Kohti toimivaa oikeusvaltiota

Kohti toimivaa oikeusvaltiota?
01.12.2019

Kohti toimivaa oikeusvaltiota? Mikä ihmeen oikeusvaltioperiaate?

Maamme nykyisellä oikeusvaltiolla on pitkät perinteet ja käytännöt, joiden perusta on rakennettu edettäessä feodaaliläänityksestä, Isoon Jakoon ja kruununvoutien aikaan. Perustuslaista tuli merkittävä näkökulmia ja vesiä jakava paperi. Poliittisista lääninhallituksista edettiin poliittisiin maakuntiin. Kuntajakolaista ja kuntalaista edettiin kohti hallinto- ja johtosääntöjen muotoilua. Kruununvoutien jälkeen nykyisenkaltainen valtio muotoiltiin ja maahamme rakennettiin kekkosohjautuva valtio- ja maakuntarakenne. Kekkosvaiheessa maahamme muotoutui pitkävaikutteinen vallan kekkosohjautuva kolmijako, jossa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta sekä tuomiovalta rakentuivat kekkosohjautuviksi ”läänityksiksi”. Lääninherroilla oli vasallinsa. Kekkosella oli omat läänitys- ja myrrysmiehensä – maaherrat ja edusmiehet, jotka toteuttivat ja valvoivat hänen (puolueen) etua.

Punamulta oli oikeusvaltiomme kehityskaaressa välttämätön diili. Sillä saatiin sosialistit rauhoittumaan. Samalla kuitenkin sosialisteille annettiin mandaattia rakentaa maahamme järkyttävän suuri – ylisuuri julkinen sektori ja sosiaaliohjausjärjestelmä yhdessä Maalaisliiton sittemmin Keskustan kanssa. Kekkonen onnistui ulkopolitiikassa. Mutta epäonnistui sisäpolitiikassa. Kekkonen esti Kokoomuksen etenemisen vuosikymmeniksi. Mutta ei mahtanut mitään Vennamon aloittamalle kansannousulle. Vennamon kylvämät oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden siemenet ovat kasvaneet juureviksi puiksi. Ja ne kantavat edelleen hedelmää. Kekkonen antoi sormen sosialistille. Sosialisti vei Kekkoselta toisen käden. Itsenäisyys säilyi. Mutta vastapainona tuli sitten rakennetuksi yksi maailman kalleimmista julkisista sektoreista per capita.

Oikeusvaltiomme perustaa rasittaa sen historia. Vallan keskittyminen vääristi yhteiskuntarakenteiden muodostumista. Monokulttuurilla voidaan hallita ja hallinnoida tehokkaasti. Jopa niin, että hallintotapa ikäänkuin näyttää demokratialta – olematta kuitenkaan diktatuuri tai jäsenkirjaoligargia. Kun hallitsija on kansan keskuudessa pidetty johtaja, joka kokoaa laajasti yhteiskunnan moniarvoisia rivejä – kuten Kekkonen oli – on laaja yhteiskunnallinen tyytyväisyys mahdollista saavuttaa. Kun Kekkosen voimat lopulta heikkenivät ja hän vetäytyi – ottivat kulisseissa toimineet politrukit nopeasti vallan ja Kekkosen korvasi rakenteellinen puoluevalta kaikilla yhteiskunnallisen vaikuttamisen tasoilla. Saavutettu valta ja saavutetut edut haluttiin pitää lähestulkoon keinolla millä hyvänsä. Nämä valtarakenteet näkyvät ja vaikuttavat edelleen maahamme oikeusvaltiona. Tämän valtarakenteen kritiikki on kuitenkin näkynyt erityisesti 2010-luvun vaaleissa. Muutoksen tuulet puhaltavat.

Näkökulmia oikeusvaltioperiaatteeseen

Toimiva oikeusvaltioperiaate voisi tarkoittaa sitä, että lainsäädäntövaltaa käytetään perustuslakiin peilaten Suomen valtion etujen ja Suomen kansan oikeuksien turvaamiseksi. Ja edelleen. Toimeenpanovaltaa käytetään lainkäytön ja tarvittavan sääntelyn toimeenpanemiseksi Suomen valtion etujen ja kansallisen turvallisuuden sekä kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien turvaamiseen. Toimivassa oikeusvaltiossa tuomiovaltaa käytetään riippumattomasti perustuslain ja kunkin erillislainsäädännön mukaisesti oikeudenmukaisesti maamme kansalaisia ja muita maamme yhteisöjä kohtaan. Vallan kolmijaon ohella voitaisiin olettaa, että neljäs valtiomahti media on Suomessa riippumaton. Vähäisemmälle huomiolle ovat jääneet maassamme intressipiiriensä tarkoitustenmukaista edunvalvontaa harjoittavat korporaatiot ja niiden näkyvät ja harmaat eminenssit.

Mutta. Kuten Puola ja Unkari, useat puolueet, poliitikot ja yhteiskuntakriittiset tutkijat ja toimittajat Suomessa ovat jo aiemmin osoittaneet aiheellisesti: Toimivan oikeusvaltion perustaan kuuluvien vallankäytön tasojen toimintaa pyritään murentamaan ja tätä suuntausta voidaan maassamme aiheellisesti kritisoida. Eurooppalaisessa keskustelussa on tärkeää nähdä – Kenen intressejä oikeusvaltioperiaatteeseen vetoaminen ja sanan- ja mielipiteen vapauden rajoittaminen itseasiassa palvelee?

Tämä ”politiikka” palvelee suurten kansallisvaltioiden eliitin, uusliberalistien ja euroalueen internationalistien; sosialistien etuja. Tarkoituksena on nujertaa pienempien kansallisvaltioiden kansanvaltaisuus. Eduskuntamme sokkelia nakerretaan eurooppalaisella ohjauspolitiikalla. Puheenjohtajamaana Suomi kumartelee ja nöyristelee nyt sitten kaikkiin suuntiin. Ja ahteri kumajaa omien veronmaksajiemme suuntaan ja lompakoille. Suomen ja kansallisvaltiomme etuja ja oikeuksia yritetään kaventaa sekä sopimuspohjaisesti että direktiiviohjauksella. Populismin käsitettä ja merkitystä käytetään lyömäaseena niitä vastaan, jotka pyrkivät puolustamaan perustuslakiin peilaten maamme ja sen kansalaisten etuja ja oikeuksia – kansanvaltaisen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan perusedellytyksiä.

Toimiiko kolmijako?

Lainsäädäntötyö ei liene kuitenkaan kestävällä pohjalla silloin, kun kirjoitetaan lakisääntelyä, jonka taustalla on taloudellisia intressejä ja lähipiiri- ja/tai sukulaiskytköksiä, kuten esim. alkuperäisessä jätevesiasetuksessa ja tuulivoiman syöttötariffin tuessa. Lainsäädännön ei tule lähteä valtion sts. veronmaksajien rahojen ohjaamiseen yksityisille tahoillle tai sijoittajille. Markkinoilla toiminnan tulee olla markkinaehtoista. Ei lakisääntelyllä tehtävää intressiohjausta. Sijoitus- ja bulvaanikeplottelu ei kuulu kestävään valtiontalouteen tahi uskottavaan lainsäätämiseen.

Toimeenpanevan tason osalta on syytä huomata maan tapa ja tyyli, jolla valtion osakesalkkua ja valtion omistuksia on hoidettu. Esimerkiksi Sonera-kaupat, Caruna-kaupat, Morenia-kaupat ja nyt ihan viimeisimmäksi RasKoneen kaupat. Valtiontalouden tarkastusvirasto onkin peräänkuuluttanut Suomen valtion omistuksia ja yhtiöjärjestelyjä koskien parempaa tiedoksiantamista hallitukselta eduskunnalle. Valtion omistajaohjauksessa on paljon kehitettävää. Erityisesti tulee tarkastella valtionyhtiöiden ja valtion liikelaitosten johtajien palkkausta. Valtion ja aluehallinnon tuottavuuteen tulisi kiinnittää edelleen huomiota. Julkista hallintoa on moitittu rakenteellisesta vallankäytön keskittymisestä. Olisi rumaa sanoa, että vallankäytön keskittyminen on jäsenkirjaohjautuvaa. Joku voisi sanoa niinkin.

Tuomiovallan käytöstä voisi nostaa esille Suomen valtion saamat tuomiot EIT:ssä eli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Suomi on saanut langettavia tuomioita EIT:stä enemmän, kuin muut Pohjoismaat yhteensä. Liisa Mariapori voitti Suomen valtion puolustaessaan verotusoikeudellisesti yrittäjiä. Tästä casesta lisää Liisan kirjasta: ”Verottaja tappolinjalla”. Jäsenkirja, lähipiirisuhteet, sukulaissuhteet tai asema ei saisi vaikuttaa vastaajan tai kantajan osalta tuomiolausumiin. On kuitenkin arvioitu, että se kuuluisa ”koiran veräjä” löytyy kuin löytyykin lainkäytön nurjalta puolelta.

Media ja vaikuttajat

Median riippumattomuutta voi kyseenalaistaa. Kuopiossa Julkisen Sanan Neuvoston mediaillassa useammankin median päätoimittajat ja edustajat haastoivat varsin yksiselitteisesti mm. SavonSanomat/KeskiSuomalainen -konsernin riippumattomuuden. Myös YLE:n toiminnassa on nähtävillä poliittisesti aattellista näkökulmien valintaa. YLE:n hallintoneuvosto ei ole kuitenkaan edellyttänyt ohjelmapolitiikan linjausten osalta voimakkaasti poliittisten näkökulmien tuotteistamista. Poliittiset näkökulmat ovat kuitenkin nähtävissä ja kuultavissa. Osa omaa ammattietiikkaansa ja -moraaliansa vaalivista toimittajista on lähtenyt YLE:n palveluksesta näistä syistä. Suomessa toimii Julkisen Sanan Neuvosto, jonka laatiman Journalistin ohjeen tulisi ohjata kohti kestävää toimituksellista työtä. Julkisen Sanan Neuvostoa kuitenkin rasittaa sen kokoonpano. Kokoonpano on politisoitunut mutta ei riittävällä tavalla parlamentaarisesti edustuksellinen.

Viides ”valtiomahti” ovat vaikuttajat. Edunvalvontaa harjoittavat korporaatiot, liitot ja yhdistykset vierailevat säännöllisesti eduskunnassa ja kutsuvat kansanedustajia suljettuihin tiedotustilaisuuksiin ja neuvotteluihin. Nämä sekä värikkäät että harmaat eminenssit pyrkivät ohjailemaan ja vaikuttamaan kansanedustajien ja puolueiden toimintaan erityisesti lainsäädäntövalmistelussa ja budjettivallan käyttämisen yhteydessä. Lobbausta pidetään usein normaalina verkostoitumisena. Se on useimmiten kuitenkin normaalia intensiivisempää. Tästä syystä vaatimus lobbarirekisterin tai ”vaikuttajarekisterin” muodostamisesta on oikeutettua. Julkisen verovaroilla rahoitetun päätöksentekoprosessin tulee olla myös valmisteluvaiheessa läpinäkyvää. Myös vaikuttamisen osalta.

Oikeusvaltion kritiikki ja tulevaisuus

Johtavat puolueemme vetoavat oikeusvaltioperiaatteeseen sisäpolitiikassa ja Eurooppa-politiikassa ja käyttävät oikeusvaltioperiaatetta käsitteenä tarkemmin määrittelemättä samalla tavalla, kuin populismia käytetään poliittisena lyömäaseena kansallisvaltion ja perustuslaillisen demokratian puolustajia vastaan. Maamme oikeusvaltiosta puhutaan ylpeillen juhlapuheissa ja EU-foorumeilla. Kuitenkin. Kaikkia maamme vallankäytön tasojen toimintaa ja vallan keskittymistä voidaan tarkastella kriittisesti. Myös korruption näkökulmaa. Rakenteellista korruptiota on kommentoinut avaavasti mm. Transparency Finlandin puheenjohtaja Laukkanen, joka peräänkuuluttaa kansallisen toiminta- ja tutkimusohjelman käynnistämistä rakenteellisen korruption suitsimiseksi.

Poliittisina argumentteina oikeusvaltio ja oikeusvaltioperiaate kuulostavat vallankäyttäjien suissa niiden merkityksiä avaamatta oikeutetuilta. Mutta eivät ole tällä hetkellä täysin tyylipuhtaita ylpeilyn aiheita. Parannettavaa toki on. Toimivassa oikeusvaltiossa demokratia syntyy ja toteutuu vain perustuslakiin nojaavan lainsäädäntövalmistelun, valmistelun osalta riittävän parlamentaarisen edustuksellisuuden, vuorovaikutuksen, laajan ja moniarvoisen keskustelun ja riittävän läpinäkyvän julkisen vallan käyttämisen kautta.

Risto Simonen, poliitikko

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu