Hunter Bidenin sähköpostien julkaisun skandaali

Laitetaanpa lopuksi vielä sitaatti koomikko Iikka Kiveltä:

”Ihmisiä jostain syystä ärsyttää, kun puhutaan avoimesti siitä, että fasismi on yhteiskunnassamme yhä yleisempää ja tavallisempaa.

Joten puhutaanpa siitä hieman lisää.

Yksi tapa määritellä fasismi on tarkastella sitä sotana todellisuutta vastaan.

Tosiasioiden tuhoaminen on välttämätöntä fasismin menestykselle ja valtaannousulle, koska kaikista ongelmistaan huolimatta yhteiskuntajärjestyksemme hyödyttää keskimääräistä kaduntallaajaa niin paljon, että hän ei kovin mielellään vaihda sitä autoritaariseen, väkivaltaiseen ja syrjivään fasismiin. Jotta ihminen saadaan houkutelluksi fasismin pariin, hänet täytyy nykäistä irti arkitodellisuudesta ja antaa tilalle houkuttelevampi maailmankuva.

Siksi yhteiskunnallinen kehitys, jossa tosiasioilla on yhä vähemmän väliä yhä suuremmalle joukolle ihmisiä, on aidosti huolestuttava, koska se raivaa tietä fasismin valtaannousulle. Kun ihminen ei enää ole yhteydessä arkitodellisuuteen, hänet on myös paljon helpompi saada tekemään arkijärjen vastaisia kauheuksia.

Pitäkää mielessä, että eivät holokaustin toteuttajina toimineet saksalaissotilaat olleet sen julmempia, hullumpia tai pahempia kuin kukaan meistä – he olivat tavallisia ihmisiä, jotka olivat vuosikausien propagandalle altistumisen myötä hylänneet arkitodellisuuden ja siirtyneet maailmaan, jossa massamurha aina sylivauvoja myöten oli täysin perusteltua ja järkevää toimintaa.

Älkääkä menkö tässä kohtaa niin helppoon, että ajattelisitte, että kun vielä ei junarata vie suuren savupiipun alle, että totuuden tuhoaminen olisi yhteiskunnan kannalta jotenkin harmitonta hörhöilyä. Ei mikään hirmuteko ala suoraan tappamisesta, vaan siihen vaaditaan pitkällinen valheellisen maailmankuvan omaksuminen.

Ja täysin konkreettinen todellisen maailman hylkääminen ja sen korvaaminen vaihtoehtoisella valhetodellisuudella on elementti, joka tällä hetkellä yhdistää rokotevastustajia, koronapropagandisteja, Maria Nordinin kaltaisia puoskareita, ilmastodenialisteja, QAnonia, perussuomalaisia, Trumpin kannattajia ja monia muita.

Rokotevastustajat, tuulivoimalla pelottelijat, 5G-salaliittoteoreetikot, ilmastodenialistit ja ”korona on vain flunssa” -tyypit ovat poistaneet omasta todellisuudestaan tieteellisen tutkimuksen merkityksen – he voivat uskoa ihan mitä tahansa sekopäistä, koska omaksuttavalle tiedolle ei aseteta mitään kriteereitä.

Äärioikeisto, kuten Trump ja persut, menevät tässä vielä monta askelta pidemmälle. Heidän maailmankuvastaan irrotetaan käytännössä melkein kaikki arkitodellisuuteen yhdistävät elementit: media on valetta, oikeuslaitos syrjii heitä, kulttuurikenttä on ”vihervasemmiston” hallussa, poliitikot haluavat tuhota Suomen itsenäisyyden ja vaihtaa väestön muslimeihin, oppilaitokset aivopesevät lapsia ”suvaitsevaisuusagendaan” ja niin edelleen.

Mikään näistä ei ole totta – ja se on tietysti tarkoituskin, koska jos äärioikeisto pysyttelisi totuudessa, se ei saisi ihmisiä taakseen. Ei ole vahinko, että perussuomalaiset ja Trump jatkuvasti rakentavat omaa todellisuuttaan, koska se on välttämätön edellytys heidän menestykselleen. Kuten eräs persupoliitikko on asian tiivistänyt: onko tämä totta vai ei, sitä tarina ei kerro, mutta näin nämä asiat koetaan.

Ja hyvä lisätodiste sille, miten tosiasioista irtaantuminen johtaa usein fasismiin, on se, että nyt iso osa erilaisista totuudenkieltäjistä hyvinkin erilaisista taustoista yhdistyy QAnon -liikkeen alle, joka niputtaa samaan harhaiseen ajatusmaailmaan tieteenvastaisia puoskareita ja hyvinvointityöntekijöitä, koronavähättelijöitä ja äärioikeiston etnonationalismia saman katon alle. Aiemmin mainittu Maria Nordin pysytteli vielä jokin aika sitten ihan puhtaassa epätieteellisessä hölinässä, mutta nyt hänenkin jutuissaan on alkanut näkyä valkoisen ylivallan tavoittelun pilkahduksia.

