Rauhanmiesten ajatukset eivät saa vastakaikua?

Mika Niikko joutui selittelemään lausuntoaan helmikuun 2022 alkupuolella (Linkki). Hänhän oli kaivannut lupausta siitä, ettei Ukrainaa huolita Natoon.   Äskettäin paavi Franciscus ehdotteli Ukrainalle valkoisen lipun nostamista, josta siitäkin on tullut pyyhkeitä (Linkki). Ilmiselvästi näissä kahdessa lausunnossa on yhteisenä tekijänä Ukraina, mutta vähäisellä hyväntahtoisuudella niissä voi molemmissa nähdä kristillistä lähimmäisenrakkauttakin tavoitteena tappamisen vähentäminen.

Sehän on sitten kunkin mielikuvituksen varassa, mitä siitäkin olettaa seuranneen, jos johtavat Natomaat olisivat todenneet, ettei Ukrainaa kuitenkaan hyväksytä jäseneksi, vaikka toki jäsenhakemuksen saakin jättää. Olisiko tämä estänyt Putinia hyökkäämästä Ukrainaan?  Enpä usko, kun vähäuskoinen olen. Lopettaisiko Putin ukrainalaisten ”natsien” tappamisen ja raiskaamisen, jos Ukraina nyt antautuisi? Enpä usko tätäkään.

Vaikka molemmat artikkelikuvan miehet ovat saaneet putinistisyytöksiäkin, näen tilanteen enemmin niin, etteivät rauhan aikeet aina ole toimivimpia ratkaisuja. Mitä siitäkään olisi tullut, jos kaikki maailman maat olisivat solmineet rauhan Hitlerin kanssa ja antaneet hänelle vapaat kädet toteuttaa unelmiaan, kuten juutalaisten kansanmurhaa ja lebensraumia? Putinin unelma voisi olla Neuvostoliiton alueiden palauttaminen Venäjälle, mutta Ukrainan suunnalla vähintäänkin Moldovan liittäminen Venäjään. Ukrainaa on vaan pahasti siinä tiellä.

Onhan se oikeastaan murheellista, ettei pikainen rauhan edistäminen ole aina se paras vaihtoehto. Pahantekijän hävittäminen näyttäisi ainakin joskus antavan pitemmän rauhanajan.