Olen autorifoobikko
Autoritaarisesti ajatteleva ihminen ajattelee, että on olemassa jokin hänen itsensä ulkopuolinen ehdoton ja absoluuttinen totuus. Sellainen ihminen sysää vastuun totuuden löytämisestä oman itsensä, järkensä ja tunteidensa, ulkopuoliselle taholle.
Ei-autoritaarisesti ajatteleva ihminen taas luottaa omaan harkintaansa ja pyrkii itse löytämään vastauksia, joiden hän tietää jo lähtökohtaisesti olevan epävarmoja ja pystyy myös tarvittaessa vaihtamaan mielipiteitään aina uuden ilmaantuvan tiedon perusteella.
Autoritaariset ideologiat hyväksikäyttävät tätä inhimillistä peruspiirrettä, autoritaarista ajattelutapaa, omiin tarkoituksiinsa. Varmoille vastauksille on aina kysyntää ja autoritaaristen ideologioiden edustajat ovatkin riemumielin tarjoamassa niitä ihmisille.
Autoritaariset ideologiat ovat aina inhimillisesti vahingollisia, mutta sen lisäksi pahimmillaan myös yhteiskunnallisesti erittäin vaarallisia.
Sillä äärimmäinen pahuus syntyy aina autoritaarisen ajattelutavan pohjalle, kollektiivisen prosessin kautta. Sen synty ei ole siis mikään satunnainen oikku tai mytologisen/demonisen pahuuden aiheuttama, vaan se kehittyy pitkäaikaisesti, pääosin laimeana ja laajalle levinneenä, tiivistyäkseen sitten yht'äkkiä ja ryöpsähtäkseen silmillemme "selittämättömänä" pahuutena.
Laimea kollektiivinen osallisuuskin on siis osallisuutta. Islamin opetuksen tukeminen verovaroin tekee meistä jokaisesta osallisia myös islamin eri ääri-ilmiöiden syntyyn. Jos kuvitteellisia tarinoita esitetään tosina riittävän monelta taholta ja ponnekkaasti, niin ainakin herkimmät lapsukaiset erehtyvät pitämään niitä tosina. Koukku on syötetty.
Se pelottaa minua.
Olen autorifoobikko.
Kaikkien uskontojen opetus verovaroin on lopetettava.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni on aika luonteva lähtökohta, että on olemassa jokin itsestä riippumaton ulkoinen todellisuus. Väittäisin, että on myös luontevaa tämän perusteella olettaa myös, että on olemassa minusta ja muista ihmisistä riippumaton maailmanjärjestys, kutsutaan sitä vaikka absoluuttiseksi totuudeksi. Esität, että ”autoritaarisesti ajatteleva ihminen ajattelee, että on olemassa jokin hänen itsensä ulkopuolinen ehdoton ja absoluuttinen totuus”. Väittäisin, että tällaisen totuuden olemassaoloon uskovista osa ei ole lainkaan autoritaarisia koska autoritaarisuus perustuu siihen, että jollakin olisi HALLUSSAAN kyseinen totuus. Ulkopuolinen, ehdoton ja absoluuttinen totuus voi olla olemassa vaikka kukaan ei koskaan tulisi tuntemaan sitä.
Ilmoita asiaton viesti
..relevantti pointti, olen samaa mieltä ,kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Jari Rutanen,
autorifoobikko – määritelmä säväyttää minut varuilleen: en oikein tiedä mistä on kysmys, ja foobikkokin askarruttaa.
Palasi mieleen Moskovan yliopiston 1995 järjestämä konferenssi lasten ja nuorten kasvatuksesta. Sain pyynnön pitää siellä esitelmän. Se oli ehkä haastavin kaikista esitelmistä, mitä olen eläissäni pitänyt.
Minua ennen Pohjois-Korean edustaja piti esitelmän lasten ideologisen kasvatuksen tärkeydestä. Minun ydinajatukseni oli täydellisen päinvastainen: ideologisen kasvatuksen vahingollisuus.
Tiesin ja tunsin olevani heikoilla jäillä Neuvostoliiton tuoreen perinnön jäljilta ja Pohjois-Korean ja Neuvostoliitolta Venäjälle periytyneen ystävyyden vuoksi.
Polvet hiukan aluksi tutisivat, mutta yleisön heti herännyt keskittynyt kiinnostus antoivat voimaa – sen lisäksi että tunsin olevani oikeassa. Uskon minua edeltäneen Pohjois-Korealaisenkin tunteneen olleensa oikeassa, mutta hän luisteli turvallisella jäällä.
Esitelmän jälkeen jouduin innostuneiden kommentoijien ja kyselijöiden ristituleen. Kommentit olivat lähes kaikki kannattavia, iloisia ja kiitollisia että joku, joskin vain ulkomaalainen, uskaltaa kansainvälisessä venäläisessä konferenssissa vastustaa venäläistä, pitkään jatkunutta, ainoaa hyväksyttyä suuntausta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Jari Rutanen,
määrittelette olevanne autorifoobikko. Sellaisia taitaa olla enemmistö nykynuorista.
Tunnen oloni epävarmaksi autorifoobikko – määritelmän äärellä. Mitä se mahtaa tarkoittaa: vain vastustusta vai oikeaa sairautta?
Muistui mieleen vuosi 1995 Moskovassa. Sain pyynnön Moskovan ylipistolta pitää kansainvälisessä kasvatusalan konferenssissa esitelmän lasten ja nuorten ideologisesta kasvatuksesta. Minua ennen Pohjois-Korean edustaja puhui idologisen kasvatuksen tärkeydestä ja sai mainiot applodit. Puhuin heti hänen jälkeensä ideologisen kasvatuksen vahingollisuudesta ja sain vielä suuremmat applodit, ja konferenssin päätyttyä jouduin innostuneiden kyselijöiden lähes runtelemaksi.
Bloginne ensimmäinen kappale johdatti minut näihin ajatuksiin ja muisteloihin.
Ilmoita asiaton viesti
..autorifoobikolla tarkoitan pelkoa siitä, että ihmiset suurina massoina sokeasti luottavat johonkin ulkopuoliseen tahoon jolla on suurempi viisaus ja harintakyky kuin heillä itsellään.
Ajattelua ja harkintaa ei saa koskaan ulkoistaa, vaikka olisikin ehkä helpompi lapsenomaisesti tukeutua projektioon suojaavasta ja viisaasta ”isä aurinkoisesta”.
Autoritaariset ihmiset ovat alttiita demagogialle ja johdattelulle, mikä johtaa tuhoon ja turmioon.
Juuri näin on parasta aikaa käymässä Venäjällä.
Ilmoita asiaton viesti
testi
Ilmoita asiaton viesti
Tyylikäs kommentti, olen samoilla linjoilla, kiitos!
+ kolumnini on piiloteltua islam-kritiikkiä. Olen islamofoobikko.
Ilmoita asiaton viesti