Älä sulje itseäsi siiloon
Siilolla tarkoitetaan tässä yhteydessä avoimen vastakohtaa. Klassisia, hyvin ilmeisiä ja tunnettuja esimerkkejä siiloista ovat hyvin halvat partahöylän rungot, jotta siiloon lukittu asiakas ostaisi hyvin kalliita teriä ja mustesuihkukirjoittimet, joita on myyty halvemmalla kuin mustekasetteja.
Siilo on vain yksi nimitys yritysten tavasta sitoa asiakkaitaan. Koska jatkossa viittaan useisiin Doc Searlsin englannin kielisiin kirjoituksiin, en yritä keksiä suomenkielisiä vastineita käsitteille vendor lock-in ja walled gardens. Toukokuussa 2009 Doc kysyi ( http://www.linuxjournal.com/content/unpacking-lock-silos-and-walled-gardens ), mistä hän voisi löytää aiheesta lisää tietoa. Seuranneessa keskustelussa kävi ilmi, että Doc Searls itse oli useimmin lainattu kirjoittaja. Toisaalta ilmiö ei ole lainkaan uusi ja sille on vakiintuneita ratkaisuja, kuten luonnollisten monopolien, esimerkiksi vesi-, viemäri- ja sähköverkostojen julkinen tai yhteiskunnan valvoma yksityinen omistus. Toinen vanha ratkaisu on standardisointi. On ihan sama kenen valmistama M6:n ruuvi on, kierre on M6 ja se sopii minkä tahansa valmistajan M6 mutteriin.
Standardisointi sopii teknologioihin, jotka ovat riittävän vanhoja ja vakiintuneita ja joiden ei enää odoteta merkittävästi muuttuvan. Myös koko ajan muuttuvassa tietotekniikassa on jo runsaasti standardeja ja laitevalmistajat osallistuvat yhdessä niiden kehittämiseen. Ohjelmistojen osalta tilanne ei ole aivan yhtä hyvä.
Doc Searls on kirjoittanut useasti siiloista, mutta ei yhtäkään aihetta hyvin tiivistävää artikkelia ja jos tässä tarjoamani linkkien kautta kaikki ei aukea, voit etsiä sanaa silo ( http://www.linuxjournal.com/googlesearch?s=silo ) Linux Journalin kaikista, paitsi aivan tuoreimmista numeroista. Jos kuitenkin pitäisi nimetä yksi artikkeli, se olisi http://www.linuxjournal.com/article/10742 , joka kuvaa ehkä kaikkein törkeimmän ja samalla mukavimman siilon, Applen iPadin (ja iPhonen) mekanismeja lukita kuluttaja ja myös sisällöntuottajat maksamaan yhä uudelleen ”tietullia”.
Kun minä ostin mustesuihkukirjoittimen, niin ajattelin kyllä, että patruunat ovat miltei samanhintaisia, mutta että minä käytän kuitenkin laitetta niin harvoin. Se vasta kalliiksi tulikin.
Ilmoita asiaton viesti
tärkiä aihe, olisit voinu vähän referoida mitä linkkien takana on…
uudessa mustesuihkussa on ensinnäkin usein semmoset minisäiliöt jotka tyhjenee ja/tai kuivuu nopeasti. Vakiosäiliöt maksaa sen 30-40 jewroa saman mitä laite maksoi.Toisekseen ainakin Epsoneissa(?) on jopa salainen laskuri joka pimentää vehkeen parintuhannen sivun jälkeen. Ostapa uusi. Tuollainen on suurta haaskuuta ja pitäisi oikeasti kriminalisoida mutta eipä se kai edes vihreitä kiinnosta.
Ilmoita asiaton viesti
”olisit voinu vähän referoida”
Yksi syy on, että en halunnut esiintyä asiantuntijana aiheessa, josta minulla on epätavallisen vähän kokemusperäistä tietoa. En ole esimerkiksi ostanut ensimmäistäkään Applen tuotetta.
Toinen on se, että aihe on tavallaan hyvinkin tutkittu ja tiedostettu. Kokonaiskustannukset (TOC, Total Cost of Ownership) pitää laskea ennen hankintaa ja piilokustannuksia pelätä. Yksittäistapaukset, kuten mustesuihkut tunnetaan hyvin, mutta yleinen teoria on hakusessa.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ja ajatteles jos auton ostamisen sijasta ostaisi kaikki osat, joista auto koostuu! Mikä mahtaisi olla laskun loppusumma, ennen kuin ajokki niistä koottuna olisi katsastuskuntoisena tien päällä?
Halvat partahöylät ovat oikeastaan vähemmän kuin kertakäyttöisiä! Okei; tarkoitit runko-osia etkä teriä. Olen kuitenkin huomannut varrellisten halpishöylien tylsyvän jo ennen kuin olen ehtinyt kääntää oikean posken. Nykyään ajan partani sähkökoneella. Eipä muuten Raimonkaan leuka kuvassa näytä ihan äsken ajellulta…
Hyvää Joulua!
Ilmoita asiaton viesti