Autoilun historia suomessa (ja maailmalla), liikennesarja Osa I
Aina kun yrittää herättää keskustelua autoilun haasteista kaupungeissa tuntuu, että keskustelu menee ihan ihmeelliseksi nokitteluksi, missä lähinnä nykytilanteeseen kyllästyneet ihmiset kertovat miksi kaikki muutos nykytilaan on ideologista ”hulluutta” mille pitäisi pistää heti loppu.
Nyt kun kaivo on jo myrkytetty ensimmäisessä kappaleessa ”ideologia”-sanalla, katsotaanpa vähän historiaa.
Ensimmäiset kaupungit ilmestyivät näillä näkymin mesopotamiaan (nyk. Irak) 7500 vuotta ennen ajanlaskun alkua, eli karkeasti pyöristettynä 10 000 vuotta sitten. Ajan saatteessa tietenkin tapahtui paljon ja kaupungit muuttuivat merkittävästi. Yksi merkittävimpiä kaupunkirakenteen muutoksen ajajia oli sotateknologia. Vihollisia vastaan rakennettiin muureja kunnes viholliset keksivät tykit ja ruudin jolla muurit nopeasti muutettiin soraksi. Kuitenkin yksi asia oli pysynyt aina samana: kaupungeissa liikuttiin pääasiassa jalan. Jo antiikin Roomassa säänneltiin liikennettä, koska kaikki hevoskärryt eivät mahtuneet kaduille. 1800 luvun loppupuolella alkoi metrojen ja raitiovaunujen rakentaminen, mikä mahdollisti laajempia kaupunkeja, mutta edelleen tarkoitus oli että kukin voi hoitaa arkielämänsä kävellen ja uudella keksinnöllä: fillarilla.
Toki autojakin oli, mutta nämä olivat yläluokan leluja ja niitä nähtiin toisinaan lähinnä turhakkeina ja usein jopa vaarallisina ympäristölle. 1900 luvun alussa kuitenkin autot halpenivat sarjatuotannon myötä, ja ensimmäistä kertaa ikinä massoillakin oli varaa niihin, ainakin USAssa. Mutta sama vanha dilemma oli edelleen läsnä: autot tosiaan olivat vaarallisia ympäristölle. Onnettomuuksissa kuoli paljon jalankulkijoita puhumattakaan melu sekä ilmansaasteesta. Tästä käytiin etenkin 1920 luvulla USAssa kiivasta keskustelua kaupungeissa, missä autoteollisuus pyrki lobbaamaan lakeja rajoittamaan jalankulkijoiden kävelyä, koska sehän oli tietenkin uhrin syytä jos auton alle jäi.
Itseasiassa, koko tuo viimeinen lause on amerikkalaisen autoteollisuuden keksintö. He tarjoutuivat kirjoittamaan medialle tiedotteita auto-onnettomuuksista ilmaiseksi, joita media ilomielin julkaisi koska kuka nyt ilmaisesta työstä kieltäytyisi? Juju näissä oli toki, että jutut kirjoitettiin heidän ehdoilla. Niissä kieli oli tarkasti valikoitu niin, että autoilijan ja auton rooli onnettomuudesta hävitettiin. Tästä syystä edelleen 100 vuotta myöhemmin rapakon toisella puolella suomessa auto-onnettomuuksista mediassa puhutaan tavalla ”lapsi jäi auton alle” eikä ”auto ajoi lapsen päälle”. Merkittävä ero esimerkiksi kevyen liikenteen onnettomuuksiin, missä usein osataan syyttää kuljettajaa ”pyöräilijä runnoi eläkeläisen” otsikon tyyliin.
Kun kädenväännön lopulta voitti autoteollisuus, alkoi kaupungit muuttumaan vielä radikaalimmin kuin ruudin keksimisen myötä. Suuret osat katutilasta vietiin pois jalankulkijoilta jotta autoilla olisi tilaa. Englanninkielinen sana ”parking” pysäköinnille tulee siitä, että aiemmin kadunvarret olivat täynnä puita, eli puistoja, eli ”parks”. Mutta koska autoille tarvittiin säilytystilaa, nämä puut poistettiin. (Sivuhuomiona, jos ihmettelet miksi Helsingissä on niin vähän puita kadulla, syy on autojen säilytys).
Seuraava vallankumous tapahtui toisen maailmansodan jälkeen, kun veteraaneille luvatut kompensaatiot kilahtivat tilille ja USA teollistui entisestään maailman johtavaksi maaksi. Kaikille piti saada omakotitalo ja auto. Nämä pientalovaltaukset toki tarkoittivat, että laajoja metsiä piti kaupungin laidoilta kaataa, ja suuret moottoritiet rakentaa syöttämään työntekijät kodeistaan kaupunkeihin. Moottoriteiden alle jäi vanhat tiiviit asuinalueet, yleensä sellaiset joissa asui etnisiä vähemmistöjä. Samalla kaupunkien keskustoista revittiin ratikat pois ja lanattiin loputkin tontit laajoiksi urbaanimoottoriteiksi.
Samaa tehtiin suomen Turussa, missä paljon vanhaa keskustaa purettiin 1960 luvulla jotta saatiin leveät autotiet ja pysäköintipaikat keskustaan. Myöhemmin myös ratikka purettiin keskustasta. Moni muu suomalainen kylä ja kaupunki kärsi moottoriteistä, jotka katkaisivat vanhat kyläyhteisöt. Tästä ilmiöstä on jopa TV sarja Tankki Täyteen tehty.
Kaikkea tätä myllerrystä ohjasi modernismin ideologia, missä liikkumisen keskiössä oli yksityiset moottoriajoneuvot. Kuviteltiin tämän olevan avain länsimaalaisen ihmisen vapauteen.
Toisin kuitenkin kävi. Autojen yleistyessä yleistyi myös ruuhkat. Näitä vastaan on pari vuosikymmentä taisteltu leventämällä autoteitä ja rakentamalla lisää oikaisureittejä sekä monitasoliittymiä. On kuitenkin huomattu, ettei ongelma kuin pahene. Aina kun rakennettiin lisää infraa autoille, aina useampi valitsi auton vaihtoehtojen sijasta, ja ruuhkat pahenivat.
Kukaan ei tykkää istua ruuhkassa. Siitä voimme kaikki olla samaa mieltä. Nyt tiedämme myös että rakentamalla lisää infraa saamme lisää ruuhkaa. Kaupungeista voi riisua kaikki viihtyvyys ja vaikka purkaa viimeisetkin talot, ja silti muutaman vuoden päästä tiet ovat jälleen tukossa. Siksi tarvitsemme nyt jotain uutta ajattelua. Ja se ei ole keskustatunneli, eikä se ole paluu antiikin kaupunkeihin, mutta inspiraatiota pitäisi ottaa enemmän niistä kuin 1960 luvun kaupungeista. Kuitenkin kaikista vapauttavinta ihmiselle on, jos ei tarvitse laittaa satoja euroja kuukaudessa pelkästään liikkumiseen, mikä on meille kaikille välttämättömyys.
Tämä oli ensimmäinen osa blogisarjaa liikenteestä, seuraavassa käyn läpi autoilun kulttuurista ja sosiaalista merkitystä suomessa sekä sitä, ketkä suomessa autoilevat eniten ja miksi.
Epäilen vahvasti, että agendana on syyllistää maalaisia, jotka eivät suostu luopumaan autoilusta ja loppupeleissä myös maalla asumisesta.
Vihreä utopia on se, että kaikki asuvat kaupungeissa, jotka on rakennettu niin tiiviisti kuin mahdollista ja kaikki käyttävät vain päästötöntä joukkoliikennettä tai sähköfillareita, skuutteja tms. Ruoka tuotetaan kerrostalojen katolla ja sitä, mitä ei pystytä tuottamaan (suurin osa , tuodaan jostakin kaukaa eikä tuotannolla tai sen epäkohdilla maksa vaivata päätänsä.
Ilmoita asiaton viesti
”Vihreä utopia on se, että kaikki asuvat kaupungeissa….”
Eiköhän kuitenkin asia ole niin, että ihmiset asuvat siellä missä haluavat. Niille, jotka haluavat asua väljästi, lääniä Suomessa kyllä riittää. Eikö vastavuoroisesti voisi olla edes pari kunnon kaupunkia heille, jotka viihtyvät urbaanissa sykkeessä?
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko, ettei olisi kunnon kaupunkeja?
Maalla asuminen on kuitenkin vihreiden hampaissa ja jos Vihreät pääsivät oikeasti päättämään eli säätämään lakeja tai toimimaan johtavina viranhaltijoina, kuten tahtovat, bensa- ja dieselautot kiellettäisiin hyvin nopeasti ja polttoainevero moninkertaistettaisiin, maatalous ajettaisiin alas, metsien käytölle tulisi tiukat rajoitukset ja puun pienpoltto kiellettäisiin, vielä jäljellä olevat palvelut kuten kyläkoulut lakkautettaisiin ja infran ylläpito vietäisiin maaseudulla minimiin jne.
Näin käytännössä pakotettaisiin ihmiset muuttamaan sinne urbaaniin sykkeseen ja maaseutu jäisi eläinreservaatiksi, jossa muutama kylähullu elelisi vaatimattomasti liki luontaistaloudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tiivis, urbaani kaupunki ja runsaaseen yksityisautoiluun nojaava kaupunki ovat kaksi eri kaupunkia, koska autojen tilantarve on suuri. Tämä on nyt vaan tosiasia ilman mitään arvolatausta.
Soininvaara, joka tietääkseni on edelleen vihreä, on sanonut että autoilu on kaupungeissa aliverotettua mutta maaseudulla yliverotettua.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, kaupungeissa autonomistamista usein jopa subventoidaan. Täsmäkorjaukset eivät olisi nostaa ajoneuvoveroja vaan verottaa nimenomaan haittoja, vaikka päästöjen lisäksi säilytystä julkisessa tilassa. Tämä jälkimmäinenhän ei ole ongelma maaseudulla, missä ne autot on omilla tonteilla.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä Robert tarkoitat subventoinnilla?
Ilmoita asiaton viesti
Soininvaara on niitä harvoja vihreitä, joiden ajattelua arvostan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin täytyy sanoa minunkin. Soininvaara aikoinaan palveli komppaniassani ja sittemmin asusteli naapurissani Katajanokalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Maalla asuminen on kuitenkin vihreiden hampaissa ja jos Vihreät pääsivät oikeasti päättämään eli säätämään lakeja tai toimimaan johtavina viranhaltijoina”
No ei olisi, mihin tämä näkemys perustuu?
Bensa- ja dieselautot ovat jokatapauksessa katoamassa ennenpitkää, koska emme voi jatkaa fossiilisten polttamista. Ne ketkä väkisin niistä haluaa pitää kiinni huijaavat itseään sekä muita ympärillään. Onneksi on paljon vaihtoehtoisia käyttövoimia jo
Ilmoita asiaton viesti
Epäilemättä bensa- ja dieselautot häviävät, mutta kyllä siihen vielä aikaa kuluu. Vaihtoehtoista käyttövoimaa ei nyt ole muuta kuin sähkö, Suomessa taitaa olla yksi vetykäyttöinen auto liikenteessä ja kaasuautot ovat menneen talven lumia, niitä kun ei ole enää juurikaan myynnissä.
Ai mihin perustuu se, että maalla asuminen on vihreiden hampaissa? No miten nyt olisi vaikka siihen, että Vihreät poliitikot halveksivat maaseutua ja maaseudun ammatteja. Vihreiden kannatus maalla on täysin olematonta, mistähän johtuisi?
Ilmoita asiaton viesti
Millä tavalla ”halveksuvat”? Kuka vaikka nyt ”maalla” asuva vihreä poliitikko on niin tehnyt?
Lisäksi, minusta ne ketkä maaseutua halveksii on poliitikot ketkä lupaa vuodesta toiseen ajavansa maaseudun etua mutta jokainen siellä asuva tuntee ettei asiat ole paranemassa. Sitten nämä samat poliitikot palaavat vaalien alla selittämään kuinka se on kaupunkilaisten, eikä heidän omaa syytään.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä tapauksessa epäilet väärin.
Suomessa on paljon paikkoja missä ei pärjää ilman autoa, ne on tosin myös ne paikat mitkä ei kärsi ruuhkista eikä täten vastaavanlaisia ongelmia autoista ole kuin kaupungeissa.
Jos tätä tekstiä luit, niin varmaan tuli selväksi että on kirjoitettu kaupunkinäkökulmasta, missä autoista kärsitään enemmän kuin niistä hyödytään.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreän ideologian soveltaminen käytäntöön alkaa jo näkyä Helsingin keskustassa. Viheralueet ja kivijalkakaupat katoavat, avoin huumekauppa puolestaan etenee hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisen kommentin voi kirjoittaa vain, jos ei itse asu helsingissä ja tiedä mikä meno täällä. Todellisuus ei vastaa niitä hesarin ja muiden medioiden pelottelujuttuja mitkä on kirjoitettu ulkopaikkakuntalaisten silmiä varten klikkien perässä
Ilmoita asiaton viesti
Roobertilla on vihreille tyypillinen vimma puhua yksityisautoilusta
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen maaseudulta kotoisin ja nykyäänkin asun toisaalla maaseudulla, mutta on tullut muutama vuosi kaupungeissakin asuttua.
Kotitilallani oli kymmenkunta lehmää, kanoja ja vielä 1970-luvun alussa pari lammastakin. Maito, kerma, kananmunat, villapipot ja -lapaset oli kaikki siis omasta takaa. Piimää, voita ja juustoa saatiin paluupostina meijeristä tonkissa, joissa maito oli sinne toimitettu. Leipää ja pullaa leivottiin itse kerran tai kaksi viikossa. Ruisjauhoja jauhatettiin omasta viljasta. Vehnäjauhot, sokeri, lihatuotteet ym. ostettiin pääasiassa kauppa-autoista, joita operoi kolme eri kauppaa ja joka arkipäivä kulki kylän läpi ainakin yksi kauppa-auto. 5 kilometrin päässä kunnan päätaajamassa oli sitten isompia kauppoja ja lähimpään kaupunkiin oli matkaa 35 km. Autoa ei vielä 1970-luvun alussa kovin monessa talossa ollut. Liikuttiin enimmäkseen polkupyörillä ja talvella potkukelkoilla. Isommat tavarat noudettiin lähitaajamasta traktorilla. Asukkaita oli maaseudulla paljon ja kylän läpi kulkenut linja-auto vei koululaiset kouluun. Ekaluokalle mennessä auto oli usein niin täynnä, että istumapaikkojen lisäksi myös käytävä oli täynnä seisovia matkustajia. Tuolla autolla pääsi kyllä tarvittaessa kulkemaan lipun ostamalla muutkin kuin koululaiset. Lisäksi aamukoulukyytien jälkeen yksi linja-auto ajoi päivittäin kylän läpi lähimpään kaupunkiin ja muutaman tunnin päästä takaisin, joten kaupungissakin asiointi onnistui julkisilla liikennevälineillä.
1980-luvulla väkimäärä sitten väheni nopeasti ja koululaisten linja-auto korvautui taksilla. Vähitellen lähes jokaiseen asuttuun talouteen tuli auto, mutta taksillakin toki pääsi, kun taksiyrittäjiä oli kunnassa useita. Muut liikenneyhteydet olivat kuitenkin hyvät, sillä esimerkiksi joka päivä pääsi kolmella eri matkustajajunalla Helsinkiin tai toiseen suuntaan (Lappeenranta-Imatra-Joensuu). Lisäksi perjantaisin kulki vielä kaksi lisäjunaa Helsingistä ja sunnuntaina vastaavat paluujunat Helsinkiin päin. Itse käytinkin paljon junaa 1980-luvulla opiskeluaikaiseen matkustukseen, koska se oli opiskelijoille myös edullista. 1988 tuli kuitenkin hankittua myös oma auto, jolla oli kätevä ajaa maanantaiaamuna noin 160 km matka Helsingin itälaidalla sijainneelle työpaikalle. Päivän ensimmäisellä junalla olisi ollut keskustassa vasta puolelta päivin tai sitten olisi pitänyt lähteä jo sunnuntai-iltana. Vähitellen junamatkailu sitten jäi ja olisi joka tapauksessa ollut pakko jättää 2000-luvun alussa, kun liikenteen vähäisyyteen vedoten kaikki matkustajaliikenne kunnan keskustaajaman asemalta lakkautettiin ja varmuudeksi myös asemalaiturit purettiin pois, jotta kukaan ei voisi vaatia liikenteen uudelleen aloittamista. Kaukoliikenteen linja-autovuorotkin vähenivät, joten oma auto tuli yhä useammalle tarpeelliseksi ja käytännössä välttämättömäksi.
