Pitkät jäähyväiset yksityisautoilulle

Minä en ole koskaan ollut innostunut autoista tai autoilusta. Ajokortin hankin vuonna 1988 27-vuotiaana, mutta kun en sitten tarvinnutkaan autoa töiden takia, sen hankinta siirtyi vuoteen 2009, jolloin ostimme silloisen vaimoni kanssa paritalon, joka vaati remontointia. Auto oli farmari vetokoukulla ja kattokaiteilla. Kaikista rauta- ja puutavaraliikkeistä sai ilmaiseksi lainata peräkärryn ostosten kuljettamiseen ja pienemmät erät remonttitarvikkeita kulkivat katolla.

Työmatkoihin käytin autoa vuoroviikottain noin kilometrin päässä asuvan työkaverin kanssa, joten silloinkaan ajokilometrejä ei kovin paljon kertynyt. Vuonna 2011 ostin toisen samanlaisen auton hintaan 1000 €. Pian loppuivat työt, joten kun kilometrejä kertyi vielä hitaammin, auton korjauskulut pysyivät niin alhaisina, että vasta viime syksynä sitä ei enää kannattanut korjata katsastuksen jälkeen. Poistin sen liikennekäytöstä 4.9.2019.

Noin vuosi sitten autoni rikkoutui ajokelvottomaksi ja kun läheinen korjaamo ei sitä heti ottanut korjattavaksi, hyväksyin korjaamon myyntitarjouksen 500 € hintaisesta vm. -96 Honda Accordista lompakossani olevilla 440 € seteleillä. Kovin paljoa en sillä ajanut, sillä on niitä autokorjaamoja muitakin. Se ei sitä paitsi ollut kunnolla talvivarusteltu, koska edellinen omistaja oli käyttänyt sitä vain kesäisin. Laitoin sen siis pian ”seisontavakuutukseen” eli poistin liikennekäytöstä.

Viime vuonna Salossa tapahtui aika kummia. Salo päätti ryhtyä ihan oikeaksi kaupungiksi. Salo on pinta-alaltaan varsin suuri kaupunki, 2 061,72 km² ja asukastiheys on 26,12 as./km². Maakunnan suurimmassa kaupungissa Turussa vastaavat luvut ovat 249,13 km² ja 786,7 as./km². Turussa ja suurelta osin myös sen lähikunnissa on tietysti toimiva joukkoliikenne, mutta Salossa se on ollut lähes pelkästään Turun ja Helsingin välillä kulkevien bussien varassa. 5.7.2019 julkaistiin tiedote Salon joukkoliikenne on Paikku, jonka ensimmäinen kappale on tärkein:

”Salossa on tehty suunnitelmallista työtä joukkoliikenteen palvelutason parantamiseksi. Toimiva joukkoliikenne ja tulevaisuuden liikkumisjärjestelmä ovat osa kaupungin vuonna 2018 hyväksyttyä strategiaa. Merkittävä parannus toteutuu elokuun 8. päivä, kun uuden linjastosuunnitelman mukainen liikennöinti polkaistaan käyntiin. Sen jälkeen 80 % salolaisista asuu enintään 500 metrin etäisyydellä linja-autoreitistä. Uuden joukkoliikenteen käynnistyminen on tärkeä taitekohta ja ainutkertainen mahdollisuus kääntää salolainen liikkumiskulttuuri uusille, kestäville urille.”

Minä asun Suomusjärven ainoassa taajamassa, Kitulassa, jossa kotitalouksia on hieman yli 600 kpl (sähköliittymien määrä). Kitulassa on entinen Ykköspesä, nykyinen Riihipesä ja jos jatkaa 110-tietä Helsingin suuntaan muutaman kilometrin, tullaan Lahnajärvelle. Salon keskustaan matkaa on noin 30 km. 110-tietä pitkin ajaa nykyisin Vainion liikenteen 5 pikavuoroa ja arkisin 6. Kotoani pikavuoropysäkille on matkaa noin 200 m. Matka Saloon pikavuorolla maksaa 6,80 €. Myös moottoritietä ajavat Vainion Turku – Helsinki pikavuorot pysähtyvät Kiikalan-Suomusjärven liittymässä, mutta sinne on matkaa noin 2 km. Vuoroja on 11. Vielä edellisvuotena 110-tietä ajoi useampi vuoro.

