Täystyöllisyys on utopiaa

Työttömyyden suurin syy on triviaali: työtä ei vain yksinkertaisesti ole riittävästi kaikille.

Tarkemmin sanottuna rahataloudessa ei ole lisäarvoa tuottaavaa työtä riitävästi kaikille.

Ei-rahataloudessa työtä olisi loputtomasti, mutta sille on hankalaa tai jopa mahdotonta laskea syntynyttä lisäarvoa (joka voi silti olla suurempikin kuin rahataloudessa).

Täystyöllisyys, eli määritelmällisesti noin 4% työttömyys, on mahdollista vain teknologisissa tai taloudellisissa murroskohdissa, jolloin on hetkellisesti helppo luoda runsaasti työpaikkoja, jotka tuottavat merkittävää lisäarvoa. Tuottavuuden kasvu ja lisääntynyt kilpailu syövät kuitenkin nopeasti lisäarvon pois, ja taas ollaan vailla töitä. Lisäksi kyseisiä murroskohtia on kuitenkin satunnaisen harvoin, eli olemme enimmäkseen tilanteessa jossa työstä on pulaa.

Työllisyyden kannalta lisäongelma on se, että länsimaissa tuotanto on jo niin kehittynyttä, ettei koko väestön työpanosta enää tarvita kohtuullisen elintason saavuttamiseen kaikille.

Tämä siis työn tarjontapuolella. Työn kysyntäpuolella ongelma on materiaalinen saturaatio, eli ihmisten ei ole mielekästä ponnistella lisää saadaksen hyödykkeitä, joita he eivät koe järin tarpeellisiksi.

Työn tarjontaa ei siis ole riittävästi, eikä sille ole oikein kysyntääkään.

Täystyöllisyyden saavuttaminen on siis utopiaa. Sen tavoittelusta onkin luovuttava ja voimavarat kohdistettava järkevämpiin tavoitteisiin kuten esim.: kohtuullinen elintaso (niin kohtullisuuskin voi olla tavoite, eikä siis se BKT-numeron kasvu Excel-sheetillä), koetun hyvinvoinnin kasvu ja ekologisuus.