EU:n ilmastokunnianhimo hieman huolestuttaa

EU-maat ovat kiristämässä ilmastotavoitteitaan (Linkki). Tämähän on monenkin mielestä hyvä asia, vaan minä olen huolestunut tästä. Huoleni voitaneen tiivistää yhteen sanaan: ilmastokurjistaminen. Kerron tästä alempana lisää.
Kuvassa 1 näkyvä kuvaaja kertoo melko paljon maailman ihmistekoisen hiilidioksidin päästöistä ilmakehään. Vaikka nämä päästöt ovatkin vain muutamia prosentteja luonnollisista CO2-päästöistä vuositasolla, niin tämä hiildioksidi nyt on kuitenkin se ilmastopolitiikan pääaine, joten ohitan tässä vaihtoehtoiset ilmastopolitiikat ja keskityn kuvaajan kertomaan.
Kuvasta 1 näkyy mm. ”vapaan saastutuksen vyöhykkeellä” sijaitsevat Kiina ja Intia, jotka voivat lisätä hiilipäästöjään käytännössä rajoituksetta. Kiina on armollisesti luvannut lopettaa CO2-päästölisäyksensä vuoteen 2030 mennesssä, tai jopa vähän sitä ennen (Linkki). Aivan viime vuosina Kiinan päästöt eivät ole kasvaneetkaan, mutta kun maassa on tehty uusia miljardi-investointeja kivihiilen polttamisen edistämiseksi (Linkki), niin ei isompaa laskua ihan heti ole odotettavissakaan. Näistä ei aina tule otsikoita länsimaissa.
Sitten meillä on käyrässä näkyvissä Trumpin USA, jossa CO2-päästöt ovat olleet loivasti laskussa reilun vuosikymmenen. Ilman kunniahimoa ja johtavia vihreitä poliitikkoja päästöjen väheneminen on samassa kulmassa EU:n kanssa. Syynä tähän on pääosin liuskekaasun edullisuus kivihiileen verrattuna, jolloin päästövähennys on syntynyt ilman sopimussitoumuksia kaupallisella pohjalla. Jos Trumpin politiikasta haluaa nähdä jotain järkeä, niin sitä voisi löytää siitä, että USA ei ota vaivoikseen sellaisia rajoituksia, joita ei ole Kiinallakaan. Tämä siksi, että Kiina on ainoa maa, joka aidosti uhkaa USA:n johtoasemaa maailmassa.
Sitten kuvassa on vihreä EU:n CO2-päästökäyrä. Se on laskenut loivasti 20 vuotta pitempään kuin USA:n käyrä. Yhteensä laskua EU:ssa on sen verran, mitä Intiassa on ollut nousua vastaavana aikana. Kiinan CO2-päästöjen kasvu on taas aivan eri mittaluokassa. Sitä on toki kasvattanut EU-alueen ilmastotoimet, joiden ansiosta vähäpäästöistä teollisuutta on siirtynyt EU:sta Kiinaan, suurempipäästöisiin tuotantolaitoksiin. Kulutuksesta lasketut päästötähän ovat EU-alueella olleet ajoittain kasvussa tälläkin vuosituhannella.
Minusta hiilidioksdipäästövähennykset olisivat vähemmän huolestuttavia, jos ne toteutettaisiin globaalisti samanaikaisesti. En nimittäin hirveästi usko esimerkin voimaan ympäristöasioissa. Tämä siksikin, ettei EU:ssa ole otettu esimerkkiä Suomen erinomaisista ympäristöteoista, kuten muovipullojen kierrätyksestä pullopantin avulla. Näin kunnianhimoisiin tavoitteisiin liittyy ilmastokurjistamisen riski, joka toteutuessaan tarkoittaa ensiksikin Suomen muuttumista EU:n luonnonpuistoksi ja sitten EU:n muuttumista kiinalaisten ulkoilmamuseoksi.
Asioita voidaan ilmastopolitiikassakin mitata eri tavoin, jolloin saadaan syntymään erilaisia mielikuvia. Eräs varsin vähän nähty mielikuva on se, että jos kaikissa maissa asuttaisiin kuin Suomessa, mitään ilmasto-ongelmaa ei edes olisi. Nimittäin kun mitataan päästöt pinta-alaa kohti (Linkki). En väitä, että tämä olisi ainoa oikea tapa, mutta se kuitenkin tasapainottaa vertailua. Sillä henkilöä kohti vertailtaessa ei kuitenkaan huomioida, että Suomessa on pakko lämmittää asuntoja, josta tulee helposti CO2-päästöjä.
Ihmistekoisiin CO2-päästöihin liittyy myös hyöytyjä, eivätkä nekään jakaannu tasan eri maiden kesken, kuten eivät haitatkaan. Maailman vihertyessä Suomi on mukana hyöytyjien kärkikaartissa. Esimerkiksi lämmityskulut alenevat. Valitettavasti vaan näitä hyötyjä ei ole kovin tarkkaan mitattu, kun ilmastopolitiikassa on tyydytty uskomukseen, että haitat ovat paljon suuremmat ja keskitytty niihin. Suomen osalta siis päästövähennyksissä on lisänä omaan jalkaan ampumista enemmän kuin muilla EU-mailla, mutta ei tätä mitenkään hyvitetä meille. Tästäkin syystä pitäisin järkevänä Suomen osalta pyrkiä globaaliin keskiarvoon ilmastotoimissamme. Täysin osallistumattomana joutuisimme silmätikuksi, mutta keskiarvoisena ei voi joutua.
Hyvä kannanotto. Meiltä löytyy noiden EU -tavoitteiden lisäksi tätä kotimaista kunnianhimoakin yli oman tarpeen, entinen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen meni lupailemaan Pohjoismaiden ministerineuvostossa Suomelle huomattavasti tiukempia tavoitteita kuin olisi vaadittu. Ja vielä kehuskeli vahingontuottamisellaan:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kimmotiilikainen/268441-pohjoismainen-ilmastojohtajuus-ansaitaan-teoilla/
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minä näen tuon linkin takaa pilkistävän sekä kunnianhimokkuutta että uskoa juuri Suomen ja Pohjoismaiden esimerkin vaikutukseen (”johtajuuteen”).
Ilmoita asiaton viesti
Voi keskiarvoisenakin joutua silmätikuksi.
Esimerkiksi Greenpeace teki takavuosina näyttäviä tempauksia täällä, ei suinkaan siellä missä pääosa jäsenmaksujen maksajista asuu.
”Lopettakaa tämä hiilenpoltto”, laitoksessa joka on maailman parhaimpia energiatehokkuudeltaan. Suomalaisessa laitoksessa kun tuotetaan sekä sähköä että kaukolämpöä, saksalaisessa vastaavassa pelkkää sähköä. Lämpö lasketaan ilmakehään valtavissa lauhdelaitoksissa.
Josta tuleekin mieleen seuraava pubikysymys: Kuinka paljon hiilidioksidi lämmittää kaasuna, päästyään ilmakehään enemmän kuin se varsinainen palotapahtuma? Hämmästyisitte jos tietäisitte IPCC:n arvion (joka on tietenkin aivan perätön). Perätöntä kuitenkin tarvitaan, muuten ei energiataseita saada kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Suomi hiilinielu maana on paljon enemmän kuin keskiarvo mutta se ei estä hallituksen kurjistamistoimien lisäämistä. Hallituksen ”ilmastotoimilla” on joku aivan muu tarkoitus kuin ”pelastaa” ilmasto.
Ilmoita asiaton viesti