Suopursu, kohtalon kukka

Keväinen aurinko lähettää lämpönsä valtavaan kiveen, josta taas auringon säteet kimpoavat kiven juurella kasvavaan ainakin aarin kokoiseen rhododento-pensaaseen. Rhodon kukkaset ovat jo vaistonneet kevään olevan saapumassa, ja avaavat hiljalleen suuria  nuppuaan hetki hetkeltä paksummaksi. Seuraavaksi ne sitten lyhyessä hetkessä ovatkin  jo ennättäneet  täyteen kukkaloistoonsa. Niitä ei ole yhtä aikaa kukkimassa  kymmeniä, vaan satoja.

  Rhododenton eli suomalaisittain alppiruusu,  suopursu ja kanerva ovat sukulaislajikkeita keskenään. Aina siellä, missä ne kukoistavat, ne ovat olleet laulun arvoisia, tai vähintään kirjan. Matti Hällin sotavuosina kirjoittama ”Suopursu kukkii”, sekä kirjan perusteella kuvattu samanniminen elokuva, oli sotavuosien jälkeinen tunnetuin suomalainen rakkausromaani. Siinäkin pääosaa näytteli voimakastuoksuinen, suolla kasvava  suopursu.

Minulla ei ole tietoa, oliko serkkuni Helena Eeva lukenut kirjan tai nähnyt kyseisen elokuvan, ”Suopursu Kukkii””,  ennen kuin kirjoitti iki-ihanat sanat siihen. Vielä nytkin, 60 vuotta myöhemmin, pysähdyn kuuntelemaan aina kun Matti Louhivuori esittää sen radiossa.

 

Suopursu kukkii

Rahkasammal aava rannaton

on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa

Sen jäykkä varsi ylpeästi kantaa kukinnan

maan puoleen taipumatta yhtään tuumaa

 

Suopursu kukkii

siihen saakka kunnes raukeaa

sen kukka villi on ja pystypäinen

se kukkii vaikka tietää ettei saavu poimijaa

ei löydä sitä toukomehiläinen

 

Suopursu, kohtalon kukka, kantaa ylpeästi kukintonsa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu