Politikointia tulisi uudistaa

Media ilakoitsee, että politiikka palasi politiikkaan poikkeusolojen yksituumaisuuden jälkeen. Hyvä. Kuitenkin niin, että keskusteltaisiin rakentavasti ratkaisuja etsien eikä samoja argumentteja toistellen. Kyselytunnilla eduskunnassa oppositio tekee pääosin samat kysymykset kerrasta toiseen ja saa samat vastaukset kerrasta toiseen. Vetoaako tuollainen jankuttaminen muihin kansalaisiin kuin politiikantoimittajiin vai vierottaako se kansaa politiikasta? Minua jankuttaminen ällöttää.

Pahinta on se, että roolit menevät sekaisin ja lausumia ymmärretään tahallaan väärin. Esimerkkinä SDP:n puheenjohtajan Sanna Marinin ehdotus 6-tuntisesta työpäivästä ilman palkanalennusta. Hän ei tehnyt ehdotusta pääministerinä eikä heti toteutettavana, vaan pitemmän aikavälin tavoitteena. Vastoin parempaa tietoaan oppositio ja elinkeinoelämä käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja ilmoittivat Marinin tuhoavan kilpailukykymme juuri nyt. Rakentavaa olisi ollut pohtia, millä aloilla ja millä aikavälillä ehdotus voisi olla toteuttamiskelpoinen eikä tyrmätä sitä nykyisen tilanteen pohjalta.

6 tunnin työpäiväkokeilut ovat olleet ristiriitaisia. Olisiko yhden 8-tunnin työpäivän jakaminen kahdeksi 6 tunnin työvuoroksi esimerkiksi hyödykkeitä tuottavalle firmalle tuottoisampi ratkaisu? Entä kompromissi – 6 tuntia työtä, 7 tunnin palkka? Tai voisiko palkan sitoa tuottavuuteen? Jos henkilö saa 6 tunnissa aikaan 8 tunnin työpanoksen, palkkakin tulisi 8 tunnilta. Siis yhdistelmä tunti- ja urakkapalkkaa. Sen kuuluisan perälaudan tulisi varmistaa elantoon riittävä palkka.

Jankuttamisen sijaan toivon poliitikoilta julkista pohtimista eri näkökannat huomioon ottaen. Nyt poliitikot luovat itsestään, puoluekannasta riippumatta, mielikuvan jämähtämisestä vanhoihin kaavoihin. Opposition tulee räksyttää, hallituksen puolustautua – joskus faktatkin saavat unohtua tai niitä käytetään harhaanjohtavasti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu