Syyllistämistä tai ei, ottakaa rokotus!

Syyllistämistä tai ei, ottakaa rokotus!

Ylen Marja Sannikassa 5.11. pohdittiin rokottamattomien syyllistämistä ja pilkkaamista ja onko painostaminen paras tapa nostaa rokotuskattavuutta. Esimerkkeinä syyllistämisestä Sannikka esitti piispa Teemu Laajasalon kirjoituksen ja pääministeri Sanna Marinin ymmärtämättömyyden rokottamattomuutta kohtaan sekä lääkintöneuvos Heikki Pälveen mielipidekirjoituksen: rokottamattominen tulisi maksaa sairaalakulunsa. Sannikka totesi, että muiden rokottamattomuus ei kuulu muille, koska rokottaminen on vapaaehtoista Suomessa. Samoin ajatteli tutkija Pia Vuolanto perusteena, että omasta kehosta päättäminen ei kuulu kenellekään muulle eikä yksilöllä ole velvollisuutta ottaa huomioon yhteisötason seurauksia rokottamattomuudesta. Hän piti syyllistämistämistä rokotevastaisuutta nostattavana. Niin varmaan onkin, varsinkin, jos se sisältää pilkkaamista.

Lääkintöneuvos Heikki Pälve totesi, että hänen kirjoituksensa oli prosoiva keskustelunavaus eikä ketään jätetä hoitamatta eikä ketään syyllistetä, vaikka omat elintavat olisivat edesauttaneet sairastumista. Vain hän mainitsi, että faktojen toteaminen ei ole syyllistämistä. Olen samaa mieltä. Muiden osalta epäselväksi jäi, mikä on syyllistämistä ja mikä ei. Onko syyllistämistä kokevalla ainut ja oikea tulkintaoikeus kertoa, mitä on syyllistäminen? Kokemus ei aina ole objektiivinen fakta asiasta. Lisäksi ihminen ei tule toimeen ilman muita ihmisiä. Siksi olisi tärkeää muistaa oman toiminnnan vaikutus muihin ihmisiin, yrittää asettua heidän saappaisiinsa ja ajatella myös yhteisön etua. Yhteisön, kuten terveydenhuollon kantokyvyn, heikkeneminen tai romahtaminen koskee meitä kaikkia. Olisiko jo aika armahtaa terveydenhuoltohenkilöstöä koronaviruksen kuormittavuudelta? Jokainen tarvitsee terveydenhuoltoa elämässään.

Omista oikeuksista saa toki pitää kiinni, mutta ei niin, että samalla polkee muiden tai jopa omia oikeuksiaan. Eikö suurin oikeus ole oikeus elämään? Kun tiedetään, että koronaviruksen, vaikkakin tietämättään, voi saada itselle ja tartuttaa toiseen kohtalokkain seurauksin, eikö silloin pidä tehdä kaikkensa sen estämiseksi? Keinoja on: maskit, turvavälit, rokotukset, koronapassi, hetken mielihyvästä, kuten alkoholipitoisen bilettämisen tavoittelusta, luopuminen oman ja muiden terveyden hyväksi.

Olen maalta kotoisin. Vielä 1950-luvulla pidettiin rukiinleikkuu- ja perunannostotalkoita. Kylän väki liikkui talosta toiseen talkoisiin. Yhdessä saatiin työt tehdyiksi nopeammin kuin talonväki yksin puurtaen. Sama talkoohenki olisi tarpeen nyt koronaviruksen kuriin saamiseksi. Samalla toteuttaisimme rakkauden kaksoiskäskyä rakastaa lähimmäistä ja itseä tasaveroisesti. Syöpäsairaana kaipaan sitä. Pikkupoikana sairastin tuhka- ja vesirokon sekä sikotaudin. Niitä vastaan ei silloin rokotettu. Kunpa olisi! Nyt kannan elimistössäni vesirokkovirusta lopun ikäni ja olen vaarassa saada kivuliaan vyöruusun. Jättäkää koronarokotus väliin vain, jos terveydentilanne ei sitä salli. Tiedämmekö vielä, voiko koronavirus jäädä piiloon elimistöömme ja aiheuttaa myöhemmin vesirokkoviruksen tavoin muun vaikean taudin?

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu