Miten suomi opitaan kolmessa kuukaudessa
Piti kirjoittaa kirjoittaa oma alustus, kun Jaana Vallen kirjoitusta Suomen kielen taito lakisääteiseksi ei voi kommentoida.
Worddive lupaa: ”WordDiven käyttäjät saavuttavat sujuvan kielitaidon keskimäärin 63 tunnin harjoittelulla. Opit siis uuden kielen jo 3 kuukaudessa, jos harjoittelet 45 minuuttia viidesti viikossa.” Lisää mainospuhetta linkin takaa. Minä kyllä väittäisin, että ei missään nimessä sujuvaa, korkeintaan A2-taso, joka kyllä riittää jokapäiväiseen tarpeeseen. Toinen huono asia on hinta, 9,99 €/kk kahden viikon ilmaisen kokeilun jälkeen. Kolmas on heikko koukuttavuus ja neljäntenä huonompi käyttöliittymä kuin Duolingossa, jolla olen opiskellut espanjaa englanniksi. Tosin en viitsinyt kovin kauan opiskella suomen alkeita englanniksi, joten nuo kaksi viimeistä ovat hätäisiä arvioita. Opiskelukieliä on 10 eli yhdeksää voi opiskella. Muut kielet ovat niitä, joita suomalaiset tyypillisesti haluavat oppia.
Englanniksi voi opiskella mitä tahansa, joten tein haun Learn Finnish Googlen Play -kaupassa ja tuloksia tuli ihan mahdoton määrä ja suurin osa ilmaisia. Vilkaisin ensimmäistä, Learn Finnish. Speak Finnish ja se vaikutti mainostekstin perusteella ihan asialliselta, yhtä hyvältä kuin Duolingo, jolla on yli 300 miljoonaa käyttäjää, mutta jonka suomen kielen modulia on vasta aloitettu.
Ennen kuin oppii tarvitsemansa kielen, voi käyttää älykännykässä Google Translatea, joka taisi osata 80 kieltä, mutta valitettavasti suomea ei niin kovin hyvin. Käyttö käy niin, että kumpikin puhuu omalla äidinkielellään kännykälle ja sen kaiuttimesta toistuu käännös. Kovin monimutkaista sen kanssa ei vielä kannata yrittää, mutta odottamattoman sanan toisto eli käännös toiseen suuntaan karsii virheitä. Sen avulla voi myös oppia kieltä.
Suomen kielen opiskelun ongelmana ulkomaalaisille on yleiskielen suuri poikkeavuus arkaistisesta kirjakielestä, jota yleensä opetetaan. Jokaisella kielellä on omta murteensa, mutta se on eri asia kuin normaalin yleiskielen erilaisuus.
Oikeastaan missään muissa kielessä ei moista eroavaisuutta ole. Jos opiskelee englantia, niin opiskelee käyttökieltä, samoin on ruotsin kohdalla.
Suomen monikon verbimuotojen ”vat/vät” -päätteet puuttuvat (”puuttuu”) puhekielestä ja ”hän” ja ”he” korvataan 90%:sti sanoilla ”se” ja ”ne”. Kirjakielessä edellytettyä possessiivisuffiksia ei puhekieli juurikaan tunne ja useat sijamuodot, joita kirjoitetussa tekstissä käytetään, ovat tuiki tuntemattomia puhekielessä. Myös lauseenvastikkeiden käyttäminen on harvinaista.
Ilmoita asiaton viesti
No norjaa on kahta lajia, nynorsk ja bokmål, portugalia Portugalin ja Brasilian ja kiinaa taisi olla kuutta ja arabiakin on aika pirstaloitunut puhumattakaan englannista, kun Yhdysvalloissa on erilaiset oikeinkirjoitussäännöt osavaltioittain.
Äskettäin kun kävin KOTUSin sivuilla huomasin, että Vanhan kirjallisuuden sanakirjan puolelle sanoja on siirretty vuoteen 1860 asti. Sen takia siellä on salo ja ohrana, joka oli tsaarinaikaisen salaisen poliisin nimi. Ohranaa myös käytettiin 1919 – 1939 toimineesta Supon edeltäjästä, mutta se on lähinnä slangia. Oikeastaan suomen kieltä on huollettu vähän huonosti.
Kirjallisuudessa on hyvin yleistä, kuten Jari Tervo sanoi aika äskettäin, että viimeinen kirjoitusvaihe on turhien sanojen karsiminen. Silloin tulee yleensä pitkiä ja vaikeita lauseita. Mikro-PC:n kielihuoltotilaisuudessa tuosta oli puhetta aikoinaan. Eräs vakituinen toimittaja valitteli sitä, hänellä lauseet olivat menneet jo liiankin lyhyiksi ja minulla taas oli se vika, että lauseet olivat vieläkin liian koukeroisia, kuten ovat taas.
Ilmoita asiaton viesti
Norjassa bokmål on kuitenkin käytännössä se kirjakieli ja yleiskieli. Siellä eivät murteet kuitenkaan saa osakseen samanlaista ”junttihalveksuntaa” kuin Suomessa ja siksi murteisiin perustuvalla nynorsk-kielellä on myös virallinen asemansa. Tilanne ei ole aivan sama kuin Suomessa suomenkielen eroilla yleiskielessä ja kirjakielessä.
Portugalissa puhuttu portugali ja Brasiliassa puhuttu portugali eivät juuri poikkea toisistaan. Ymmärtämisvaikeuksia ei ole lainkaan ja kyse on ilman muuta murre-erosta, vähän kuin Amerikan englanti ja brittienglanti.
Kiinan kieli on eri juttu. Sitä kirjoitetaan sanasymboleilla ja vaikka sanat lausutaan täysin eri tavoin eri maan kolkissa ja kielioppi (jos sitä nyt kieliopiksi voi nimittää, kun sanat eivät taivu mitenkään) on prikulleen sama joka puolella maata, niin kaikki ymmärtävät täydellisesti toisiaan kirjoitettua tekstiä lukemalla. On yleistä, että eri puolilta maata tulevat toisensa kohtaavat henkilöt, jotka eivät hyvin osaa mandariinin lausuntaa, keskustelevat keskenään kirjoittamalla.
Ilmoita asiaton viesti