Luovaa tuloa

Internet on mullistanut talouttamme ainakin kahdella eri tavalla:

1. Internetin huima kehitys on aiheuttanut rahatalouteen ns. luovaa tuhoa; Se on luonut uutta tuotantoa ja tuhonnut vanhaa, sekä tehostanut olemassa olevan tuotannon tehokkuutta.

2. Lisäksi internet on aiheuttanut laajamittaista immateriaalisten palveluiden muuttumista hyvin edullisiksi tai jopa ilmaisiksi (esim. sisältötuotanto, Open Source ja muu vapaa tekninen suunnittelutieto). Netin ansiosta myöskin resurssienjako- ja vaihdantataloudet ovat tehostuneet. Tämä kaikki on aiheuttanut tuotannon kasvua, mikä ei näy kansantalouden vaihdannan rahallisen arvon (BKT) kasvuna.

Tuotannolle joka ei juurikaan kasvata vaihdannassa käytettyä rahamäärää, ei taida olla vakiintunutta termiä, mutta käytän tässä siitä nimitystä “ei-rahatalous” (Yleistäen voisi tietysti puhua myöskin vaihdantataloudesta).

Kahden em. muutoksen yhteisvaikutuksena ovat kansantaloudet länsimaissa pudonneet niiden oletetulta kasvu-uralta. Toisinsanoen nykyisen talouskäsityksen mukaan olemme köyhtyneet.

Käytännössä emme kuitenkaan tuota köyhtymistä huomaa, sillä tuotantoa ei ole hävinnyt mihinkään, vaan päinvastoin sitä on syntynyt lisää ja vielä reilustikin, sekä myöskin sen laatu on parantunut. Tuotannon kasvu on vain tapahtunut eri paikassa kuin aiemmin. Jokatapauksessa kansalaisen/kuluttajan kannalta on  aivan yhdentekevää missä tuotantoa tapahtuu, kunhan sitä vain tapahtuu.

Miksi sitten kuitenkin yhä seuraamme yksinomaan sellaista talouden mittaria ((*)BKT), mikä ei ole suoranaisesti yhteydessä ihmisten arkiseen kokemukseen omasta hyvinvoinnistaan? Eikö talouden tarkoitus olekaan tuottaa hyvinvointia?

Meidän tulisikin luopua kansantalouden vaihdannan rahallisen arvon kasvun orjallisesta seuraamisesta. Kansantalouden kokoa olennaisempaa on sen tasapaino; Valtion tulee keskittyä vain siihen, että valtiontalous pysyy tasapainossa. Yritysten tulee puolestaan huolehtia kilpailukyvystään niin, että vaihtotaseemme pysyy tasapainossa. Rahatalouden absoluutisella koolla, eli suhteella muihin kansantalouksiin/valuuttoihin, ei ole sinänsä juurikaan merkitystä.

Koska  internetin/digitalisaation myötä tuotantoa väistämättä siirtyy ei-rahatalouteen, on meidän myös sallittava vapaa työvoiman liikkuvuus rahatalouden ja ei-rahatalouden välillä. Vapaan liikkuvuuden mahdollistaminen tarkoittaa käytännössä siirtymistä perustuloon; Ihmiset voivat vapaasti ja joustavasti päättää kuinka suuren osuuden tuotannostaan he kulloinkin tuottavat rahatalouteen ja kuinka suuren osuuden ei-rahatalouteen. Ja miksi ylipäänsä kieltäisimme/estäisimme ihmisiä tekemästä tuotantoa, jota he tekevät silkasta tekemisen riemusta, ja kun se vieläpä jakautuu kaikkien meidän yhteiseksi iloksi ja hyödyksi?

Ikiliikkujaa ei ole  valitettavasti vielä keksitty, mutta sen sijaan on keksitty uudenlainen tuotantoinfrastruktuuri, joka toimii (lähes) ilman rahaa. Se on ekologinen, tehokas, laadukas, luova, hullu ja hauska.

Luova tuho ei olekaan tuhoa, vaan tuloa; Uutta entistä ehompaa tuotantoa syntyy kuin liukuhihnalta, eikä tuo tuotanto karkaa tai piiloudu mihinkään, vaan se tulee meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi. Eikä myöskään synny kasautuvia pääomia, sillä raha/pelimerkit eivät juuri vaihda omistajaa

Meidän on ymmärrettävä, että on tapahtunut, ja on yhä tapahtumassa, perustavaalaatua oleva mullistus. Yhteiskuntamme on nopeasti sopeuduttava siihen ja hyödynnettävä tämä huima mahdollisuus luoda lisää koettua hyvinvointia.

—–

p.s. Tämäkin kirjoitus on ei-rahatalouteen tuotettu palvelu. Ei-rahatalouteen jalostusarvoa syntyi parantuneena koettuna hyvinvointina US-lukijoiden keskuudessa, minkä määrä/arvo ja laatu jäävät ikuisiksi mysteereiksi.

(*) Jos olisimme ihan rehellisiä, rahatalouden tuloksesta (BKT ) pitäisi vähentää sen tuottamisen aiheuttama inhimillinen, ekologinen ja materiaalinen tuho. Eli siis todellisuudessa emme olekaan "rikastuneet" niin paljon kuin luulemme.