Pitäisikö toivottomien ihmisten määrä pitää pienenä yhteiskunnassa?

Lähde: By odder - From the Flags of the Soviet Union Between 1955-1991, albeit Red instead of Gold, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=1512047

Varoitus: Tässä jutussa on paljon mutuilua, sen lukija ottakoon huomioon ja vaikkapa komenttiin kertokoon tutkittua täsmätietoa aiheesta.

Olen tullut siihen näkemykseen, että toivottomien ihmisten suuri määrä on riski yhteiskunnalle. Vaara tulee sitä kautta, että toivottomaan tilanteeseen ajautuneista ihmisistä vähintäänkin puolet on valmis näkemään omaan tilaansa syyllisinä valtion johtavat tahot, hallitukset yms. Tällöin yhteiskunnallisesti vallankumouksellisen toivon tarjoajat voivat saada kannatusta ja lopulta vallankin. Esimerkkeinä olkoon marxilaisen kommunismin tekemät vallankumoukset ja fasismin valtaannousu Saksassa.

Toivottomuuden torjuntaan uskonto on kohtalainen keino, mutta kristillisyyden usko, toivo ja rakkaus eivät kuitenkaan ole olleet riittävällä tasolla kaikkina aikoina Venäjän ortodoksien, Saksan luterilaisten tai Kuuban katolisten keskuudessa. Sitten on sellaisiakin uskontoja ainakin yksi, joissa toivottomuus voidaan jalostaa itsensä räjäyttämiseksi vihollisten keskuudessa ja näin toivoton voi saavuttaa sankarivainajan sädekehän.

Yksittäisenä toivottomuutta ennaltaehkäisevänä torjuntatoimena Suomen asutustilallisten järjestelyt 2. maailmansodan jälkeen vaikuttavat onnistuneilta. Näin, vaikka synnyttiinkin  synnytettiinkin suuret määrät heikosti elinkelpoisia tiloja.

Nykyaikana internet mahdollistaa ”kylähullujen kokoontumisajot”, joita ei oikein olisi voinut esiintyä kirjepostiaikakaudella. Tämä voisi samalla tarkoittaa, että toivottomien määrä tulisi nyt olla pienempi kuin aiemmin, koska toivottomien agitointi on helpottunut.

Sananvapauden rajoitukset voivat jossain määrin vähentää toivottomien agitointiakin vallankumousliikkeisiin, mutta sillä tiellä ei sitten taida olla mitään muuta määränpäätä kuin eräänlainen totalitaristinen teokratia, jossa väärät ajatuksetkin ovat rangaistavia.  Enemmin olisin hakemassa tältä osiin mallia USA:sta, jossa sekä fasisti- että kommunistipuolue ovat sallittuja, mutteivät suosittuja ja samalla sananvapaus on USA:ssa kohtalaisen suuri.

Pitkäaikainen toivottomuus voinee johtaa passivoitumiseen ja masennukseen, mutta tuore olosuhteiden huonontuminen vailla näkymää paremmasta lienee se räjähdysherkin tilanne, koska passivoitumista ei ole ehtinyt tapahtua. Mutta onko se optimaalista yhteiskunnalle, jos toivottoman passiivisia ihmisiä on runsaasti?

Nehän on vaalitkin tulossa ja puolueet lupaavat muutosta parempaan, jos heitä vaan äänestetään. Jotkut sitten ilkeävät epäillä noita lupauksia. Ja se uskottavuushan se on vaalilupausten ongelma. Toivottomien puolueena lienee nukkuvien puolue suurin ja sen kokonaiskannatus onkin mielestäni huolestuttavan suuri, mutta samalla ”puolueen” pasiivisuus ei uhkaa valtaapitäviä. Että olisiko Suomessa nyt onnistuttukin ratkaisemaan toivottomien muodostama yhteiskunnallinen uhka passivoimalla heidät?

rjaaskel
Perussuomalaiset Helsinki

Ajoittain raitis ja rehellinen vähemmistöön kuuluva eläkkeellä oleva vanhus ja informaatiovaikuttaja. Pyrin positiivisuuteen päin uusia mahdollisuuksia etsien. Kannatan maltillista maahanmuuttopolitiikkaa.
Olen pitänyt vuosia älyttömän suosittua Roskasaitti-blogia.
Pronominit: se/sen, sekä nämä, nuo, ne.

Lapsia minulla on pienin määrä siihen, että jokaisella on sisko ja veli. Lapsenlapsia on yksi enemmän.

Minusta sanottua: ".olet demokratiavastainen ja valekunnollinen."

Yksityisviestiä tms. voi yrittää osoitteeseen:
risto_jaaäthotmail.com ät=@

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu