"Mielipidemonopolikupla"
Meillä ihmisillä on luontainen pyrkimys mielipidemonopoliin omassa sosiaalisessa ympäristössämme. Toisinsanoen haluamme itsellemme yksinoikeuden määritellä oikean ja väärän sekä tehdä siitä vallitsevan, yleisen käsityksen.
Vaikka tämä tarve on luontainen, on se samalla kuitenkin vahingollinen sosiaalisille suhteillemme, sillä mielipidemonopoin muodostaminen vaatii joko pehmeän tai kovan väkivallan käyttöä erimielisiä kohtaan.
Mielipidemonopolin toinen vahingollinen seikka on se, että vaikka mielipidemonopolia ylläpitävän henkilön käsitys saattaakin alunperin olla aivan yhdenmukainen todellisuuden kassa, se kuitenkin olosuhteiden muuttuessa erkanee siitä, sillä muiden mielipiteet ovat vaienneet tai liian heikkoja muuttamaan vallitsevaa monopolistista käsitystä. Ja kas näin oma henkilökohtainen "mielipidemonopolikuplamme" on syntynyt.
Ja kuten aina, se mikä pätee meihin ihmisyksilöihin pätee myös ihmisyhteisöihin; Yhteisöt, erilaiset ryhmittymät, puolueet ja uskonnot pyrkivät saamaan omalle "totuudelleen" aseman mielipidemonopolina. Ja kuten ihmisyksilöidenkin tapauksessa, mielipidemonopolin saavuttamiseksi täytyy aina käyttää jonkinlaista väkivaltaa eritavoin ajattelevia muita ryhmiä kohtaan. Eriävien mielipiteiden tällöin pikkuhiljaa vaietessa alkaa kyseinen ryhmä erkaantua todellisuudesta omaan mielipidemonopolikuplaansa.
Mikään aikakausi ei ole yleensä täysin vapaa mielipidemonopolikuplista, sillä mielipidemonopolikupla on tila johon ajaudutaan helposti aivan itsestään, sillä se siis perustuu ihmisen perusinhimilliseen (negatiiviseen sellaiseen) ominaisuuteen.
Mielipidemonopoleja syntyy kuitenkin harvemmin ja epätodennäköisemmin silloin kun tiedonvälitys on vapaata, asenteetonta (unbiased) ja toista osapuolta kunnioittavaa. Toisinsanoen toimiva yhteiskunnallinen dialogi tuhoaa mielipidemonopolikuplat.
Totalitaarisissa järjestelmissä yhteiskunnnallinen dialogi puuttuu ja siksi niissä vallitsee aina mielipidemonpolikupla. Ja tällöin vallitsevalla ideologialla on todellisuudessakin suuri kannatus kansalaisten keskuudessa.
—
Oman aikakautemme mielipidemonpolikuplalle en ole keksinyt aivan osuvaa nimeä, sillä en ole tarkemmin tutkinut tämän ilmiön syntyhistoriaa, mutta työnimeksi olen antanut sille "maailmanpelastusideologia".
"Maailmanpelastusideologia" perustuu ilmeisesti sille harhakäsitykselle, että maailman pahuus olisi poistettavissa ja hädässä olevat kansat pelastettavissa ulkopuolisin (länsimaiden, Euroopan, Suomen) ja yksipuolisin toimenpitein. Ilmeisesti tähän ajattelutapaan liittyy myöskin kuvitelma jonkinlaisesta hyvän ja pahan välisestä taistelusta.
Tällähetkellä pahin maailmanpelastusideologinen mielipidemonopolikupla on Ruotsissa, jossa ihmiset elävät orwellilaisessa kaksoistodellisuudessa; Kuplan sisällä edetään vakaasti kohti moniarvoista, monikulttuurista ja rasismivapaata Ruotsia, mutta samaan aikaan oikeassa todellisuudessa yhteiskunnan perustoiminnot ovat uhattuina.
Vastaava edellinen mielipidemonpolikupla oli 80-luvun rauhanliike, jossa "pahaa" edusti USA ja "hyvää" Neuvostoliitto. Tämä kupla puhkesi Neuvostoliiton kaaduttua.
Koska nämä ilmiöt vaikuttavat pysyviltä ja toistuvilta, pitäisi niitä alkaa tutkimaan myöskin tieteellisesti, jotta ne tunnistettaisiin helpommin ja niitä jatkossa syntyisi entistä harvemmin.
Odotankin jo suurella mielenkiinnolla omasta aikakaudestamme 10-20 vuoden kuluttua julkaistavia tutkimuksia ja kirjallisuutta.
Minä en tunnista tuollaista ”maailmanpelastusideologia”-kuplaa, jota kuvaat. Ilmeisesti siis itse elän tässä kuplassa?
En usko kuitenkaan hyvän ja pahan väliseen taisteluun, minkä käsityksen luulisin olevan meillä perua kristinuskon sanomasta langenneen enkelin pahuudesta ja ihmisen perisynnistä, jota meille opetetaan. Kulttuuripsykologia ja kriminaalipsykologia samoin kuin sosiologia ovat kyenneet jo aikaa sitten kertomaan meille, miksi jokin ihminen on ’paha’ tai toinen on ’hyvä’. Kyse ei ole mystisestä maailmanlaista, vaan ihmisen persoonallisuuden kehityksestä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tai pahuudessa voi kyse olla myös neurologisesta sairaudesta.
Tietoon peustuen luotan siihen, että maailman pahuus on poistettavissa enkä siis pidä sitä harhana, mutta voin tietenkin lukeutua ymmärrykseni vuoksi kuvaamaasi kuplaan, jos niin halutaan ajatella.
Maailma muuttuu paremmaksi, sitä se on tehnyt aina. Se, että tällä hetkellä maailmassa on todella vakava terrorismiongelma ja sen myötä lisääntyneet muutkin ongelmat (esim. Suomessa käytävä vihamielisen kiivas keskustelu ihmisoikeuksia vastaan ja puolesta)ei tarkoita, että eteen päin ei mentäisi.
Sinänsä ajatuksesi mielipidemonopolista ja sen kuplista on huomion arvoinen. Mitä paremmin tämän ilmiön tunnistaa, itsessään ja ympäristössään, sitä helpompi on sitä rikkoa. Parasta lääkettä siihen on monipuolinen ja tutkittu tieto.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista Eeva!
Yritin tässä kirjoituksessa pohtia ilmiötä, jota en itsekään oikein ymmärrä, mutta parhaiten sitä mielestäni kuvaa Ruotsin tilanne. Ruotsi on ottanut harteilleen koko maailman pelastamisen, mikä on erittäin huono idea.
En itse usko mekaanisen, ulkopuolisen auttamisen vaikuttavuuteen; Emmehän voi mekaanisesti auttaa edes lähimmäisiämme (vaikka laihduttamaan). Sen sijaan voimme kyllä auttaa ihmisiä auttamaan itse itseään. Kansakuntien kohdalla on sama tilanne, mutta se on useita sukupolvia ja jopa vuosisatoja kestävä pitkä prosessi.
Lisäksi auttamisen lähtökohdan pitää aina olla se, että autamme ensi itse itseämme ts. kiinnitämme ensin happinaamarin itsellemme ja sitten vasta ympärillä oleville ts. harrastamme tervettä itsekkyyttä.
Todellakin maailma muuttuu koko ajan paremmaksi ja olen itsekin kehitysoptimisti; Köyhyys on vähentynyt globaalisti ja länsimaissa ihmisoikeudet, tasa-arvo ja vähemmistöjen oikeudet ovat kohentuneet huimasti.
—
Erityisesti antifasistien/anarkistien toiminnassa olen havaitsevinani jonkinlaista ”raamatullista pahaa” vastaan taistelua. En ymmärrä mistä siinä on oikein kyse.
Ilmoita asiaton viesti
+ mitä korkeatasoisempaan dialogiin kykenemme, sitä vaikeampi meidän on eristäytyä omiin kupliimme
Ilmoita asiaton viesti
Aihe on erittäin tärkeä. Nähdäkseni mielipiteiden monopolisoimisella vesitetään keskustelu pelkäksi puhumiseksi. Keskustelun kenties olennaisin puoli, kuunteleminen, unohdetaan ja lopputulos on erimielisyyksistä syyllistämistä ja saarnaa. Tämä on mielestäni eräs yhteiskuntamme pahimmista ongelmista. Suomeenhan tiettävästi mahtuu yksi totuus kerrallaan…
Maailman pelastamiseen olen jo tovin suhtautunut hieman viileästi. En kiellä, etteikö kyseessä olisi kaunis ja ylevä ajatus, mutta on vaikeata olla ajattelematta asiaa vain yhtenä abstraktina utopiana muiden joukossa. Käytäntö näyttää mistä on kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Dialogi on eri asia kuin väittely, jota me osaamme paremmin, koska sitä meille opetetaan jo lapsuudessamme, sekä kotona että koulussa. (Aikuiset väittävät lapsille välittömästi vastaan, jos nämä sanovat heidän mielestään jotain liian omaperäistä tai väärää.)
Henkilökohtainen ’mielipidekupla’ on asenne, joka on pinttynyt käsitys tai näkemys, jonka muuttaminen on uhka omalle turvallisuudelle. Vahvistaakseen omaa turvallisuuden tunnettaan ihminen tarvitsee ympärilleen joukon, joka pitää yllä hänen pinttymiään. Jne.
Mutta en nyt ihan ymmärrä blogistin väitettä Ruotsin maailmanpelastusideologisesta mielipidemonopolikuplasta, jonka ymmärsin ongelmaksi, koska todellisuus on blogistin mukaan toinen. Onko siis käynyt niin, että kansa ei näe, mitä päättäjät ovat saaneet aikaan, koska ”yhteiskunnan perustoiminnot ovat uhattuina”? Vai mistä uhkasta on kyse?
Ilmoita asiaton viesti