Kohti hyvinvointia tuottavaa taloutta

Nykyinen talousmallimme ja sitä tukevat teoriat ovat kehittyneet satojen ja tuhansien vuosien varrella. Olemme talousajattelun loputtoman jatkumon nykypisteessä. Emme ole siis vieläkään löytäneet lopullista "totuutta" ideaalisesta talousmallista/teoriasta, vaikka meillä saattaa sellainen illuusio ollakin.

Tulevaisuudessa tulemme elämään jossain toisessa käsityksessä ("totuudessa") siitä miten taloudesta tulisi ajatella ja millaista talousmallia tavoitella.

Seuraavassa joitain nykyisen talousajattelun ongelmakohtia:

Rahatalous:

Rahatalouden tavoite eli sen tuottama ns. "hyöty" on maksimoida rahan avulla tapahtuvan vaihdannan arvoa. Kaikki on siis hyvin mikäli vaihdanta kasvaa jatkuvasti, ad infinitum, ja syntyy kasvavaa "tuottoa".

Vanhan viisauden mukaan sitä saadaan mitä mitataan, niinpä rahataloutemmekin on jatkuvasti kasvanut.

Tämän mallin ongelma on se, että ko. "tuotosta" pitäisi oikeasti vähentää sen tuottamisessa aiheutetun inhimillisen, materiaalisen ja ekologisen vahingon rahallinen arvo.

Mikäli näin tehtäisiin, olisimme oikeassa rahataloudessa. Se ei tietenkään ole mahdollista, joten voimme pitää ideaalista rahataloutta pelkkänä utopiana.

Ei-rahatalous:

Ei-rahatalous on se taloudellisen aktiviteetin muoto, jonka jätämme yleensä lähes huomiotta. Ei-rahatalouteen kuuluu yleensä kaikki se aktiviteetti, jonka rahamääräisen arvon määrittely on hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta. Lisäksi mahdollinen rahallinen hyöty voi realisoitua vasta hyvin pitkän ajan kuluttua. Se, että rahallista hyötyä ei voi laskea/arvioida ei tarkoita sitä etteikö sitä syntyisi.

Ei-rahatalous voi tuottaa rahallisesti enemmän tai vähemmän kuin rahatalous. Mutta sen arviointi jää ikuiseksi mysteeriksi.

Ei-rahatalous voi tuottaa enemmän tai vähemmän hyvinvointia kuin rahatalous. Mutta senkin arviointi jää ikuiseksi mysteeriksi.

Ei-rahataloudellisen aktiviteetin pääasiallinen tavoite on kuitenkin hyvinvoinnin tuottaminen.

Seuraavassa yksi hahmotelma tulevaisuuden tavasta ajatella taloutta:

Taloudellisia aktiviteetteja arvioitaisiin lähinnä sen perusteella kuinka paljon ne tuottavat hyvinvointia.

Hyvinvointi määriteltäisiin hyvin laveasti, eli se kattaisi mm. rahallisen perusturvan, onnellisuuden, (mielen)terveyden, turvallisuuden, puhtaan luonnon, ekologisen kestävyyden yms.

Rahataloudessa ainoa tavoite olisi ylläpitää budjetti- ja vaihtotasetasapainoja. Rahatalouden koon, eli BKT:n, käyttö mittarina olisi sivuroolissa. Rahatalouden absoluuttinen koko on ihmisten hyvinvoinnin kannalta sivuseikka. Rahatalous välillä kasvaisi ja välillä supistuisi. Ainoa huolenaihe olisi pelkästään em. tasapainojen säilyttäminen.

Automaation vuoksi kaikkia ihmisiä ei voida enää työllistää rahatalouteen. Ihmiset pendlaisivat vapaasti raha- ja ei-rahatalouksien välillä. Suhannehuipuilla enemmistö väestöstä olisi rahataloudessa ja laskuissa enemmistö olisi ei-rahataloudessa. 

Ei-rahataloudessa toimiessaan ihmiset vallan hyvin tietäisivät mitkä aktiviteetit tuottavat eniten hyvinvointia. 

Rahataloudessa toimiessaan he eivät olisi asiasta aivan yhtä varmoja.

———

Bonustehtäviä: 

 – Rahan käsitteen määrittely uudestaan. Siirtyminen ns. keskuspankkirahaan?
 – Talletus- ja sijoituspankkitoiminnan erottaminen toisistaan
 – Transaktiovero spekulatiiviselle sijoitustoiminnalle