Piraattipolitiikkaa

USA:n piraattipuolue on julkaissut kirjan, joka on kokoelma keskeisistä piraattiliikkeen kirjoituksista. Se on vapaasti ladattavissa  pdf ja e-kirja-formaateissa osoitteesta http://www.nosafeharbor.com/ tai sen paperisen version voi ostaa kympillä Amazonista. Olen ehtinyt lukea kirjasta vain Rick Falkvingen kirjoittaman esseen tekijänoikeuden historia. Se on kirjan kolmannessa osassa, mutta minulla oli se ennakkokäsitys, että juuri historian kautta päästäisiin asian ytimeen, joten hyppäsin heti siihen.

Sana tekijänoikeus on harhaanjohtava käännös. Kopiointioikeus on parempi. Se syntyi Englannissa sensuurin työkaluna eikä sillä ollut mitään tekemistä tekijän oikeuksien kanssa, se oli valittujen kirjapainojen monopolioikeus monistaa kirjoja. Kopiointioikeutta ovat sen jälkeenkin pyrkineet laajentamaan kustantajat, elokuvayhtiöt, mediayhtiöt – siis välimiehet. Tekijät ovat aina olleet sivuroolissa.

Itse olen sekä sisällön tuottaja että kuluttaja. Olen saanut julkaistuista kirjoistani aikoinaan ihan päätyötä vastaavia palkkioita, mutta nyt IT-alan kirjallisuuden myynti on laskenut niin rajusti, että päätoiminen kirjoittaminen ei ole aikoihin ollut mahdollista.

Hyvin usein sisällön tuottajalla on alussa tarve saada tuotteensa vain julkistettua. Rahallisella korvauksella ei ole niin väliä. Kustantajat ovat olleet jonkinlaisia portinvartijoita ja pahimmillaan hidaste sekä este, mutta tietotekniikan kehityksen ansiosta kustantajia ei enää välttämättä tarvita. Muitakin välimiehiä voi tippua pois. Frank Zappa valitteli ennen kuolemaansa sitä, että juuri kun studio- eli käytännössä tietotekniikan kehityttyä siihen pisteeseen, että hän pystyi yksin toteuttamaan sinfoniallisetkin teoksensa ilman hankalia muita muusikoita, hänen aikansa oli loppumassa syövän takia.