Näemmekö Varsovan gheton kansannousun uusinnan?

Murhenäytelmän ainekset

Varsovan geton kansannousu oli juutalaisten reaktio Saksan aikeille tuhota Varsovan geton loputkin juutalaiset toisen maailmansodan aikana. Se oli suurin ja symbolisesti merkittävin juutalaisten kansannousu Saksan miehittämässä Euroopassa. Taistelu getossa kesti huhtikuun 19. päivästä toukokuun 16. päivään asti vuonna 1943, jolloin Jürgen Stroopin johtamat SS-joukot kukistivat vastarinnan lopullisesti. Getto tuhottiin raunioiksi ja eloonjääneet vietiin keskitys- tai tuhoamisleireille.^[1] Kansannousun ennusmerkkejä oli havaittavissa jo alkuvuodesta 1943, kun saksalaisia joukkoja vastaan hyökättiin aseellisesti 18. tammikuuta.

Gazan kaista (Välimeren rannan laatikko) (arab. قطاع غزة‎, Qiṭāʿ Ġazza; hepr. ‏עזה‎, Retzu’at ’Azza) on 363 neliökilometrin kokoinen alue Egyptin ja Israelin rajalla Välimeren rannikolla. Se on ollut vuosina 1949–1956 Egyptin hallinnassa sekä vuosina 1956–1957 ja 1967–2005 Israelin hallinnassa. Alue kuuluu Länsirannan kanssa nimellisesti palestiinalaishallinnon alaisuuteen. Alueella asuu 1 957 062 palestiinalaista (heinäkuun 2021 arvio). Vuoden 2022 arvio on lähes 2,4 miljoonaa.

Gazan alueen väestö 2000–2020.  Vuonna 2010 Gazan kaistalla asui noin 1,6 miljoonaa ihmistä, joista lähes 1,0 miljoonaa oli YK:n rekisteröimiä pakolaisia. Suurin osa on peräisin pakolaisista, jotka ajettiin kotoaan tai lähtivät kotoaan vuoden 1948 arabien ja Israelin välisen sodan aikana. Stripin väkiluku on jatkanut kasvuaan siitä lähtien, mikä johtuu pääasiassa kokonaishedelmällisyysluvusta, joka oli huipussaan 8,3 lasta naista kohden vuonna 1991. Vuonna 2013 tämä laski 4,4 lapseen naista kohti, mikä oli edelleen maailman korkeimpien joukossa. Kokonaishedelmällisyysluvulla mitattuna Gaza on 34. sija 224 alueen joukossa. Tämä johtaa myös siihen, että Gazan kaistalla on epätavallisen suuri lasten osuus väestöstä: 43,5 prosenttia väestöstä on 14-vuotiaita tai sitä nuorempia ja mediaani-ikä vuonna 2014 oli 18, kun maailman keskiarvo oli 28 ja Israelissa 30. Ainoat maat, joilla on matalampi mediaani-ikä, ovat Afrikan maat, kuten Uganda, jossa se oli 15.

https://www.youtube.com/watch?v=l6wiVF8vNNo

”Poistukaa vankilasta tai teidät tapetaan”. Todella nerokasta.

Lasten ristiretki oli ristiretkiin liittynyt 1200-luvun alkupuolen tapahtuma, jossa joukko lapsia kertomuksen mukaan oma-aloitteisesti pyrki Palestiinaan. Jotkut ovat kyseenalaistaneet koko tapahtuman historiallisuuden.

Lasten ristiretki käytiin yleisen ristiretki-innostuksen laimettua Euroopassa. Siitä huolimatta vuonna 1212 Stephen de Cloyes, paimenpoika Luoteis-Ranskan Vendômesta, onnistui innostamaan suuria joukkoja lapsia ja nuoria ristiretkelle. ”Jumalan luokse, meren tuolta puolen me tahdomme etsiä pyhää ristiä”. Monet aikuisetkin ajattelivat tässä innostuksessa olevan jumalallista johdatusta mukana ja liittyivät joukkoon.

Paavi Innocentius III korosti lasten saattavan jo veltostuneet aikuiset häpeään esimerkillään. Lasten hanke sai eri tahoilta runsaasti almuja ja siunauksen toivotuksia. Myös kirkonmiehiä oli mukana retkellä.

Näin noin 30 000 lasta marssi Marseilleen, jossa kaksi laivuria lupasi kuljettaa heidät pyhään maahan. Lapset päätyivät kuitenkin Afrikkaan ja heidät myytiin suurin joukoin orjiksi.^[1] Näin tämä alun perinkin epärealistinen hanke päätyi tuhoon. Fredrik II hirtätti kyseiset orjakauppiaat 17 vuotta myöhemmin oman ristiretkensä yhteydessä. Myös Saksassa syntyi vastaavanlainen lasten retki-innostus, mutta nämä 20 000 pelastuivat Brindisin satamassa valistuneen kirkonmiehen ansiosta, joka sai lapset palaamaan koteihinsa.

Jotkut historioitsijat epäilevät koko kertomusta sepitteeksi. Heidän mukaansa mitään lasten ristiretkeä ei järjestetty. 1970-luvun alussa alettiin uskoa tarinan muodostuneen vuoden 1212 maattomien köyhien uskonnollisen liikehdinnän vuoksi. 1200-luvun alussa monet talonpojat Pohjois-Ranskassa ja Saksassa pakotettiin luopumaan tiloistaan ja muodostui vaeltavia köyhien joukkoja, joista käytettiin nimitystä pueri ’lapset’.

Vuonna 1212 nuori ranskalainen puer Stephen ja saksalainen Nicholas väittivät saaneensa näkyjä Jeesuksesta. Ristiretkeläiset marssivat seuraten ristiä ja yhdistivät itsensä Jeesuksen raamatulliseen vaellukseen. Syksyllä 1212 köyhien joukko hajaantui ja katosi.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin tapahtumasta kirjoittaneet kronikoitsijat ymmärsivät ilmaisun puer tarkoittavan lasta. Ilmaisulla saatettiin kuitenkin tarkoittaa myös köyhiä tai ylipäänsä nuorempia ihmisiä.