Elämää Venuksella?
Aika äskettäin sattui silmiini Nasan tutkijan lausunto, että elämää löytyisi suurella varmuudella Venukselta (tjsp). Nyt en enää muista, mikä media se oli, mutta brittiläinen Daily Mail näyttäisi ainakin uutisoineen samasta asiasta (Linkki).
Tri Michelle Thaller kertoo nähneensä mahdollisia elämän merkkejä Venuksen kaasukehässä. Lisäksi hän on täysin varma, että elämää esiintyy jossakin. Itsekin uskon samoin. Toki aloittaisin elämän etsinnän Maapallolta.
Wikipediastakin löytyy artikkeli otsikolla Life on Venus (Linkki). Siitä käy ilmi, että ylipäätään oletukset elämästä Venuksella eivät liiku Venuksen pinnalla, vaan Venuksen viileähkössä pilvikerroksessa. Venuksen ”biosfääri” kuvitellaan varsin yksinkertaiseksi, niin että ilmeisestikin hajottajamikrobien osuuden hoitaa Venuksen kuuma pinta. Eliöiden rakenteeseen tarvittavaa hiiltä Venuksen kaasukehässä onkin reilusti tuhatkertaisesti verrattuna maapallon ilmakehään. Vedestä vaan on niukkuutta ja läsnäoleva rikkidioksidi tekee siitä vähästäkin rikkihappoa.
Tieteessä, tässä lähinnä astrobiologiassa, vallitsevana oletuksena näyttää olevan uskomus, että elämää esiintyy kaikkialla, missä on elämälle otolliset olosuhteet. Tämähän pitääkin aika hyvin paikkansa maapallolla, joskaan ei Pasteurin suljetussa kolvissa. Toisaalta Marsista ei löydetty edes fossiilisia elämän merkkejä, vaikka siellä on ilmeisesti ollut joskus juoksevaa vettäkin. Näin siis tuo astrobiologian perususkomus on jo aika heikossa hapessa, kriittisesti tarkasteltuna.
Tri Thallerin uskomus elämän merkkien näkymiseen liittynee Venuksen pilvissä havaittuihin tummempiin alueisiin (Linkki). Että niiden oletetaan olevan elämän merkkejä, eikä esimerkiksi vulkaanisen toiminnan tuotoksia, kuvastanee sitä, että elämän merkkien näkeminen on tieteellisesti arvokasta. Näin varmaan onkin ainakin astrobiologiassa.
Kuten alussa linkittämästäni Daily Mailin artikkelistakin käy ilmi, elämään Venuksella ei kaikki avaruustutkijatkaan usko. Itse olisin valmis lyömään kahvikuppivedon, ettei Venukselta löydy elämää. Ainoa ongelma tässä vedonlyönnissä on vaan siinä, ettei se elämän löytymättömyys aukottomasti todista elämän puuttumista. Joka haluaa uskoa, että Venuksella on maan ulkopuolista elämää, voi aina vedota siihen, ettei sitä vielä ole löydetty.
Mitäs sitten, jos Venuksen pilvistä saataisiin varmat tieteelliset näytöt, että siellä on jotain mikroeliöitä tai vaikka lohikäärmeitä? No sehän sitten palauttaisi tuon astrobiologisen uskon, jonka Mars on jo miltei hävittänyt: elämää löytyy lähes kaikkialta, missä sille on otolliset olosuhteet.
Eikä muuten esiinny ainakaan Venuksella. Olettama perustui virheeseen mittalaitteiden kalibroinnissa.
Ilmoita asiaton viesti
Fosfiinitapaus näyttääkin olevan edelleen vaiheessa. Välillä se todettiin virheeksi, mutta nyt tämä saattaakin olla Tri Thallerin perustelu sen pilvitummentuman ohessa:
https://www.space.com/venus-clouds-phosphine-evidence-debate
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni käsitykset elämän synnyn todennäköisyydestä ovat vielä aika hämäriä. Ajatusleikkinä voitaisiin ajatella esim., että todennäköisyys on 0, jolloin vaaditaan ääretön koekenttä, että yksikin elämänsynty tapahtuisi.
Ilmoita asiaton viesti
Jätin elämän synnyn miltei käsittelemättä, mutta eipähän sitä avaruudessa taida itiöitäkään lennellä, jotka levittäisivät elämää niihin ”sopiviin” paikkoihin. Tältä etäisyydeltä kuin Maa ja Mars tai Venus, voisi ehkä kuvitella meteoriitti-iskua jäähän, josta sitten mikroeliöitä sisältäviä kappaleita lentelisi lähiplaneetoille.
Jos maailmankaikkeus olisi ääretön, niin maapallo olisin tuolla todennäköisyydellä ainoa elämän esiintymispaikka?
Ilmoita asiaton viesti
Olettama perustui siis virheellisiin tuloksiin mittauksissa jotka johtivat tulkintaan, että Venuksen kaasukehästä olisi sellainen määrä fosiinia ettei sille voisi olla muuta selitystä kuin että sen täytyy olla peräisin bakteereista.
”Phosphine doesn’t tell us the biology of Venus, it tells us the geology. Scientists point to active explosive volcanic activity on the planet today or in the very recent past.
In September 2020, an international research group published measurements made with radio telescopes, according to which there are about 20 parts per billion of phosphine in the gas atmosphere of Venus. According to scientists, a great chemical reaction explains the presence of phosphine on Venus. Scientists suspect that the phosphine may have originated from some unknown chemical or microbial process in the Venusian atmosphere.
In November 2020, a calibration error was found in the measurement. After correcting the error, the phosphine content is only 1 part per billion.
After analyzing the measurements acquired during three flights conducted in November 2021, the team found no evidence for atmospheric PH₃. The observations indicate an upper limit for PH₃ concentration of 0.8 ppb across a range of latitudes, in Venus’s mid to upper atmosphere.”
Ilmoita asiaton viesti
”…eipähän sitä avaruudessa taida itiöitäkään lennellä…”
Elämän ainesosien saapuminen maapallolle ulkoavaruudesta ei käsittääkseni ole sekään poissuljettu teoria. Mistäs sen tietää, vaikka joku avaruuden rähmäkäpälä olisi täräyttänyr tämänkaltaisia maan pinnalle jokunen vuosimiljardi sitten?
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/24185320-227f-43bd-bd50-641280aa72c9
Elämän syntyähän tuo ei ratkaise.
Ilmoita asiaton viesti
”Elämän ainesosien saapuminen maapallolle…”
Voitaisiin ajatella, että kuolleessa hevosen raadossa olisi elämän aineosat. Jos sellainen joutuisi steriileihin olosuhteisiin, ei siitä kuitenkaan sikiäisi uutta elämää. Ei ainakaan ole havaintoa moisesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos maailmankaikkeus olisi ääretön, niin maapallo olisin tuolla todennäköisyydellä ainoa elämän esiintymispaikka?”
Ihan noinkaan ei voi sanoa, sillä n/ääretön = 0, olipa n mikä tahansa äärellinen luku.
En sitä paitsi ajatellut pelkästään tämän maailmankaikkeuden mahdollista äärettömyyttä vaan kaikkeuksien kaikkeuksien tai kaikkien mahdollisten kaikkeuksien äärettömyyttä tms.
Tässä ollaan joka tapauksessa tekemisissä yli ihmishilseen menevien asioiden kanssa, joista ei selvitä naiivilla todennäköisyyslaskennalla. Voidaan kysyä sitäkin, ovatko maailman perimmäiset voimat luonteeltaan sellaisia, jotka ovat laskennallisesti formalisoitavissa luonnontieteellisen lähestymistavan edellyttämällä tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Huhut elämän merkkien löytymättömyydestä Marsissa ovat vahvasti ennen aikaisia. Varmaan osa uutisoinnista liittyy rahoituksen varmistamiseen, mutta tulkinta että ”Mars on jo miltei hävittänyt astrobiologisen uskon jne” ei pidä paikkaansa.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2345f908-37c6-4f42-be0e-acb57e1c4a5a
Ilmoita asiaton viesti
No joo, ehkä meni vähän vanhojen tietojen piikkiin tuo lauselmani. Samalla ajattelin, että kun Marsista on luovuttu, onkin siirrytty Venukseen.
Uudemmassa tiedossa korostuu se, etteivät löydety orgaaniset yhdisteet välttämättä ole elämän tuotoksia:
https://scitechdaily.com/life-on-mars-nasas-perseverance-rover-finds-evidence-of-diverse-organic-compounds/?expand_article=1
Ilmoita asiaton viesti
Tässä jutussa väitetään että meteoriitit kuskaa elämän rakennuspalikoita. Vaatii vain oikeat olosuhteet jotta se elämä siitä ”syntyy” .
https://www.cbc.ca/news/science/meteorites-ingredients-life-1.6432333
Ilmoita asiaton viesti
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/rjaaskel/elamaa-venuksella/#comment-3969355
Elämän ylläpitämiseen tarvitaan mitä ilmeisemmin jonkinlainen toimiva biosfääri. Pelkät rakennuspalikat eivät näyttäisi riittävän.
Ilmoita asiaton viesti
Toimiva biosfääri voi olla yllättävän pienikin: yksi tuottaja ja hajottajat.
https://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2267504/The-sealed-bottle-garden-thriving-40-years-fresh-air-water.html
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka tossa sanotaan että toi tarvii ulkopuolelta vain valoa niin se tarvii myös lämpöä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei taida Venuksen pilvissä olla sellaista eikä myöskään Marsissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten blogitekstistänikin ehkä pilkahtaa, niin ajattelin tuossa Venuksen pilvibiosfäärissä hajottajat korvatun sillä kuumalla Venuksen pinnalla.
Ilmoita asiaton viesti