Kommunismin musta kirja

Ranskalaisen professori Stephane Courtois’in toimittama kirja ”Kommunismin musta kirja” on kokoelma ranskalaisten kommunisteina tunnettujen  eri alojen tutkijoiden kommunistivaltioiden  suorittamista rikoksista kertova raportti. Rikoksiin  ihmiskuntaa vastaan eivät syyllistyneet pelkästään kommunistivaltiot, vaan yhtälailla kommunistiset puolueet taistellessaan vallasta kunkin maan sisällä. Kirja ilmestyi alkuperäiskielellä v.1997 ja se suomennettiin v.2001.

Vain kirjan esipuheessa mainittu 100 miljoonaa kommunismin uhria on aiheuttanut runsasta keskustelua. Alhaisin arvioitu uhrien määrä on ollut ”vain”  75 miljoonaa, kun taas toisaalta on mainittu  lähes kaksinkertaisia lukuja. Suurimpaan lukuun on päästy Kiinassa, jossa uhrien määrä on kirjan mukaan ollut 65 miljoonaa, kun taas Neuvostoliitossa on päästy vain 20 miljoonaan. Juuri tämä Neuvostoliiton ”alhainen” luku on nostattanut voimakasta kritiikkiä.

”Courtois toteaa osan kirjan tutkija-kirjoittajista olleen aiemmin kommunisteja ja yhä vasemmistolaisia ja kertoo heidän motiivikseen sen: ””nousevalle äärioikeistolle ei heidän vakaumuksensa mukaan saa jättää sitä etuoikeutta, että totuus kuullaan sen suusta.””Toisaalta kirjaa on kritisoitu siitä, että se rakentuu alkuperäislähteiden ohella lähinnä vasemmistolaiselle historiantutkimukselle ja sivuuttaa oikeistolaisina pidettyjä tutkijoita.”

”Courtois pyrkii myös perustelemaan, kuinka samankaltaisia kommunistien ja fasistien ( erityisesti kansallissosialistien ) toimet olivat. Toisin kuin on väitetty, hän ei ota kantaa siihen, oliko kommunismi fasismia pahempaa vai toisin päin.” Ehkä vahvasti vasemmistolaisena Courtois jätti vertailun pois tajutessaan kumman tappioksi vastakkainasettelun lopputulos tulee kääntymään.

Artikkelien kuvauksia on pidetty värittämättöminä kuvauksina siitä, miten raaka kommunismi on ollut jopa sen omia jäseniään kohtaan. Samoin sellaisten kommunistisen liikkeen ”kultapoikina” pidettyjen johtajien, kuten Leninin ja Che Guevaran, piittaamattomuudesta ihmisten kärsimyksiä kohtaan. Kyseiset paljastukset eivät ole mitään uutta tarkemmin asiaan tutustuneiden kohdalla, mutta se tuo nämä kaikki esille samalla kertaa.  Samoin siteerataan monia Leninin alkuperäiskirjoituksia sekä muita alkuperäisiä tietolähteitä.

”Kirjassa  oppineet tallentavat ja analysoivat yksityiskohtaisesti kommunistihallintojen kaameita rikoksia ympäri maailman. Faktat ja luvut, joista jotkut ovat ennestään hyvin tuttuja, toiset äskettäin vahvistettuja tähän asti luoksepääsemättömistä arkistoista, ovat vastaansanomattomia. Myytti hyvää tarkoittavista perustajista – hyvä tsaari Lenin, jonka hänen pahat perillisensä pettivät, on kumottu. Kukaan ei enää voi väittää, ettei tiedä tai voi olla varma kommunismin rikollisesta luonteesta, ja niiden, jotka olivat jo alkaneet unohtaa, on pakko muistaa uudelleen”. Kirjoittaa historioitsija Tony Judt The New York Times lehdessä.

”Anne Applebaum, journalisti ja kirjan: Gulag. A History,  kirjoittaja: ”” Vakavasti otettava tieteellinen kommunismin rikosten historia: Neuvostoliitto, Itä- ja Länsi-Eurooppa, Kiina, Pohjois-Korea, Kambodzha, Vietnam, Afrikka ja Latinalainen Amerikka…..Musta kirja todella ylittää monet edeltäjänsä välittäessään kommunismin tragedian suuren mittakaavan sen ansiosta, että kirjoittajat käyttävät laajalti äskettäin avautuneita Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan arkistoja.””

Referaatit ja lähteet Wikipedia. Tietojen alkuperäinen lähdeaineisto on merkattu Wikipedian lähteissä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu