Syöpäriski kasvaa ikääntymisen ja tulehduksen yhdistelmässä.

Juttu tehty jaettavaksi. Juttu tehty erityisesti keskusteltavaksi, ota kantaa syövästä, ota kantaa kuolemanvakavasti sairastuneen oikeuksista.

Foorumi on vapaa.

Lopussa linkki aiheeseen ”Joidenkin teorioiden mukaan ikääntymisen myötä elimistöön kertyy enenevissä määrin soluvaurioita ja immuunipuolustuksemme menettää tehoaan, mutta tuoreempien syöpätutkimustietojen valossa syy näyttäisi piilevän tulehduksessa. Tai pikemminkin ikääntymisen ja tulehduksen yhdistelmässä.”

Minun tarinani pienestä luomesta

Tämä on minun tarinani pienestä luomesta. Kertomukseni saa jakaa niin monelle taholle kuin vain mahdollista. Kiitos jo etukäteen.

Sairaan salakavala uusi koti

Muutama vuosi sitten 2017 olin aktiivinen veteraaniurheilija, ja kaikki elämässäni oli hyvin. Olimme juuri ostaneet ja remontoineet rivitaloasunnon kivalta paikalta, kesällä pihakin saatiin kuntoon uusine puineen ja pensaineen. Sain hyvän toimistotilan uuden kotimme yhteyteen. Tein paljon töitä kotitoimistossa.

Työnäni oli siihen aikaan tehdä Suomea tunnetuksi mökki- ja huvilavuokraamisessa. Eurooppalaiset kaupunki-ihmiset olivat potentiaalinen iso ryhmä asiakkaiksi, suomalainen luonnonläheinen lomamökki-/lomahuvilaloma näytti hyvältä markkinalta. Asiakkaita olivat myös tietenkin kaikki suomalaiset, joilla oli mökki tai huvila tarjota ulkomaalaisille lomailijoille.

Syksyn tullen asunnossamme alkoi haista, ensin olohuoneessa ja ruokailutilassa, sitten muuallakin. Kerroimme asioista taloyhtiölle, mutta sillä suunnalla ei ollut halua ryhtyä selvittelyihin eikä toimiin. Tilanne paheni, ja jo ennen joulua olimme selvityttäneet itse epäilyttävimmät rakenteet.

Jo ensimmäisistä näytteistä löytyi lukuisia terveydelle vaarallisia homeita ja mikrobeja. Tammikuussa sairastelimme puolisoni kanssa molemmat jo vakavasti monin tavoin. Kotona oli huono hengittää. Kortteerasimme tuttavilla ja sukulaisissa mahdollisimman paljon. Helmi-maaliskuun pakkasilla nukuimme kotona vällyjen alla ikkunat auki, jotta saisimme tervettä hengitysilmaa.

Huhtikuussa muutimme kokonaan pois. Asunto jäi tyhjäksi. Taloyhtiö repi rakenteet auki ja jätti kotimme siihen tilaan vuosiksi, auki revittyine lattioineen ja seinineen. Kun vihdoin vuosien päästä asunto oli taas asunnoksi korjattu, oli kulunut järjetön määrä aikaa ja rahaa.

Olimme asuneet vain yksitoista kuukautta sairaan talon terveydelle vaarallisessa asunnossa. Tuon jälkeen menetimme kotimme, irtaimistomme, rahamme ja terveytemme. Asiasta ei ottanut vastuuta asunnon myyjä eikä rakennuksen kunnossapidosta vastannut taloyhtiö. Sitä ei heille osannut osoittaa myöskään oikeuslaitos.

Tämän kerroin tässä alussa, sillä oman käsitykseni mukaan sain pienenä luomena alkaneen vakavan syövän tästä asunnosta. Sairaissa taloissa ei kenenkään pidä asua, työskennellä eikä hetkeäkään oleskella.

Pieni luomikertomus

Maaliskuussa 2020 huomasin vasemmassa kädessä pienen luomen vähän revenneen. Oli sen verran vähän, että ajattelin vain raapaisseeni sitä. Unohdin koko asian.

Kesäkuussa 2020 mökillä ollessamme ihmettelin, miksi auringon valo sattuu kovasti luomen kohtaan. Ystävä sattui olemaan kylässä, ja hän kun oli joskus ollut sairaanhoitaja, kysyin häneltä kommenttia. Hän neuvoi menemään heti terveyskeskukseen näyttämään sitä.

Juhannuksen 2020 jälkeen menin terveyskeskukseen. Siellä lääkäri pyysi heti konsultaatiota vanhemmalta lääkäriltä, ja he yhdessä päättivät ottaa koko luomen pois ja lähettää tutkittavaksi. Onnekseni näin tehtiin. Noin kahden viikon kuluttua lääkäri soitti, että se on pahanlaatuinen melanooma (malignant melanoma) ja sinulta on pikaisesti tarve leikata luomen ympäriltä varorajaa laajemmalta sekä poistaa lähimmät imusolmukkeet.

Leikkaus tehtiin 8/2020. Tämän jälkeen jäi huoli, leviääkö se. Mutta elämässä oli jo niin sata suurta ongelmallista asiaa hoidettavana, että sen kummoisemmin en asiaa murehtinut pitkään aikaan.

Sitten taas kerran itselle yllättäen 8/2023 suihkusta tullessani ja kainaloita kuivatessani huomasin aivan omituisen patin kainalossa, eli juuri siellä mistä lähimmät vartijaimusolmukkeet oli kolme vuotta aikaisemmin poistettu.

Varasin ajan lääkärille, ja hän johdatti pikana magneettikuvauksiin. Vastaus tuli jo kuvaushuoneessa, se on pahanlaatuinen

Leikkaus tehtiin 8/2023. Tämän jälkeen aloin saamaan pembrolitsumabi-nestettä suoraan suoneen kahden-kolmen viikon välein. Oli useita erilaisia ns. haittavaikutuksia mutta usko oli vielä voimakas, että kyllä se tästä. Paranen ja kaikki on hyvin.

Ei ollut. Puolisoni sai 8/2024 houkuteltua minut retkelle metsään, vaikken sellaista niin harrasta. Juolukkametsään lähdin, ja kun osaan arvostaa (ainakin syödä) paljon tätä supermarjaa. Siellä suon ympäristössä oli mahtavasti komeita juolukoita suoraan varvuista kerättävissä. Ajattelin kävellä ympäriinsä ja nauttia suometsän ihanuuksista.

Mutta ei se niin helppoa ollutkaan, sehän se alusta tuntui keinuvan jalkojen alla ja aloin ihan ihmettelemään miksi se siltä ja huojuttavalta tuntuu. Vanhana mäkihyppääjänä kun pidän tasapainoaistiani ja kehonhallintaani selkeästi keskimääräistä parempana.

Kohta alkoi vasen jalka lerputtamaan, ei siis totellut, meinasi vaan jäädä sinne jonnekin rahkasammaleen ja juolukkapensaan väliin, perkele ajattelin, nyt ei ole kaikki ok. Menin autolle ja kun vaimo tuli paikalle, kävimme nopean keskustelun, että heti maanantaina lääkäriin.

Meninkin maanantaina sairaalaan, syöpälääkitykseen. Kerroin ruiskuja laittaneelle hoitajalle viikonlopun tapahtumista ja hän oitis neuvoi lataamaan digiklinikkasovelluksen kännykkään. No, illalla sen latasin ja aloitin keskustelun sitä kautta. Siellä hoitaja yhdisti terveysaseman hoitajalle, joka jatkoi keskusteluamme seuraavana aamuna. Hänellä oli hyviä neuvoja mutta oli pirun pahoillaan, ettei voi keskustelua enemmän auttaa sillä heillä on kaikki tietoliikenne vikatilassa eivätkä he voi ottaa yhtään asiakasta vastaan koko päivänä, parasta mennä suoraan ensiapuun.

Menin ensiapuun Acutaan taksilla, sillä vasen jalka lerpsutti enkä uskaltanut enää ajella autolla. Ensimmäinen vastaus Acutassa oli, tänne he olisivat sinut kyllä heti käännyttäneet sieltä keskuksestakin. Vain tunti Acutassa ja pää oli kuvattu. Päivystävä lääkäri tuli luokseni: ”ikäviä uutisia, sinulla on kasvain aivoissa”

Olin päättänyt Acutassa, että minun päätäni ei kukaan leikkele. Kun kaksi viikkoa kotona söin isot määrät kortisonia, diapamiinia ja jotain opiaattipohjaista plus kaikkea muuta. Alkoi ajatus jo hieman hyväksymään mahdollisen aivokirurgian.

Kun ensimmäisen kerran tapasin tulevan neurokirurgin, hän sanoi suoraan ”jos ei leikata, sinä kuolet tähän syöpään”. Pyörsin Acutassa tekemäni ehdottoman päätöksen, minut saa leikata. Haluan elää. Minut leikattiin syyskuun alussa 2024.

Nyt kirjoitan tätä kuntoutusyksikössä Tampereella. Leikkaus vei liikuntakykyni ja harjoittelen kävelemään uudelleen. Päätä on särkenyt, mutta ajatus juoksee ehkä jopa entistä enemmän. Kirjoitan ja keskustelen paljon täällä kuntoutusyksikössä, Olen saanut paljon uusia ystäviä. Täällä on vastaavaa läpikäymässä olevia ja paljon erilasista neurologisista vaivoista kärsiviä harjoittelemassa pärjäämään kotioloissa, kun ja toivottavasti pääsevät palaamaan kotiin.

Olen kiitollinen kaikesta tästä avusta mitä olen saanut osakseni, huippukirurgin kaikkine apulaisineen, teho-osaston, neurologisen osaston ja vielä tämän kuntoutusyksikön osaavine henkilökuntineen.

Ennuste on positiivinen, opin jälleen kävelemään, ja mahdollisuus on päästä jopa parempaan kuntoon kuin mitä olin ennen aivokasvaimen leikkausta. Aivokirurgi sanoi tänään, että kasvain on saatu kokonaan pois mutta sädehoidot aloitetaan. Niillä pyritään varmistamaan, ettei aivoihin jää pienintäkään syöpäsolua.

Melanooma on vaarallinen syöpä, sillä se voi olla ns. uinuvassa tilassa missä tahansa kohtaa ihmiskehossa, odotellen tilaisuuttaan, ehkä sellaista muuta tulehduksellista tilannetta mistä lopussa olevassa artikkelissa puhutaan.

Vain pieni luomi ja siinä aivan pienen pieni naarmu siinä, ja koko elämä olisi voinut olla kohta jo takanani. Toivon, että mahdollisemman moni, seuraisi itseään vähän herkemmällä otteella, tehdä tarvittavan havainnon ja saada hoidon ajoissa.

Olen kiitollinen ja onnellinen, että saan jakaa tämän kokemukseni teidän kanssanne. Suosittelen lukemaan lopussa olevan artikkelin.

Terveisin, uudelleen käynnistetty Ripa

Linkki: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miksi-syopariski-kasvaa-vanhetessa/9005754#gs.fcxxdr