BKT-uskoa ja vahinkososialismia

BKT-on vakiintunut keskeiseksi talousmittariksi, lähinnä siksi, että sen kasvun avulla on voitu arvioida työllisyyden kehitystä sekä sen absoluuttisella arvolla verokertymää julkisen talouden rahoittamiseksi.

BKT:n käytössä keskeisenä talousmittarina on kuitenkin useita vakavia ongelmia, kuten esim:

1. BKT-laskennassa ei oteta huomioon tuotannossa syntyviä ekologisia, inhimillisiä ja materiaalisia vahinkoja. 

Nimitän tätä ilmiötä "vahinkososialismiksi". "Vahinkososialismi" on aina ollut keskeinen osa markkinataloutta ts. tuotannossa aiheutuneet vahingot on aina parhaan mukaan pyritty jättämään kolmannen osapuolen maksettavaksi: Oli se sitten työntekijä, luonto, naapuritontin omistaja tai veronmaksaja. Painajaismaisessa BKT-skenariossa luomme jättimäisen julkisen ja yksityisen tuotantokoneiston, joka tuhoaa luontomme sekä mielenterveytemme ja samanaikaisesti komeilemme kaikkien BKT-tilastojen kärkisijoilla. Mutta tätä me tuskin kuitenkaan haluamme?

2. Tuotannon laatua ei mitata millään tavoin. BKT-mittarin kannalta on aivan samantekevää millaista kuraa tuotetaan, kunhan vain jotain tuotetaan. Itseasiassa huono laatu vain kasvattaa BKT:ta, samoin kuten vahinkososialismikin.

3. BKT korreloi hyvin heikosti koetun hyvinvoinnin kanssa ts. kasvava BKT ei välttämättä tuota hyvinvointia. 

4. BKT-uskon mukainen jatkuva kasvu on sula mahdottomuus. Kehittyneessä taloudessa pitäisi talouskasvun olla 3% vuosittain, työttömyyden kasvun pysäyttämiseksi. Siis ad infinitum, eli loputtomasti. Ei taida ihan onnistua?

Rehellisessä markkinataloudessa aiheutuneet vahingot vähennetään tuotannon arvosta ja BKT-mittarilla ilmoitetaan todellinen nettotuotto sekä arvioidaan sen laatu. Tosimaailmassa, missä me nyt satumme elämään, tämä ei ole mahdollista, koska: a) siihen ei ole halua b) sen laskennasta tulisi hallitsemattoman monimutkaista.

Jokatapauksessa me seuraamme nyt väärää profeettaa ja olemme siksi hukassa.

—

BKT-mittaria järkevämpää onkin seurata ihmisten hyvinvoinnin kehittymistä. Hyvinvoinnilla tarkoitan psyykkistä, terveydellistä, sosiaalista sekä ekologista hyvinvointia. Kuten todettua BKT korreloi hyvin heikosti koetun hyvinvoinnin kanssa, ainakin tietyn minimitason yläpuolella. Niinpä pienemmässä kansantaloudessa (per capita) voi olla paremminvoiva kansa kuin suuremmassa kansantaloudessa. Talous voi jopa supistua ja silti hyvinvointi kasvaa.

BKT-hullutuksesta irtaantuminen vaati kuitenkin ainakin kaksi toimenpidettä: Valtiontalouden tasapainotuksen ja sekä vaihtotaseen tasapainon ylläpitämisen. Ts. valtion on laitettava suu säkkiä myöten ja lopetettava velkaantuminen. Vaihtotaseen tasapainoa on taas ylläpidettävä esim. kestokulutushyödykkeiden (= lähinnä tuontitavaroita) ALV-säätelyllä ja/tai kansallisella kelluvalla valuutalla.

Suomen ei ole mikään pakko olla mukana kansainvälisessä BKT-kasvukilpailussa. Maamme sijoituksella kunkinhetkisessä BKT-tilastossa ei ole järin suurta merkitystä, vaan pääasia on se, että kansalaiset kokevat hyvinvointinsa tasaisesti kehittyvän.

—

Meidän on ymmärrettävä, että jokaisella kansalla on vapaus itse asettaa omat tavoitteensa taloudelle ja yhteiskunnalle. Mitään ulkopuolisia pakotteita mihinkään suuntaan ei ole.

Yleisestiottaen on suotavaa tietää mitä oikein tavoittelee, tällöin on myöskin mahdollista saavuttaa se. 

Olemmeko me nyt siis tietoisia siitä, mitä me oikein haluamme?

—

+ Tiedän, että tekstini on raakasti yksinkertaisettu, mutta toivottavasti se herättää kuitenkin uusia aatoksia.