Uskonnonopetuksen lopettaminen
..tulee päivä päivältä yhä ajankohtaisemmaksi.
Islaminuskoisen väestön jatkuvasti lisääntyessä maassamme, tulevat myös uskonnonopetukseen liittyvät ongelmat yhä näkyvimmiksi. Kun ongelmia aiheuttaa joku tuttu ja turvallinen, olemme sille sokeita. Mutta kun aiheuttaja on joku meille ennalta vieras taho, tulevat jo olemassa olevat ongelmat meille itsellekin selvemmin näkyviksi.
—
Mikään ideologinen opetus ei millään muotoa voi kuulua valtion tehtäviin, joten jo uskonnonopetuksen lähtökohta on täysin absurdi.
Absurdia on myös nykyinen uskonnonopetuksen totetus ts. ns. tunnustukseton uskonnonopetus. Ainakaan minun järkeni ei voi ymmärtää mitä sellaisella mahdollisesti tarkoitetaan. Onko siis opetettu oppiaine totta vai pelkkää satua? Jos se on totta, pitäisi opettaa kunkin uskonnon eksegetiikkaa, ja jos se on puolestaan tarua ei sitä pitäis opettaa laisinkaan, sillä satutunnit eivät kouluun kuulu.
Tunnustuksellisen uskonnonopetus taas törmää siihen ongelmaan, että mikään versio siitä ei kelpaa kaikille uskonryhmille. Paljon puhutaan esim. "oikeasta" islamista, mikä on täysin absurdia, sillä sellaista ei ole olemassakaan. On vain erinlaisia islamin tulkintoja jota ovat tosia kullekin viiteryhmälle. Absoluuttisen oikean määrittely sepitteestä on looginen mahdottomuus.
Uskonnot ovat syyllisiä kaikkiin niistä aiheutuviin ongelmiin, vaikka eivä niitä toki myönnäkään. Sallimalla uskonnonopetuksen kouluissamme, tulee meistä kaikista osavastuullisia ko. ongelmiin.
—
Päättäjiemme onkin nyt otettava vihdoin lusikka kauniiseen käteensä ja vietävä maamme keskenjäänyt sekularisaatioprosessi loppuun mm. lopettamalla uskonnonopetus kouluissa. Sekularismi on aivan keskeinen osa länismaista arvomaailmaa ja meidän on tultava vihdoin tässäkin suhteessa todelliseksi länsimaaksi. Samalla korjaantuu liki kaksivuosituhantinen harhapolku, joka alkoi kristinuskon tullessa Rooman valtionuskonnoksi.
Mitään ei kuitenkaan todellisuudessa tule tapahtumaan, vaan tulemme odottelemaan mm. islamin opetuksesta seuraavia ongelmia ja puuttumaan niin jälkikäteisesti ja puuttellisesti. Tämä johtuu siitä, että päätöksenteko maassamme on halvaantunut ns. "kiky-luokkaan" ja kaikki todelliset muutokset jäävät toteutumatta. Kaikki suuret muutokset tulvatkin tapahtumaan vasta maamme ajautuessa kriisiin tai nykyisen päättäjäsukupolven vaihtuessa uuteen.
Suurimmista maailmanuskonnoista kannattaa toki opettaa perustiedot, kyllä se kuuluu jonkintasoiseen yleissivistykseen. Laittaisin kuitenkin nämä uskonnot toistensa kanssa tasavertaisiksi. Omaansa voi kukin halutessaan syventyä omassa seurakunnassaan.
Siitä olen kuitenkin voimakkaasti eri mieltä etteivätkö sadut/sepitteet kuuluisi kouluun. Mielestäni Suomen koululaiset lukevat ennemminkin liian vähän kaunokirjallisuutta!
Ilmoita asiaton viesti
Eikö uskonnonopetuksen voisi kuitata esimerkiksi parin tunnin yleiskatsauksella maailmanuskonnoista. Vähän inkvisiitiota, ristiretkiä, noitavainoja ja ISIS:ä. Lopuksi todettaisiin, että onneksi tuo kaikki on eilispäivää.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tässä asiassa kannata tosiaankaan erikseen islamin opetusta ainoana nostaa kepin nokkaan, ehkä se sitten voi jonan katalysaattorina toimia, mutta moni varmaan käsittää väärin juuri islamin opetuksen olevan erityisen ongelmallista. No kyllä vanhemmat, himouskovaiset evlut-opet, ortodoksit ja monet muut opettajat ja ryhmät eivät millään halua noudattaa nykymääräyksiä tunnustuksettomasta tietopuolisesta opetuksesta. Tunneilla laulatetaan virsiä, rukoillaan, loilotetaan resitatiiveja, edellytetään uskomista hyvän arvosanan saamiseksi ja kumarrellaan kuvia kynttilöiden loimotuksessa ym. Laitonta ja älytöntä meininkiä nykykoulussa.
Kengänkuva persiiseen kaikelle uskonnolle koulussa.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä vaiheessa kun nykypäivän lapset ovat opettajaiässä, on uskonnonopetus kouluissa päättynyt. Jo alakoululaiset pitävät uskonnonopetusta niin absurdina, ettei opetus missään tapauksessa onnistu aikaansaamaan lapsissa mitään vahinkoa, oppivat vain jo pieninä kyseenalaistamaan auktoriteetteja. Sitä voi toki miettiä, että missä määrin auktoriteettien kyseenalaistaminen laajenee myös tietoaineisiin, sillä jos sama luokanopettaja joutuu opettamaan sekä tiedettä, että satuja totena, lapset herkästi kyseenalaistavat myös opetetun tieteen.
Ilmoita asiaton viesti
Maxin ehdotus on ihan hyvä.
Tosin kaikki fundamentalistisesti suuntautuvien vanhempien lapset jäävät väistämättää pois uskonnon opetuksesta jos se on puhtaasti faktapohjaista. Mutta sou not – saavathan muut sitten ko perustiedot.
Mikalea, hyvä jos lapsukaiset osaavat jo kyseenalaistaa nyk uskonnon opetuksen. Herkkäuskoisimmat menevät kuitenkin halpaan ja oppivat myytit totuuksina ja altistuvat myöhemminkin vastaavalle manipulaatiolle.
Jokatap uskonnot kuuluvat pelkästään yksityiseen piiriin (domain). Uskonnon sekoittumisesta julkiseen piiriin on jo riittävästi huonoja kokemuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Toistaiseksi en ole niin herkkäuskoista lasta tavannut, etteikö se osaisi kyseenalaistaa jumalasatuja, ja olen tavannut oikeasti paljon lapsia. Eräs tokaluokkalainen sai hepulikohtauksen, kun hänelle luettiin kirjaa ”Linnunradan käsikirja liftareille”, kun siinä kommentoitiin kristinuskon jumalaa näin:
”Se teidän jumalanne panee omenapuun keskelle puutarhaa ja sanoo, että tehkää te tyypit mitä vaan mutta älkää ihmeessä syökö omenaa. Ja yllätys, yllätys: ne syövät omenaa ja jumala hyppää esiin puskan takaa ja huutaa ’Sainpas teidät kiikkiin!’ Ihan samantekevää olisi ollut vaikka eivät olisi syöneetkään sitä.”
”Miten niin?”
”Siksi, että jos on tekemisissä sellaisen tyypin kanssa, jolla on sellainen luonteenlaatu, että se jättää mielellään hattuja jalkakäytävälle tiilen päälle niin tietäähän sen, että sellainen tyyppi ei luovuta. Loppujen lopuksi se onnistuu tavalla tai toisella.”
Kyseinen lapsi vaati, että tuota samaa tekstiä luettaisiin kerta toisensa perään, kunnes hän on kuollut nauruun. Eikä tuo lapsi ole mikään poikkeus, vaan tuollaisia on luokat nykypäivänä täynnä. Valitettavasti monta muuta kouluainetta käsitellään opetettaessa yhtä hölmösti, ei ole sattumaa, että nykykouluissa on niin paljon ”häiriökäyttäytymistä”. ”Häiriökäyttäytyjiä” ovat ne lapset, jotka eivät vain alistu nielemään sontaa päivästä toiseen, ja joilta puuttuu epäterve auktoriteettien miellyttämisen halu.
Ilmoita asiaton viesti
Jouduin aikanaan ”puhutteluun”, kun poikani kuulemma häiritsi uskonnontunneilla. Kävi ilmi, että hän oli vain todennut ettei vetten päällä voi kävellä, hän oli kuulemma kokeillut…
Ilmoita asiaton viesti
Lasten iltapäiväkerhoa vetäessä uskonto tuotti oikeasti minulle paljon vaivaa. Uskontotuntien jälkeen minua pommitettiin kysymyksillä aiheeseen liittyen, koska kaikkia lapsia häiritsi suunnattomasti sadun kertominen totena koulussa. Kun kerho vieläpä oli seurakunnan tiloissa, sai vastailla kieli keskellä suuta, ettei olisi mitätöinyt liikaa sitä ”pakkohyväntekeväisyysorganisaatiota”, joka itsessään on ainakin joskus ollut koko väestölle hyödyllinen, vaikka se onkin rakentunut uskonnon päälle. Yritäpä siinä selittää, että kyllä uskonto on satua, mutta sen hyödyt tulevat esiin parhaiten niissä ihmisissä, jotka pitävät tuota satua totena. Ja toisaalta ne samat lapset joutuivat kuulemaan samaa tilaa käyttäneiden paikalle etuajassa tulleiden raamattupiiriläisten ilkeitä kommentteja ”ärsyttävistä penskoista”, jolloin nämä tosiuskovaiset itse osoittivat lapsille, ettei uskonnolla nykymaailmassa ole samalla tavalla hyödyllistä roolia kuin joskus ennen, kun toiminta on muuttunut liian sisäänpäinlämpiäväksi. Vaikea sellaista porukkaa on yrittää puolustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös kysymys ole uskonnonhistoriasta, nyt sitä opetetaan vain kristillisestä näkökulmasta, olisi syytä käsitellä kuitenkin valtauskonnot erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Uskonnot ovat syyllisiä kaikkiin niistä aiheutuviin ongelmiin, vaikka eivä niitä toki myönnäkään.”
Toisaalta voisimme väittää myös:
”Uskonnot ovat ansioituneita kaikkeen siihen hyvään (varsinkin yksi uskonto), josta ihmiskuntamme saa nauttia tällä hetkellä.
Sananlasku sanoo: ”Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas.”
Kristinuskon arvioinnissa skeptiset piirit mainitsevat ensimmäisenä ja kovalla äänellä: ”…inkvisiitiota, ristiretkiä, noitavainoja.”
Onko kukaan pohtinut sitä, mitä hyvää syyttävän omantunnon rauhoittamisella on saatu aikaiseksi tässä maailmassa?
Syyttävää sisimpääsi ei tarvitsekaan rauhoittaa tuoppitolkulla alkoholiksi kutsutulla anksiolyytillä, vaan sitä riittää pienempikin määrä Kristuksen vereksi ja ruumiiksi kutsutulla leivällä ja viinillä…
Tätä omaatuntoa rauhoittavaa ”verta ja ruumista” on virrannut ja jaettu huomattavasti enemmän kuin mitä ”…inkvisiitiota, ristiretkiä, noitavainoja” ovat saaneet aikaiseksi.
Ihminen vain selektiivisesti unohtaa.
Kun tekee sukututkimusta, sanotaan, että jossain vaiheessa tulevat suvun ”hevosvarkaat” esiin… – Toisaalta sieltä saattaa löytyä sankoin joukoin myös tunnustavia kristittyjä.
Näiden esi-isieni sivistyksellistä perintöä, lukutaidon oppimista juuri sillä perusteella, että opittaisiin tuntemaan Jumalan Sana, en haluaisi hävetä…
Jos kristinuskoa ei olisi tullut länteen, olisimme täällä feodaalisia, oppimattomia, ”banaanitasavaltoja”, joissa hallitaan ”leivällä ja sirkushuveilla”.