Paikun 110-linjalla on arkipäivisin 11 vuoroa, yhtä lukuunottamatta tunnin välein. Viimeisin vuoro lähtee Salosta 18:15. Lipun hinta älykännykällä ostettuna on 3 € ja kun sen voimassaoloaika on 2 tuntia, voi samalla lipulla matkustaa takaisin, jos reilun tunnin aikana ehtii toimittamaan asiansa. Omalla autolla pelkkä bensiini maksaisi yhteen suuntaan noin 3,5 €.

Honda olisi pitänyt katsastaa jo lokakuussa, mutta kun en sitä tarvinnut, tein sen vasta hieman ennen joulua lähinnä sen takia, että saisin sen ajokelpoiseksi ennen pysyvää pakkaskautta. Olin siis pelkästään joukkoliikenteen varassa noin 3 ½ kuukautta. Katsastuksen lisäksi hieman ajoa tuli erikoisempien, lähinnä ruokatarvikkeiden varastojen täydentämisestä. Tammikuussa otin Hondan jälleen liikennekäyttöön pariksi päiväksi, jotta sen ilmeisesti alkuperäiset (vuodelta -96) talvirenkaat vaihdettiin edellisen auton vielä melko kunnollisiin renkaisiin. Samalla jälleen varastojen täydennystä. Toistaiseksi minulla on ollut auto liikennekäytössä syyskuun alun jälkeen pari viikkoa, mutta senkin olisi voinut hyvin supistaa muutamaan päivään.

Ajoneuvovero autostani on 0,83 €/vrk ja liikennevakuutus on suunnilleen saman suuruinen. Veroa ei mene, jos auto ei ole liikennekäytössä, mutta vakuutus maksaa vähintään 20 € / vuosi. Liikennekäytöstä poisto maksaa 5 €, mutta käyttöönotto on ilmainen. Molemmat ovat helppoja toimituksia netissä ja tunnistautuminen onnistuu esimerkiksi pankkitunnuksilla. Ajoon voi lähteä heti ilmoituksen jälkeen, mutta vasta seuraava vuorokausi on maksuton poiston jälkeen.

Kun ainoa kulu liikennekäytöstä poistosta on 5 €, kannattaa se tehdä, jos tietää varmuudella, että ei tarvitse autoa ainakaan kolmeen päivään. Veron ja vakuutuksen määrät tietysti vaihtelevat, joten oman ajoneuvon kulut kannattaa tarkistaa ennen kuin alkaa ”seisottamalla” säästämään. Minulla auton käyttö on ollut jo pitkään niin vähäistä, että olisin säästänyt aika paljon, jos olisin ”seisottanut” autoani.

Minä olen nyt ehtinyt jo aika hyvin oppia nykyiset parhaat tavat käyttää julkista liikennettä. Kännykässä minulla on rajoittamaton 4G-dataliittymä ja olen bussimatkoilla opiskellut espanjaa kuuntelemalla Duolingon podcasteja ja seurannut samalla näytöltä puhetta tekstinä. Matkaliput olen ostanut Waltin mobiilisovelluksella, jolloin ne ovat yhtä halpoja kuin maksullisella kortilla. Ainoaksi hankinnaksi on siis jäänyt sanka- ja kuppimalliset vastamelukuulokkeet, joista myös kuuntelen musiikkia kävellessä tai kun muuten kännykän näytön seuraaminen olisi hankalaa. Aluksi käytin tablettia, jolle jaoin netin kännykästä, mutta isomman näytön edut eivät mielestäni täysin korvaa tabletin kömpelyyttä liikkeellä ollessa.

Tietysti julkisilla liikkuessa aikaa kuluu enemmän, mutta jos sen ajan pystyy hyödyntämään riittävän tehokkaasti, se ei ole hukka-aikaa, kuten autolla ajaminen suurelta osin on.

Koulujen kesälomien alkaessa tulevat voimaan uuden Paikun ensimmäiset kesäaikataulut. Silloin varmaankin autoa tulee taas käytettyä useammin ja syksyllä se on sienestäjän tärkein apuväline. Talviaikataulujen ollessa voimassa näillä näkymin järkevä oman auton käyttöväli minulla on parista muutamaan kuukauteen. Jos koko vuoden aikana auton käyttöpäiviä tulee yhteensä kuukausi, säästän noin 570 € verossa ja vakuutuksessa miinus tietysti 5 € jokaiselta liikenteestäpoistolta.