pitänyt tehdä?

Onkin syytä kysyä, onko Paavo Väyrynen edes lukenut kirjaa, vai onko niin ettei valtiotieteiden tohtori muista, että lähdeluettelo löytyy kirjan takaosasta? Leipätekstissäkin on useita viittauksia Mauno Koiviston arkistoon, mutta jostain syystä Väyrysen silmä ei ole niitä havainnut.

Paavo, eikös niin, että me historioitsijat tutkimme ensin tarkasteltavan teoksen lähdeluetteloa ja lähdeviitteitä, ja vasta sitten teemme johtopäätöksiä niiden  mahdollisista puutteista?

Joskus asiat ovat näin yksinkertaisia.

**

Kun nyt on vaarassa käydä niin, että kaksi täysin vastakkaista tutkimuksellista lähestymistapaa edustavaa tohtoria ovat vaarassa joutua törmäyskurssille, on toisen ymmärrettävä väistää ajoissa.

Tuo väistäjä on tietenkin allekirjoittanut. Siis, vaikka pohjalainen olenkin.

Kun minulle menneisyyden totuus näyttäytyy ”Saharan tuulen” takana olevana mysteerinä, jota voidaan kyllä  historiantutkimuksellisin menetelmin tavoitella, muttei täydellisesti saavuttaa, on selvää, että ”On Totuuden aika” – tyyliä edustava Paavo on pysyvässä etulyöntiasemassa.

Nämä kaksi oikaisua saavat riittää. Yksityiskohtiin en puutu. Jokaisella on oikeus omiin tulkintoihin ja näkökulmiinsa. Kun totuutta ei voi saavuttaa eikä omistaa, on tyydyttävä totuuden likiarvoisuuteen.

Kokonaan toinen asia on kuitenkin väittää sellaista, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Näiden kahden väitteen osalta Paavo lyö ohi – ja pahasti.

Mutta hyvä sinänsä, että Paavo Väyrynen on kiinnostunut kirjastani ja kyllä hän siitä jotain hyvääkin löysi. Rakentavasta palautteesta olen aina iloinen.

Jatketaan rakentavaa keskustelua ja ennen kaikkea, luetaan kirjat harppomatta lävitse.

 

Kunnioittaen,

FT Riku Keski-Rauska

Riku Keski-Rauska

Filosofian tohtori ja historiantutkija. Pk-seudulla asuva eteläpohjalainen, jonka elämä on kyllästetty arkistoilla, historiantutkimuksella, politiikalla ja lapsiperheen arkirealismilla. Kirjallinen tuotanto: Yksinäinen Ehrnrooth - Georg C. Ehrnrooth YYA-Suomen puristuksessa (Otava, 2015) - Tällä hetkellä työstän Ilkka Suomisen kokonaiselämäkertaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu