Ahneus tekee meistä köyhiä
Viisas uskonnonopettani kertoi minulle aikoinaan hyvin opettavaisen tarinan siitä, millaisia paikkoja taivas ja helvetti mahdollisesti ovat:
"
Sekä taivaassa, että helvetissä on paljon runsaita lihapatoja, joista on kaikille yllin kyllin syötäväksi. Lisäksi molemissa paikoissa on hyvin pitkiä lusikoita, joilla ammentaa herkkua padoista.
Helvetissä ihmiset kiertelevät pitkät lusikat kourissaan ympäri patoja samalla kuumeisesti miettien kuinka ihmeessä liian pitkällä lusikalla saisi mehukkaat lihapalat suuhunsa. Ongelma ei kiutenkaan ikinä ratkea, vaan helvetin väki kiertelee ikuisesti ympäri patojen, nälästä kärvistellen ja kuolanorojen valuessa suupielistä.
Taivaassa ihmiset sitä vastoin käyttävät pitkiä lusikoita toisensa ruokkimiseen, eikä heidän tarvitse koskaan kärsiä nälästä.
"
Pikku poikasena en toki täysin ymmärtänyt tarinan syvällistä opetusta, mutta jostain syystä oivalsin kuitenkin, että siinä pohdiskeltiin jotain aivan olennaista totuutta elämästä. Siksipä kai se jäikin pysyvästi mieleeni. Nyt aikuisena, kun ymmärrän paremmin ihmisten ja yhteiskunnan toimintaa sekä kaiken kytkeytymistä kaikkeen, kykenen täysin sisäistämään tarinan viisauden.
—
Kun katsahdamme karttaa, voimme havaita, että monet maailman köyhimmistä maista on juuri sellaisia joissa on runsaita lihapatoja, pitkiä lusikoita ja ahneita, itsekkäitä ihmisiä; Esimerkkeinä vaikkapa lähes koko Afrikka, Venäjä ja lukuisat muut luonnonvaroiltaan yltäkylläiset maat.
Meidän ahneudellamme on siis hintansa. Se hinta ei ole mitenkään kuvitteellinen, vaan aivan täysin todellinen hinta, jonka me kaikki maksamme ja tunnemme omissa nahoissamme, siis myöskin itse ahnehtijat.
Olen pikaisesti hahmotellut tähän muutamia ahneuden osa-alueita, joita maastamme löytyy:
* Yhteisen omaisuuden varastaminen yksityistämällä (Fortum, Neste, Digita..)
* Siltarumpu-politiikka (Fennovoima: Oma ydinvoimala puolueelle/alueelle)
* Työntekijöiden ja työnantajien ahneus (Palkat, osingot, veronkierto, )
* Oligopolit/kartellit/poliittinen suhmurointi/hyväveliverkostot. (Esim. ihmisten köyhdyttäminen korkeilla asuntojen hinnoilla.)
Toivottavasti joku tarinan lukijoista, vaikkapa nykyinen tai entinen poliitikko, tunsi nyt piston omassa sydämessään.
Siksipä heidän ja meidän kaikkien kannattaisi jatkossa, ennen ahnehtimiseen ryhtymistä, pysähtyä ja mietiskellä hetki itseksemme vaikkapa seuraavaan tapaan:
"Eikö puhdas omatunto ja lähimmäisten/kansalaisten antama arvostus ole kuitenkin suurempi palkkio, kuin ohimenevä kunnia ja hetkellinen materiaalinen tyydytys?"
”Eikö puhdas omatunto ja ihmisiltä saatu kunnioitus ole kuitenkin suurempi palkkio, kuin ohimenevä kunnia ja hetkellinen matriaalinen tyydytys?”
Ymmärrän sanat ja oletan, että jos uskoo vaihtoehtojen olevan toisensa pois sulkevat, niin vastaus on kyllä. Valitettavasti en ymmärrä kysymystä.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä ei kannattaisi erikseen mainostaa.
Ilmoita asiaton viesti
Oi tätä ironiaa! Kiitos, sait hymyn huulilleni.
Ilmoita asiaton viesti
Muotoilu kieltämättä hieman tökki. Korjailin:
”Eikö puhdas omatunto ja lähimmäisten/kansalaisten antama arvostus ole kuitenkin suurempi palkkio, kuin ohimenevä kunnia ja hetkellinen matriaalinen tyydytys?”
Ilmoita asiaton viesti
Vanha vitsi:
”Mitä eroa on taivaalla ja helvetillä?
Taivaassa on: englantilainen poliisi, saksalainen mekaanikko, italialainen rakastaja, sveitsiläinen pankkiiri ja ranskalainen kokki.
Helvetissä taas on: saksalainen poliisi, ranskalainen mekaanikko, italialainen pankkiiri, sveitsiläinen rakastaja ja englantilainen kokki.”
Tuon kokin osalta ainakin olen varma asiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle tuo oli tuossa muodossa uusi. Itse olen kuullut sen (amerikkalaisen kertomana) muodossa:
Mies löysi rannalta pullon, avasi korkin ja vapautti pullon hengen. Henki lupasi kiitollisena vapaudestaan täyttää miehen neljä toivomusta.
– Olisi hieno palata iltaisin töistä hienoon asuntoon. Englantilaiset linnat ovat upeita. Haluaisin englantilaisen linnan.
– Selvä. Entä sitten?
– Hyvä päivällinen kotiin palatessa olisi todella hienoa. Kiinalaiset tekevät erinomaista ruokaa. Haluaisin kiinalaisen kokin.
– Tapahtuu. Entä sitten?
– Olisi upeaa, jos kotona olisi vaimo odottamassa. Japanilaiset naiset ovat kauniita ja palvelevat miestään kaikilla tavoilla. Haluaisin japanilaisen vaimon.
– Tuleman pitää. Entä sitten?
– Tuo kaikki tulee varmaan todella kalliiksi, joten haluasin amerikkalaisen palkan.
Henki lähti hoitamaan asioita ja palasi jonkin ajan kuluttua.
– Asiat ovat muuten hyvin mutta toimituksessa tuli pientä sekaannusta. Saitte japanilaisen asunnon, englantilaisen kokin, kiinalaisen palkan ja amerikkalaisen vaimon…
Kertojan mukaan tuo amerikkalainen vaimo oli kaikkein pahin tikki…
Ilmoita asiaton viesti
Eikös tuo vitsi mene nii että oli kerran Suomalainen mies joka sai kolme toivomusta. Tuo Suomalais harkitsi toiveitaan hartaasti ja päätti loputa toivoa Saksalaista autoa koska Saksalaiset autot ovat hyviä ja luotettavia, Venäläisen vaimon koska Venäläiset naiset ovat rikkaita ja kauniita sekä Ruotsallaisen palkan sillä Ruotsalaiset tienaavat Suomalaisia paremmin. Suomalaosen miehen harmiksi toiveet menivät toteutuessa sekaisin jolloin hän saikin Venäläisen auton, Ruotsalaisen vaimon ja Saksalaisen palkan.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisestikin hyvää tarinarunkoa kannattaa varioida tilaisuuden mukaan…
Ilmoita asiaton viesti
Mihinkäs Kepu ja Pekkarinen unohtuivat tuosta siltarumpu-politiikasta?
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni Kepu oli vahvasti osallinen Fennovoima-sekoomukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin ja Talvivaara -sekoilusta, mutta, nämä kansakunnalle lisäarvoa tuottavat instituutiot kuten: Kansallisooppera, Nykytaiteen museo, Patentti- ja Rekisterihallitus, Valvira, Suomen Pankki, Virmojen pääkonttorit, Metsähallituksen pääkonttori (työllistää enemmän suomalaisia kuin suoritusporras)… Miksi nämä ovat Suomen perslävessä… onko joku tehnyt joskus siltarumpua ja kuka… Onko joku unohtanut joskus jossain valtakunnan tasapuolisen kehittämisen, vai onko kasvukeskusten tonttien ja kiinteistöjen arvonnousu ajanut jonkin kohtuuden ohi? Odotan kuplan puhkeavan lähivuosina.
Ilmoita asiaton viesti
Myös liiallinen hyväuskoisuus ja suvaitsevaisuus köyhdyttävät meidät, koska avuntarvitsijat ovat oppineet hyödyntämään meidän pitkiä lusikoitamme.
Sen sijaan, että he ruokkisivat lusikoilla toinen toistaan, he suorastaan vaativat, että me ruokimme heidät. Ja mehän ruokimme. Ruokkimisen lisäksi vaatetamme, majoitamme ja koulutamme heidät.
He ovat täällä jäädäkseen, koska hölmöyttämme emme tajua, että kun aloimme lusikoimaan ruokaa heidän suuhunsa, niin sille lusikoinnille ei tulekaan loppua, koska taikaseinämme tekevät heistä yhtälailla ahneita.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän kuun ”Tiede” -lehdessä kerrotaankin ettei raha ole paras motivaattori vaan hyvä kateus siitä että toinen joka sen on ansainnut saa enemmän. Huono kateus on sitä että kokee ansaitsevan sen palkkion itse ennemmin kuin se joka sen sa eli toiselta nimeltään ahneus. Siksi voikin olla parempi että työpaikan bonukset menevät vaikka ennemmin Unisefin kassaan kuin työntekijöide, pomojen tai omistajien taskuun.
Ilmoita asiaton viesti