Tämän takia emme voi suhtautua valeuutisiin, äärioikeistolaiseen propagandaan ja tieteenvastaisuuteen ”vain mielipiteinä” tai ”erilaisina ajattelutapoina” – ne ovat täsmähyökkäyksiä järjestäytynyttä ja funktionaalista yhteiskuntaa kohtaan. Tosiasioilla on väliä, vain niiden avulla voimme selvitä ja menestyä lajina. Jos kaikki samentuu epäselväksi mössöksi, se hyödyttää vain niitä, joille tosiasiat ovat haitaksi.

Mikä sitten ratkaisuksi? Eristäminen ja mukana pitäminen, yhtäaikaa.

Tämä on vaikea konsepti, mutta yritän avata sitä hieman. Mielestäni äärioikeistolaisilla, tieteenkieltäjillä ja salaliittoteoreetikoilla ei ole mitään asiaa mihinkään aikuisten yhteiseen pöytään, jossa keskustellaan yhteiskunnallisesta kehityksestä. Heillä ei ole siihen mitään annettavaa, koska he vain haluavat jarruttaa ja estää kehitystä omaksi edukseen.

Näiden ihmisten mukaanottaminen antaa heille täysin tarpeetonta uskottavuutta ”ajattelijoina muiden joukossa” ja luo valheellista tasapainoa – lääketieteen ammattilainen ja rokotteilla pelottava bloggari eivät missään nimessä ole tiedollisesti samalla viivalla, mutta kun heidät istutetaan debatin vastapuoliksi telkkariin, tämä unohtuu ja ihmiset alkavat pitää heidän näkemyksiään yhtä vakavasti punnittavina.

Sama harha syntyy silloin, kun äärioikeisto otetaan mukaan parlamentaariseen työhön ”tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä” – koko kuvio on paradoksi, sillä äärioikeistolla ei ole mitään aikomustakaan noudattaa noita samoja tasapuolisuuden ja reiluuden periaatteita. He noudattavat demokratian sääntöjä tasan siihen asti kunnes he ovat vallassa, sen jälkeen alkaa niiden aktiivinen tuhoaminen.

Mutta – ja tämä on tärkeä mutta – samalla on pidettävä huoli siitä, että näitä ihmisiä ei eristetä sosiaalisesti. Mitä vähemmän ihmisellä on kontakteja valheellisen, fasismiin kallistuvan maailmankuvan ulkopuolelle, sitä syvemmälle hän putoaa valheelliseen maailmaan ja sitä pahemmin hän irtautuu arkitodellisuudesta. Vaikka yhteyden ylläpito on raskasta, jatkuvan propagandan kuuntelu epämiellyttävää ja syyt yhteydenpidon katkaisemiseen ilmiselviä, sosiaalisen turvaverkon ylläpitäminen on täysin keskeistä radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.

Tämän tiedän myös omakohtaisesta kokemuksesta. Kun olin äärioikeistolainen, jokainen minut sen takia hylännyt ihminen vain vahvisti uskoani siitä, että olin oikeassa ja sai minut tarraamaan entistä kiivaammin harhaisiin näkemyksiini. Minun kannaltani onnekkaasti elämässäni kuitenkin oli tarpeeksi läheisiä, jotka pitivät minut mukana elämässään ja jaksoivat kerta toisensa jälkeen kyseenalaistaa – välillä lempeämmin, välillä jyrkemmin – valheelliset ja virheelliset näkemykseni.

Loppuun vielä alleviivaava tiivistys: arkitodellisuudesta irtautuminen on yhteiskunnassamme nouseva trendi ja todella vaarallinen ilmiö, joka alustaa tietä fasismin valtaannousulle. Jotta voimme säilyttää demokratian, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion, meidän täytyy pitää päättäväisesti nämä harhaiset näkemykset yhteiskunnallisen päätöksenteon ja keskustelun ulkopuolella – ja samaan aikaan pitää lähellä ne ihmiset, jotka ovat tähän kuoppaan pudonneet ja kärsivällisesti suostutella heitä kiipeämään sieltä ylös.

Ja siihen tarvitaan nimenomaan suurta, hiljaista enemmistöä, sitä kuuluisaa tolkun ihmistä. Mitä useampi on hiljaa, passiivinen ja piittaamaton, sitä useampi ehtii irtautua todellisuudesta ja vajota vihamielisten valheiden hetteikköön.

Yhdessä voimme estää tämän. Tehdään siis niin.”