Siihen suuntaan ollaankin kovasti menossa.
Ilmoita asiaton viesti
Kristinuskon vaikutus yhteiskuntaamme on ollut aivan mahtava, tai ainakin sillä on ollut paljon positiivisia vaikutteita. Sitä ei tule vähätellä! Jossain vaiheessa kehitys kuitenkin kulkee pisteeseen, jossa moraalikäsitettä osataan käsitellä ilman kadotuksen uhkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Petteri, kristinuskolla on ansionsa en toki kiistä sitä.
Mikään ideologia/uskonto ei tietnkään myönnä mitään aiheuttamiaan ongelmia, se lienee ihan normaali inhimillinen ilmiö.
Ilmoita asiaton viesti
+ Yhteiskunnalle vaarallisinta on uskontojen pitäminen jotenkin tosina eikä ihmisten omina luomuksina. Tällöin ihmiset altistuvat hengelliselle manipulaatiolle ääriesimerkkinä ISIS:in palvelukseen matkanneet lapsukaiset.
Jos yhteiskunta ylläpitää tällaisia illuusioita, on se osavastuullinen myös ko ääriilmiöihin.
Ilmoita asiaton viesti
«Samalla korjaantuu liki kaksivuosituhantinen harhapolku, joka alkoi kristinuskon tullessa Rooman valtionuskonnoksi.»
Kannattaa muistaa, että paavinvallan alla ollut kirkko asetettiin jo 1500-luvulla maallisen vallan alle. Tämä toki ei poistanut valtionuskontoa, vain muutti sen toiseksi. Suomessakin presidentti oli kirkon päämies vielä vuoteen 2000 saakka, jolloin kirkon uusi päämies ei olisi enää ollut edes kirkon jäsen.
Eräs outous tuossa ”tunnustuksettomassa” uskonnon opetuksessa on sen ja samoin ET:n opetuksen ajoitus. Uskonnonopetus/ET alkaa 1. luokalla, kun esimerkiksi historian opetus vasta 5. luokalla ja yhteiskuntaoppi 9. luokalla. Tälle on vaikea nähdä mitään muuta syytä kuin perinne iskostaa uskoa lapsiin pienestä pitäen. Kun katsoo vähänkin uskonnon oppikirjojen sisältöä, väite ”tunnustuksettomuudesta” on absurdi. Jos joku ajattelee, että nykyisen uskonnonopetuksen voisi jollain lailla mielekkäästi yhdistää ET:n, olisi tuloksena luterilaisen kristinuskon iskostaminen kaikille.
Sinällään uskonnoilla on ja on ollut valtava merkitys maailmanpolitiikassa, historiassa ja filosofian ja tieteiden kehityksessä. Ylipäätään näitä aiheita on mahdotonta ymmärtää ilman jonkinlaisia perustietoja uskontojen perusteista ja historiasta. Sikäli jonkinlainen uskontotieto olisi perusteltua. Oppiainetta voi kuitenkin olla vaikea toteuttaa neutraalisti kristillisten tahojen vaikutusvallan vuoksi ja siitä tulisi käytännössä kristinuskon iskostamista. Kristinuskon markkinointitahoilla on uskon iskostamisen hivuttamisessa erittäin pitkä ja vahva kokemus.
Parempi vaihtoehto saattaisi olla uskonnon/ET:n opetuksen lopettaminen kokonaan tai suurimmaksi osaksi ja sisällön sulauttaminen osaksi yleisen historian, yhteiskuntaopin ja äidinkielen oppiaineita. Nythän esimerkiksi suomalainen kansantarusto käsitellään äidinkielessä ja muiden kansojen tarustoja historiassa.
Jos jotain säilytettäisiin yhteisessä oppiaineessa, sen olisi hyvä lähteä paljolti ET:n rakenteen pohjalta, joka käsittelee maailmankatsomuksia laajasti ja varsin neutraalisti. Sinällään ET:n opetuksessa uskontojen sisältöjen ja historian opetus voivat olla turhankin taka-alalla, sikäli että niiden tunteminen on kuitenkin tärkeää.
Ilmoita asiaton viesti