YK:n pääsihteeri kirjoitti Israelille historiaa, jota ei ole ollut olemassa

YK:n pääsihteeri António Guterres sai turvallisuusneuvostossa 24.10. pitämällään puheella Israelin raivoihinsa ja monet muutkin höristelemään korviaan. Tuo kansainvälisenä YK:n päivänä pidetty puhe sisälsi käsittämätöntä historiallista vääristelyä pääsihteerin toistaessa palestiinalaishallinnon ja Hamasin vuosikymmeniä esillä pitämää vaihtoehtoista, valheisiin ja osatotuuksiin perustuvaa historiaa, jossa Israel on syyllinen kaikkeen palestiinalaisten kokemaan näköalattomuuteen, köyhyyteen ja kurjuuteen sekä niistä johtuvaan terrorismiin.

Kerrottuaan ensi tuomitsevansa Hamasin hyökkäykset siviilejä kohtaan, Guterres totesi seuraavaa:

On myös tärkeää tunnustaa, että Hamasin hyökkäykset eivät tapahtuneet tyhjiössä. Palestiinalaiset ovat olleet 56 vuoden tukahduttavan miehityksen kohteena. He ovat nähneet maansa tulleen siirtokuntien nielemäksi ja väkivallan vaivaamaksi; heidän taloutensa tukahdutettiin; heidän kansansa ajettiin pakosalle ja heidän kotinsa tuhottiin. Heidän toiveensa poliittisesta ratkaisusta ahdinkoonsa ovat kadonneet.

Puretaanpa auki pääsihteerin lausumat:

On myös tärkeää tunnustaa, että Hamasin hyökkäykset eivät tapahtuneet tyhjiössä. 

Tätä on vaikea ymmärtää, mutta pääsihteeri ilmeisesti tarkoittaa, ettei hyökkäys tapahtunut ilman jotakin konkreettista syytä.

Palestiinalaiset ovat olleet 56 vuoden tukahduttavan miehityksen kohteena. 

Siis mitä tapahtui 56 vuotta sitten?

Israelia ympäröivät arabimaat hyökkäsivät sen kimppuun 4. kesäkuuta 1967 tavoitteenaan tuhota juutalaisvaltio. Vain kuusi päivää kestänyt sota päättyi arabien totaaliseen tappioon ja Israel onnistui, ei vain puolustamaan alueitaan, vaan valloittamaan Jordanian hallussa olleen Länsirannan ja Itä-Jerusalemin, Syyrialta Golanin kukkulat ja Egyptiltä Siinain niemimaan ja Gazan.

Kun tämä hyökkäys ei onnistunut, arabimaat keräsivät kuusi vuotta voimiaan ja hyökkäsivät Israeliin uudestaan lokakuussa 1973. Tämäkin, ns. Yom Kippur -sota, vaikka kestikin 19 päivää, päättyi jälleen arabihyökkääjien katkeraan tappioon.

Koska palestiinalaishallinto ei ole suostunut minkäänlaiseen lopulliseen rauhansopimukseen Israelin kanssa, tämä ”tukahduttava miehitys” jatkuu edelleen, mitä kommentoin seuraavissa kappaleissa.

He ovat nähneet maansa tulleen siirtokuntien nielemäksi ja väkivallan vaivaamaksi…

Miksi pääsihteeri puolustaa palestiinalaishallinnon pyrkimystä apartheidiin? Mikseivät juutalaiset saisi asua ikiaikaisilla asuinseuduillaan Länsirannalla eli Juudeassa, mistä heidän nimensäkin juontuu? Kun yleensä kunnioitetaan alkuperäiskansojen oikeuksia omiin historiallisiin maa-alueisiin, niin miksi juutalaisten/Israelin kohdalla tätä periaatetta ei tulisi noudattaa?

Alueen väkivalta johtuu yksinomaan siitä, ettei huomattava ja väkivaltainen joukko alueen arabeista ole koskaan halunnut juutalaisten sijoittuvan alueelle, vaan on vuosikymmenten ajan tehneet terrori-iskuja siirtokunnissa asuviin juutalaisyhteisöihin. Tästä syystä Israelin armeija on paikalla ja puolustaa alueelle muuttaneita juutalaisia. Valitettavasti joidenkin palestiinalaisten jatkuva viha ja väkivalta juutalaisia kohtaan on johtanut myös joidenkin juutalaisten suorittamiin väkivallantekoihin.

…heidän taloutensa tukahdutettiin;

Tämä on totta, mutta sen syyt ovat palestiinalaishallinnossa ja kansainvälisessä BDS-boikottiliikkeessä.

Palestiinaan on virrannut vuosikymmenten aikana kansainvälistä tukea satoja miljardeja euroja ja dollareita, mutta niistä suuri osa on päätynyt korruptoituneen palestiinalaishallinnon johtajien pankkitileille, Israelin eliminoimien terroristien perheille ns. pay for slay -korvauksina ja palestiinalaiskoulujen juutalaisvihaan yllyttämiin koulukirjoihin.

Juuri nyt Gazassa näyttää olevan pulaa kaikesta muusta paitsi raketeista ja aseista, ja voimme vain kuvitella, minkälainen yhteiskunta lännen antamilla avustuksilla olisikaan saatu aikaan, jos palestiinalaisilta olisi vaadittu tilivelvollisuutta varojen käytöstä.

Lisäksi kansainvälinen BDS-boikottiliike on tehnyt kaikkensa ajaakseen juutalaisomisteiset yritykset pois Länsirannalta, mistä syystä tuhansia hyväpalkkaisia palestiinalaisia työntekijöitä on joutunut työttömiksi. Yksi huomattavimpia esimerkkejä tästä on SodaStream-yhtiön Länsirannalla olleen tuotantolaitoksen boikotointi, minkä seurauksena sadat työntekijät jäivät vaille työtä yhtiön siirrettyä tehtaansa Israelin puolelle.

Washington Postin 7.9.2015 julkaiseman uutisen mukaan ”Boycott, Divestment and Sanction (BDS) -liikkeen johtajat väittävät, että yhtiön vetäytyminen Länsirannalta Jerusalemin itäpuolelta on suuri voitto Palestiinan asialle. Vaikka sadat palestiinalaiset jäävät pian työttömiksi, BDS:n johtajat sanovat, että se kannattaa.”

Siis suuri voitto Palestiinan asialle?

Näitä ”voittoja”, jotka ovat heikentäneet palestiinalaisten elämänlaatua, on vuosien saatossa ollut useita, ja Suomessa erityisesti vasemmiston edustajat ovat olleet mukana näissä voittoihin tähtäävissä hankkeissa.

Syksyllä 2021 Helsingin kaupunginhallitus velvoitti vasemmiston ja vihreiden enemmistöllä kaupungin lakimiehiä ryhtymään toimenpiteisiin, jotta kaupunki voisi lopettaa yhteistyön sellaisten yritysten kanssa, jotka ”hyötyvät Israelin laittomasta miehityksestä” Länsirannalla. Onneksi tämä ehdotus kaatui myöhemmin kaupungin hallinnossa. Kirjoitin tästä 13.11.2021 blogissani otsikolla Punavihreä antisemitismi tahraa Helsingin maineen.

Kuukautta myöhemmin vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo ehdotti lain säätämistä, jotta Länsirannalla toimivien israelilaisten yritysten tuotteiden maahantuonti kriminalisoitaisiin. Tämä lakialoite ei kerännyt tarvittavaa määrää kansanedustajia taakseen.

…heidän kansansa ajettiin pakosalle ja heidän kotinsa tuhottiin.

Tämä on yksi pitkäkestoisimmista valheista, joilla palestiinalaiset pyrkivät oikeuttamaan väkivaltaansa ja juutalaisvihaansa. Israelin itsenäistyessä v. 1948 alueen arabijohtajat kehottivat arabiasuakkaita lähtemään kodeistaan siksi aikaa, kunnes he yhdessä ympäröivien arabivaltioiden armeijoiden kanssa olisivat tuhonneet vastasyntyneen Israelin valtion ja ajaneet sen juutalaiset asukkaat pois maastaan. Arabit tottelivat suurelta osin käskyä, ja tämän seurauksena syntyi edelleen päällä oleva pakolaisongelma, kun Israel ei suostunut ottamaan paenneita arabeja takaisin.

Tai ehkä Guterres viittaa Israelin toimenpiteisiin luvattomia rakennuksia kohtaan, ehkä myös Israelin vuosikymmenten ajan käyttämää rankaisutointa, jossa tappavaan terrorismiin syyllistyneen koti saatetaan tuhota.

Kaikki tietävät, mitä terroristien kodeille tapahtuu ”onnistuneen” hyökkäyksen jälkeen, ja se on toiminut hyvänä pelotteena ja estänyt monia iskuja.

Heidän toiveensa poliittisesta ratkaisusta ahdinkoonsa ovat kadonneet.

Tämä totisesti pitää paikkansa, mutta syyllisiä siihen ovat olleet palestiinalaisten omat johtajat.

Ensimmäinen konkreettinen poliittinen ratkaisu kahden valtion mallille syntyi YK:n toimesta 29.11.1947, jolloin sen yleiskokous hyväksyi Britannian hallitseman Palestiinan mandaatin alueen jakamisen kahdeksi valtioksi, arabien ja juutalaisten valtioiksi. Tämä ei kuitenkaan kelvannut arabeille, jotka eivät edes suostuneet keskustelemaan ratkaisusta, joka olisi mahdollistanut juutalaisvaltion syntymisen alueelle.

Camp Davidissa v. 2000 pääministeri Ehud Barak tarjosi Palestiinan vapautusjärjestön johtajalle Yasser Arafatille palestiinalaisvaltiota, joka käsittäisi koko Gazan, 94 % Länsirannasta ja Itä-Jerusalemin  Palestiinan valtion pääkaupungiksi. Arafat kuitenkin hylkäsi tarjouksen.

Vuonna 2008 pääministeri Ehud Olmert tarjosi presidentti Mahmoud Abbasille Israelin lähes täydellistä vetäytymistä Länsirannalta, ehdottaen, että Israelilla säilyisi 6,3 % alueesta juutalaisia ​​siirtokuntia varten, mistä vastineeksi hän tarjoutui luovuttamaan palestiinalaisille Israelin maata, joka vastaa 5,8 % Länsirannasta, sekä luomaan yhteyden Gazaan. Abbas kieltäytyi tästä.

Hamas sen enempää kuin palestiinalaishallinto tai alueen aiemmat arabijohtajat eivät ole koskaan halunneet alueelle ratkaisua, joka mahdollistaisi Israelin olemassaolon. Joka toisin väittää, esittäköön sille perustelut. Hamasin brutaali terroriteko ja palestiinalaishallinnon kieltäytyminen sen tuomitsemisesta oli todennäköisesti viimeinen naula arkussa, jossa kahden valtion malli haudataan vuosikymmeniksi.

Kirjoitin näistä 21.10. blogissani Kahden valtion mallin mahdoton historia.

Aiempaa Israelin ulkoministeriä Abba Ebania lainatakseni: ”The Palestinians never miss an opportunity to miss an opportunity”, eli vapaasti käännettynä ”palestiinalaiset eivät koskaan jätä käyttämättä mahdollisuutta olla käyttämättä mahdollisuutta”.

Mutta palestiinalaisten valitukset eivät voi oikeuttaa Hamasin kauhistuttavia hyökkäyksiä.

Ei tietenkään, MUTTA…

Ja nuo kauhistuttavat hyökkäykset eivät voi oikeuttaa Palestiinan kansan kollektiivista rangaistusta.

Ei Israel rankaise Palestiinan kansaa kollektiivisesti vaan pyrkii eliminoimaan Hamasin ja Palestiinan Islamilaisen Jihad -järjestön Gazasta. Se, että Hamas käyttää sotatoimiinsa siviilirakennuksia ja piiloutuu siviilien sekaan, aiheuttaa valitettavasti myös siviiliuhreja.

Toimittaja Dennis Mitzner sanoittaa tämän hienosti twiitissään 24.10.:

Tässä malliesimerkki siitä, miten uhrista yritetään tehdä syyllinen. Liian usein tämä kohdistuu juuri Israeliin. Jos Suomen lähialuetta hallitsisi terroristijärjestö, joka olisi tunkeutunut Suomeen ja murhannut, kiduttanut ja raiskannut 1400 siviiliä vauvoja myöten, Suomella olisi moraalinen velvollisuus nujertaa tuo eksistentiaalinen uhka. Mutta @MTVUutiset haastatteleman tutkijan mielestä Israelin kohdalla kyse on kostonhimosta.

Miksi pääsihteeri vääristelee historiaa?

Israelin hallituksen ohella YK:lla on hallussaan ehkä täydellisin dokumentaatio Israelin ja palestiinalaisten historiasta, alkaen kansainliiton 1922 tekemästä Britannian mandaattipäätöksestä, mutta siihen pääsihteeri Guterres ei lausunnoissaan jostain syystä halunnut tukeutua. Hänen puheensa sisältö oli hyvin samanlainen kuin suomalaisilla tutkijoilla ja medialla, jotka tukeutuvat kritiikittömästi antisemiittiseen palestiinalaisnarratiiviin eivätkä suostu alueen historian rehelliseen tarkasteluun.

Guterres on aiemmin ollut tunnettu kohtuullisen maltillisesta suhtautumisesta Israeliin ja hän on jopa kritisoinut YK:n rakenteissa olevaa Israeliin kohdistuvia vääristymiä, mutta tällä kertaa hän itse syyllistyy niistä karkeimpiin kertaheitolla.

YK:n englanninkielinen lyhenne UN ei suotta ole saanut Israelissa selitettä United Nothing.