Poliisi ja minä

Kirjastobridgen pikkujouluja vietettiin 16.12.2022 City Biljardissa, jonka jälkeen siirrymme Sarkkaan jatkoille.

Seuraava muistikuva minulla on aamulla, biologisen kelloni mukaan, noin 03.00 putkassa. Olin tietenkin äimän käkenä, että mikä on homman nimi. Yritin mennä pissalle, jolloin oikea jalkani ei kantanut.  Jouduin sitten pissaamaan housuusi. Otin märät vaatteet pois ja huomasin, että oikeasta nilkastani törröttää luu, jolloin aloin huutamaan apua ja ambulanssia.

Kukaan ei kuullut avunhuutojani ja vasta aamulla kuuden aikaan, kun vartija tuli päästämään ihmisiä ulos, hän tilasi minulle ambulanssin, jolloin minut heti kiireesti viestiin sairaalaan ja pääsin onneksi samana päivänä leikkaukseen.

Poliiisi ei tietenkään tunnusta, että olisi tehnyt mitään väärin, mutta laitan tähän kirjoituksen, jonka laitoin asiaa tutkivalle virkamiehelle:

”Toivon, että omaatuntoasi jää painamaan ikuisesti, että olisit voinut toimia oikein. Vaikka haukuin sinua ensin, että empaattisuutesi on teeskenneltyä, huomasin, että olet kuitenkin empaattinen ihminen, joten sinulla täytyy olla omatunto.

Sinä ja minä tasan tarkkaan molemmat tiedetään, että jalkani murtui, kun neljä virkamiestä (kaksi poliisia ja kaksi vartijaa) jättivät minut kiinnipitämättä, jolloin rojahdin lattialle. Jos eivät jaksaneet edes sitä aikaa pitää minua pystyssä, niin olisivat edes tuolin alleni laittaneet. Te otitte minut turvaan, mutta minä sain kokea täydellisen turvattomuuden hoteissanne.

Ne viisi tuntia, jotka olin ”turvassa” teillä, olivat elämäni pahimmat viisi tuntia. Jouduin liikkumaan kuin loukkaantunut eläin, enkä mistään turvaa saanut. Minun intiimialueitani kuvattiin kolmen tunnin ajan kysymättä minulta lupaa siihen. Peittoa ei tuotu, eikä kysytty, että mikä hätä sinulla on. Ei käyty kertomassa hälytysnappulan olemassaolosta.

Erittäin järkyttynyt olen siitä, että miksi minulla on koko ajan ollut tunne raiskatuksi tulemisesta. Nyt sen ymmärrän, kun katsoin nauhat. Minua on kuvattu alapää paljaana kolmen tunnin ajan tietämättä tästä itse mitään. Olen viiden lapsen äiti ja alapää paljaana olen ollut vieraille ihmisille ainoastaan synnytyspöydällä.

Minä tulin kävelevin jaloin avustettuna Haukiputaan poliisiasemalle ja sieltä minut paareilla vietiin sairaalaan viiden tunnin jälkeen teillä ollessanne. Itse en ole käyttäytynyt missään vaiheessa aggressiivisesti, en ole vastustanut virkamiehiä, en potkinut seiniä, päinvastoin yrittänyt selvitä hengissä.

Tämäkö mielestännne on oikeaa poliisitoimintaa? Itse olen täysin eri mieltä, koska vain hyvä kuntoni ja perusterve minä, vältyttiin kuoliolta. Sairaalassa olivat tosi järkyttyneitä siitä, että olen joutunut monta tuntia olemaan nilkka murtuneena, epähygienissä olosuhteissa, odottamassa apua.

Rakenteellinen korruptio on häpeällistä. Vaikka ilmiselvästi valvontanauhoista näkee, missä vaiheessa nilkkani murtui, te kiistätte sen. Tarkoituksena on tietenkin, jos minulle sattuisi jalan takia pahempaa, niin te ette joutuisi vastuuseen siitä. Miettikää kuitenkin sitä kysymystä, että keneen voi luottaa, jos ei edes poliisiin?”

Sanoin tälle rikostutkijalle, että jos hän myöntää heidän tekemänsä virheen, niin en tuo tätä julki, mutta pakko tuoda, kun ilmiselvää asiaa peitellään ja asiaa muuksi muutetaan.