Stubbalot! Joka päivä!

Pelkäsin pahaa jo sillon kun Alexander Stubb valittiin Kokoomuksen puheenjohtaksi. Vielä pahempaa kuitenkin tapahtui; Stubb on astunut lähes jokaiseen eteensä osuneeseen miinaan. Kivana lisäbonuksena valitsematta jäi ehkä paras mahdollinen pääministerikandidaatti eli Jan Vapaavuori.

Stubbin mytomaaninen taipumus valehteluun viittaa kovasti siihen, että hän kärsii mytomaniasta.

Mytomania lienee sellainen psykologinen häiriö, jossa ihminen kertoo totuutena omia toiveitaan täysin riippumatta tosiasioista.

Valehdeltuaan eduskunnalle hallintarekisteriasiasta, on selvää ettei Stubb tule uudelleenvalituksi Kokoomuksen puheenjohtajaksi ensikesän puoluekokouksessa.

Stubbin tapaus alleviivaa amerikkalaisen yritysjohtajan (olikohan Carl Ichan?) viisautta, että huippujohtajiksi tulee valita vain henkilöitä, jotka ovat jo kertaalleen epäonnistuneet raskaasti. Jyrki Katainen toimikoon lisävahvistuksena tälle viisaudelle.

Nousukiitoinen ura ilman merkittäviä vastoinkäymisiä lienee lisännyt Stubbin omnipotenssisia (kaikkivoipaisuus) kuvitelmia itsestään.

Vauhtia oli vain yksinkertaisesti liikaa: Pää ei kestänyt.

Stubbin poliittinen ura lienee nyt paketissa, mutta muutoin hänen osaamistaan ja lahjakkuuttaan ei voi kiistää; Hänellä on todellista substanssiosaamista kansainvälisestä politiikasta, omaa luokkaansa oleva kielitaito, vahvat sosiaaliset taidot ja valtava kansainvälinen kontaktiverkosto.

Suomella ei ole varaa hukata tällaista potentiaalia omaavaa henkilöä; Stubbin on vain löydettävä oikea paikkansa nykyisen ilmeisen väärän sijaan.