Nykyisessä asuinpaikassani ihan tässä kylällä oli 1970-luvulla ollut kauppa ja posti ja vielä 1970-luvun alussa oma koulukin. Kyläkauppa sulkeutui 1990-luvulla, jonka jälkeen kulki jonkin aikaa kauppa-auto, mutta ei kulje enää. Aiemmin kylän kautta kulki linja-autovuoroja, mutta ei ole kulkenut enää pariin kymmeneen vuoteen. Lähimmälle aktiiviselle linja-autopysäkille on matkaa 10 kilometriä, kuten myös samassa paikassa sijaitsevalle lähikaupalle, joka tosin on hyvin pieni ja sijaitsee naapurikunnan puolella. Enemmän tuleekin asioitua kirkonkylällä 18 km päässä tai sitten lähikaupungissa 40 km päässä. Palvelutaksilla toki pääsee kerran viikossa kirkonkylälle ja takaisin, mutta jos ja kun on vähänkin enemmän toimitettavia asioita, niin ne eivät enää kirkonkylällä hoidu. Taksiuudistuksen jälkeen taksi ei enää ole vaihtoehto, koska paikallisia taksiyrittäjiä ei enää ole ja taksi tulisi ehkä Tampereelta 60 km päästä, mutta ruuhkaisempina aikoina taksia ei yksinkertaisesti vain ole saatavilla. Oma auto on siis välttämätön. Meidän taloudessa käytännössä kaksi autoa, koska kaikkia ajoja ei pysty yhdellä hoitamaan. Ajokilometrejä meillä kertyy nyt yhteensä noin 40000 vuodessa ja kustannuksia on karsittu sähköautoilla, joiden energiatehokkuus on moninkertaisesti polttomoottoriautoa parempi. Ensimmäinen sähköauto hankittiin 2,5 vuotta sitten ja toinen vuosi sitten. Aurinkopaneelit on olleet katolla nyt pari vuotta ja kesäaikaa iso osa ajoista onkin hoitunut aurinkosähkön avulla. Eikä sähköautojen hankintakaan välttämättä niin kovin kallista ole. Meidänkin autojen tämänhetkinen yhteinen vaihtoarvo lienee noin 40000 euroa ja silti molemmilla matkustaa neljä aikuista ihan mukavasti ja uudemmalla voi vetää myös peräkärryä. Tosin nykyisellä vaihtoarvolla ei ole mitään merkitystä, koska autot sopivat tarkoitukseen hyvin ja molemmilla on tarkoitus jatkaa vielä pitkään. Vanhemmassakin on vielä yli vuosi takuuta jäljellä ja uudemmassa vielä melkein 6 vuotta.
Maaseudulla asuessa oma auto on nykyään käytännössä välttämätön. Pääkaupunkiseudulla asuessani pyrin käyttämään julkisia liikennevälineitä mahdollisimman paljon, mutta jos oli esimerkiksi jotain suurempaa tavaraa kuljetettavana, niin eipä omalle autolle oikein ollut vaihtoehtoa. Lisäksi itselläni oli tarvetta kulkea Otaniemestä Haukilahteen, jossa vaihtoehtoina oli tunnin välein kulkeva bussi, jolla matka kesti noin tunnin, kun kierrettiin läpi kaikki Westendin pihat, tai sitten oma auto, jolla voi lähteä matkaan milloin vain ja pahimpia ruuhka-aikoja vältellen oli perillä maksimissaan 15 minuutin päästä lähdöstä. Monesti täytyi myös poiketa jossakin kesken työpäivän tai oli sitten jotain työhön liittyvää ajoa, jolloin oli käytännössä pakko lähteä omalla autolla. Kaupungeissa voisi toki toimia autonvuokraus, jota onkin nykyään tullut tarjolle. Maaseudulla se ei pitkien etäisyyksien vuoksi toimi, ellei sitten Elon Muskin kaavailema täysin itsestään ajava auto toteudu, mitä tosin tuskin koskaan tulee tapahtumaan. Automatiikka toimii huonosti kuoppaisilla teillä. Meilläkin on uudemmassa autossa “kaistallapitoavustin”, joka täytyy aina muistaa kytkeä pois ennen ajoon lähtöä tai se yrittää ohjata auton aina tietylle etäisyydelle reunaviivasta ja juuri tuossa kohdassa on usein ne suurimmat kuopat, jotka ehdottomasti täytyy väistää, jos haluaa pitää auton ehjänä.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiaan maaseudulla se auto on välttämätön. Aikoinaan ei ollut kun siellä oli palveluita kaikkialla, mutta nykyään matala väestötiheys ja sit tää suomen ”abc:istyminen” on pilannut tämänkin.
Mutta jos kaupunkeja katsoo nykyään palvelusektori on sen verran kehittynyt, että kaiken suuren voi tilata kotiin (esim, hankin viimekuussa sohvan ”fillarilla” näin). Ja jos ei oikeesti voi tilata, vuokraksi saa vaikka pakun halvalla pariksi päiväksikin. Julkinen liikenne on myös sen verran kehittynyttä että vain harvassa paikassa on enää näitä ”kerran tunnissa” busseja. Eli PK seutu on valmis mahdollistamaan amonelle autottomuuden, nyt vain pitäisi suunnitella kaupunkia niin ettei se myöskään insentivoi auton omistamista ellei se ole välttämätöntä työn tai muun syyn takia
Ilmoita asiaton viesti