Köyhyyden paluu

Sen on kuulkaas tytöt ja poijjaat nyt sillä tavalla, että köyhyys tekee vielä paluun tähän maahan.

Tarkoitan nyt siis sellaista arjessa jatkuvasti näkyvää köyhyyttä, mitä esiintyy kehitysmaissa ja romahtaneissa talouksissa kuten Kreikka ja Argentiina.

Muistelen, että kansakoulu-urani alkuvaiheessa luokallani oli joitakin oppilaita, jotka olivat selkeästikin köyhistä perheistä.

Sitten jossain vaiheessa, huomaamattani , köyhyys katosi näköpiiristäni. Sen koommin en ole koko asiaa ajatellut, paitsi käydessäni Argentiinassa vuonna 2007. Jälkikäteinen veikkaukseni on, että näkyvä köyhyys hävisi Suomesta jossain 70-luvun puolivälin kieppeillä.

Köyhyys on nyt kuitenkin tekemässä paluunsa, sillä muutaman vuoden sisällä meidän on lopetettava valtion velan kasvattaminen. Yhdistettynä siihen, että talouskasvu tulee todennäköisesti jatkumaan heikkona, osa väestöstämme tulee valumaan näkyvään köyhyyteen.

Lisäksi tänävuonna saapuneista tp-hakijoista alkaa meille juoksemaan jatkuva n. 1-2 miljardin vuosittainen lasku.

Jos arvelemme köyhyyden kadonneen vaikkapa 1978 ja palaavan takaisin 2018, oli köyhyys poissa maastamme n. 40 vuotta.

Positiivista tilanteessa on kuitenkin se, että se on vielä täysin meidän omassa hallinnassamme mm. seuraavin toimenpitein:

– tp-hakijavirta pudotettava kriisiä edeltäneeseen tasoon
– perheenyhdistämiset lopetettava tilapäisesti
– luotava matalapalkkatyötä siirtymällä perustuloon. Perustuloon on yhdistettävä matalat peruselinkustannukset (esim. purkamalla pk-seudun asuntokupla) ja lyhyet irtisanomisajat (Tanskan malli)

Todennäköisempää on kuitenkin, että etenemme ensin sisäisten konfliktien kautta kriisitilanteeseen, ennenkuin ryhdymme mm. em. toimenpiteisiin.

Maamme ei ole tuhon tiellä, mutta edessämme on vaikea ajanjakso, johon kuuluu mm. em. näkyvä köyhyys.

————

p.s. Lisättäköön vielä, että tp-hakijoita ei saa syyllistää meidän omasta typeryydestämme. Tp-kriisi on hoidettava mahdollisimman tehokkaalla ja nopealla tavalla.