Tekijänoikeuskysymyksissä rosvot ovat tekijän ja kuluttajan välissä?

Sohaistaan ampiaspesää ja katsotaan mitä tapahtuu. Tekijänoikeuksiin liittyvät asiat ovat taas tapetilla Arhinmäen ehdottaman ns. kasettimaksun laajentamisen myötä.

Minun mielipiteeni on se, että tarinan rosvo on yleensä mediayhtiöt. Tekijänoikeuslainsäädännössä niitä nimitetään kustantajiksi. Aikaisemmin kustantajilla oli tärkeä tehtävä välittää ja monistaa tekijöiden töitä kuluttajille. Nyt monella alalla riittävän kyvykäs tekijä voi hyvin helposti ryhtyä myös kustantajaksi.

Aikaisemmassa blogikirjoituksessani ( http://rkoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/90799-blues-painotteinen… ) vältin tekijönoikeuskysymyksiin puuttumista. Myös kommentoidessani HS:ssä julkaistua kolumnia ( http://www.hs.fi/kotimaa/J%C3%A4%C3%A4hyv%C3%A4iset+levyille/a1305551214758 ) vältin sitä. Ei sen takia, että en tuntisi asiaa tai, että minulla ei olisi mielipiteitä, vaan siksi, että tunnen sen ja tiedän sen laajuuden. Tässäkin taas raapaistaan hieman pintaa.

Tutkin jo vuosien 2003 ja 2004 vaihteen aikoihin tapoja, miten hyvin pieni yritykseni Lineox, katso esim. http://lineox.net/news.php olisi voinut mahdollisimman pienin kustannuksin kustantaa asennusoppaan päätuotteelleen, käyttöjärjestelmälle Lineox Enterprise Linux. Vastaus oli http://www.lulu.com/ . En tiedä tarkkaan, miten Lulu nyt toimii, mutta silloin piti vain lähettää kirja pdf-tiedostona, laatia sille myyntisivu lulu.com iin, mahdollisesti omalle sivustolle ja jäädä odottamaan provisioita. Rahaa ei muistaakseni tarvittu lainkaan, sillä Lulu käytti on-demand-painotekniikkaa. Taisi myös olla mahdollista maksaa suuremman erän painatuksesta, jonka ansiosta kustannukset olivat alhaisemmat ja provisio suurempi. Lulu hoiti myös postituksen ja laskutuksen.

Nyt kaikki on vielä helpompaa e-kirjojen myötä. Minulla on melko suuri houkutus julkaista seuraava kirjani e-kirjana. Viimeisen paperisen myynti on laskenut hyvin jyrkästi odotetunlaisen alkumyynnin jälkeen ja kokonaisuudessakin sen myynti on ollut pettymys. Sisällöstä en usko sen johtuvan, vaan siitä, että yleensäkin IT-alan kirjojen myynti on laskenut. Sen on nähnyt selvästi kirjakaupoissa hyllymetrimäärien laskuna. Seuraavaa kirjaani ei ehkä edes huolita paperille painettavaksi. Toinen syy selviää sivulta http://e-painos.com/kirjailijalle/ , joka lupaa kirjailijan osuudeksi 75 % e-kirjan myyntihinnasta jälleenmyyjille. Paperisen kirjan palkkiotaso on vain noin 20 %. Tai tuon verran minä olen saanut. Se on lisäksi uskoakseni epätavallisen suuri johtuen siitä, että olen aina toimittanut painokelpoisen pdf- tai Postscript-tiedoston kustantajalle ja viimeisimpien kirjojeni oikoluku on kustantajan toimesta jätetty tekemättä virheiden vähyyden takia.

Tarkastellaan vielä paperisten kirjojen kustannusrakennetta. Vaikka tekijä siis saa 20 %, on se kustantajan myyntihinnasta laskettu ja kun kirjakauppa usein saa 50 % vähittäismyyntihinnasta, jää silloin tekijän osuus puoleen. Alla kokonaisuus listana:

– tekijä 10 %
– kirjapaino 10 %
– kustantaja 30 %
– kirjakauppa 50 %

Kustantajan osuus onkin oikeastaan aika pieni, koska sitä syö mm. varastointikustannukset ja usein painoksesta jää suurikin osa myymättä. Mutta entä kirjakaupan osuus? Hyvin usein kirjakaupat eivät halua maksaa kustantajalle kirjoista ennen kuin ne on myyty. Tätä sanotaan tilimyynniksi. Se tarkoittaa, että kirjakaupalla ei ole edes riskiä siitä, että ei saa kaikkia kirjoja myydyksi.

E-painoksen tarjous tekijälle on varsin hyvä. Tosin Lulun vakiotarjous on 80 % ja vielä reilun kuukauden peräti 90 %. E-kirjojen myynti kuitenkin tapahtuisi perinteisten kirjakauppojen verkkokauppojen kautta, joten herää kysymys, ottavatko ne edelleen yhtä paljon välistä? Applen iBookstore ja Barnes & Noblen NOOK ottavat 30 % myyntiprovision. Toinen kysymys liittyen kirjakauppoihin, joka heräsi keskustellessani e-painoksen vetäjän kanssa, oli asiakastiedot. E-kirjaa on helppo päivittää ja tietokirjojen osalta se olisi usein järkevääkin. Lisäksi päivitettyä versiota voisi myydä halvemmalla aikaisemman version ostaneille. Eräs ratkaisu olisi, että kustantajalla olisi jotenkin pääsy asiakastietoihin, jolloin tieto päivitysoikeudesta olisi keskitetty. Toinen tapa olisi, että e-kirjaan jotenkin tallentuisi myyntipaikka, jolloin asiakkaan ei tarvitsisi sitä muistaa ja hän tietäisi mistä hän saisi uuden version edullisempaan päivityshintaan.

Kirja-alalla kustantajat ovat yleensä mukavia tekijöitä kohtaan. Olen kuitenkin kerran kokenut aivan muuta. Kyseessä on oikeustapaus, jossa käräjäoikeuden päätös, johon olin tyytyväinen muuttui hovissa niin, että sain vain kuudesosan aikaisemmasta korvaussummasta. Mielestäni hovioikeuden päätös oli lain vastainen ja selvästi valheellinen. Korkein oikeus harkitsi epätavallisen pitkään, mutta ei myöntänyt valituslupaa. Oikeuskanslerikaan ei uskaltanut kyseenalaistaa Helsingin hovioikeuden väärää päätöstä. Mielestäni Suomen oikeuskäytäntö on siis kustannusyhtiöiden puolella tekijöitä vastaan.

Musiikin ja videoiden osalta ja ainakin USA:ssa tilanne on kuitenkin toinen. Mediayhtiöt estävät tekijöiden omien teosten esittämistä Youtubessa. Tästä esimerkkinä tunnettujen artistien, kuten  P. Diddy, Will.I.Am, Snoop Dogg ja Kanye Westin tuottama laulu, jonka tekijät olivat laittaneet Youtubeen, poistettiin sieltä Universal Media Groupin ilmoitettua, että se loukkaa heidän tekijänoikeuksiaan. Tämä on oikeastaan jo varkaus, sillä UMG:llä ei ollut lauluun mitään oikeuksia. Lyhyt englanninkielinen referaatti on sivulla http://entertainment.slashdot.org/story/11/12/10/1320249/pop-artists-sup… ja laajempi juttu sivulla http://torrentfreak.com/universal-censors-megaupload-song-gets-branded-a… sekä itse laulusta sivulla http://torrentfreak.com/riaa-label-artists-a-list-stars-endorse-megauplo… . Toinen vastaava, mutta laajempi varkaustapaus koskee USA:n hallinnon tuottamaa materiaalia, joka lain mukaan on kansalaisten vapaasti käytettävissä, sillä se on kansalaisten maksamaa. FedFlix-niminen järjestö on lähettänyt sitä mm. Youtubeen, mutta useat mediayhtiöt, kuten NBC Universal, Discovery Communications ja al-Jazeera ovat väittäneet niitä omikseen. Absurdeimmat väitteet ovat olleet teoston tapaisten musiikin esittämisestä maksuja keräävien tuottajajärjestöjen vaatimukset äänettömistä videoista. Referaatti on sivulla http://news.slashdot.org/story/11/12/12/2016217/corporate-claims-on-publ… ja koko artikkeli sivulla http://www.guardian.co.uk/technology/2011/dec/12/pirates-of-youtube-cory… .

Välttämättä tekijöiden ja kuluttajien välissä ei tarvita muita. Käytännössä tekijä joutuu silloin tekemään hyvin montaa työtä. Olen kokeillut sitä. Aluksi Lineoxin piti olla suurempi, mutta lopulta tein lähes kaiken itse. Yksi, mitä en tehnyt itse oli hinnasto. Eräs ensimmäisistä asiakkaista otti yhteyttä ja kysyi sitä ja minä kysyin kuinka paljon hän olisi valmis maksamaan ja vastauksesta tuli hinnasto. Lineox ei myynyt käytännössä mitään fyysistä, pelkkiä bittejä ja lupauksia toimittaa niitä myöhemmin. (joitakin kymmeniä DVD-levyjä tosin postitin). Verkkokauppa toimi automaattisesti. Ostaja maksoi Paypalin kautta ja kun maksusta tuli tieto, skripti lähetti käyttäjätunnuksen, salasanan ja lyhyen latausohjeen sähköpostilla. Aikaa tähän kului parhaimmillaan vain sekunteja. Ympäri vuorokauden, automaattisesti, maailmanlaajuisesti.

Kaikki sähköinen materiaali, kuten e-kirjat, musiikki ja video voidaan myydä samaan tapaan, käytännössä ilman yksikkökustannuksia. Kiinteitä kustannuksia tulee mm. palvelimista ja ylläpidosta, mutta myyntimäärillä ei ole juuri mitään vaikutusta niihin. Tämä on ainakin e-kirjojen osalta johtanut siihen, että jotkut menestyneimmistä teoksista on hinnoiteltu niin halvoiksi, että niitä ostetaan myös pelkästä uteliaisuudesta, myyntimäärät kasvavat huimiksi ja tekijä voi saada sitä kautta suuremman kokonaispalkkion.

Se, että Lineox ei menestynyt, ei liittynyt mitenkään toimintamalliin vaan lähinnä luottamukseen. Oraclella on edelleen lähes samanlainen vähän myöhemmin lanseerattu tuoteperhe ja ostajat varmasti luottavat enemmän Oraclen lupauksiin toimittaa päivitysbittejä koko tuotteen 7-vuotisen elinkaaren ajan kuin yhden miehen firman lupauksiin. Varmasti on muitakin syitä, kuten markkinoinnin vähyys, mutta ei läheskään yhtä tärkeitä.

Tällä hetkellä olen kirjailija hyvin sivutoimisesti eikä sen takia kiinnostusta oman verkkokirjakaupan perustamiseen ole. Jos kuitenkin haluaisin päätoimiseksi kirjailijaksi, voisin hyvinkin sellaisen laittaa pystyyn.

Ehkä suuret mediayhtiöt ovat peloissaan?