"Euron isäkin" luopui jo toivosta

 

Löysin Taloussanomien toimittajan Jan Hurrin eurokriittisestä kolumnista linkin saksalaisen taloustutkijan Otmar Issingin todella mielenkiintoiseen haastetteluun

Otmar Issing oli EKP:n ensimmäinen pääekonomisti ja vastasi eurojärjestelmän luomisesta. Haastattelussa Issing käy lävitse euron koko surullisen tarinan päätyen lohduttomaan ennusteeseen euron kohtalosta:

"Realistically, it will be a case of muddling through, struggling from one crisis to the next one. It is difficult to forecast how long this will continue for, but it cannot go on endlessly. Governments will pile up more debt – and then one day, the house of cards will collapse."

 


Euron pääongelmat ovat hänen mukaansa seuraavat: 

 

Itsenäisten valtioiden rahaliitto voi toimia vain mikäli ei ole yhteisvastuuta. Nyt tätä yhteisvastuuta harrastetaan vakausmekanismin (EVM) ja rahaelvytyksen (Quantitative Easing (QE)) muodossa.

Poliitikot lipesivät jo alussa vastuusta talouskurin ylläpitämisessä. Lopullinen isku tuli kun Saksa ja Ranska rikkoivat vuonna 2003 "Kasvu- ja vakaussopimuksen" alijäämä- ja velkaantumisrajoituksia, jonka jälkeen muutkaan euromaat eivät niistä paljoa välittäneet.

EKP on vastuussa myös pankkivalvonnasta, vaikka sen pitäisi olla erillisen, itsenäisen elimen tehtävä. Tällöin pankkien mahdollinen pelastaminen ei kaadu EKP:n harteille, vaan jää kunkin jäsenvaltion ongelmaksi. 

Kreikka olisi pitänyt erottaa euroalueesta. Se, että eurosta ei voi erottaa jäsentä, luo moraalikatoa.

Italian pankkien heikko kunto. EKP joutuu hyväksymään roskalainoja vakuuksiksi pitääkseen pankkeja pystyssä.

 


 

Kreikka on jo konkurssissa ja Italia on kohta seuraavana vuorossa. Mitään euroalueen ongelmia ei ole ratkaistu ( ts. ylivelkaantumista, rakenneongelmia ja budjettivajeita) vaan ne on peitetty EKP:n rahaelvytyksen alle. Oireet ovat piilossa, mutta itse tautia ei ole parannettu, eikä siihen ole mitään aikomustakaan.

Todennäköisesti EKP onkin jäänyt loukkuun elvytyksensä kanssa, sillä euroalueen hallitukset eivät korjaa ongelmia, koska lainaa saa edullisesti ja "koska seuraavat vaalit". Vastaavasti EKP ei voi lopettaa elytystä, koska silloin pahiten velkaantuneiden euromaiden valtionlainakorot nousisivat jälleen kestämättömälle tasolle ja euroalue alkaisi purkaantua hallitsemattomasti. Tämä ongelma tulee esille jälleen ensi syksynä, jolloin EKP ilmoittaa jatkavansa LTRO-rahaelvytyksen kuukausittaisia velkakirjaostoja pitkälle vuoden 2018 puolelle.

Myöskin Yhdysvaltain keskuspankki FED on syvällä soosissa: EKP:n olisi pitänyt lopettaa elvytys synkronoidusti yhdessä FED:n kanssa, niin ettei dollari vahvistu liikaa. Nyt käy todennäköisesti niin, että vahvistuva dollari ja nousevat korot ajavat USA:n uudelleen taantumaan. USA:n valtionvelka on tällähetkellä 20T$ (20 trillion dollars = 20 biljoonaa dollaria = 20000 miljardia $), eli pienikin koronnousu nostaa valtion velanhoitokuluja merkittävästi. On täysin mahdollista, että USA joutuukin palaamaan takaisin elvytyslinjalle. Pelko loputtomasta globaalista QE:stä voi hyvinkin toteutua. 

 


 

Hitaan ja lopulta hallitsemattoman purkautumisen sijaan, euro pitäisi purkaa hallitusti euromaiden yhteisellä päätöksellä. Kerta kirpaisu on parempi kuin vielä vuosikausien toivoton kitkuttelu ja lopulta ehkä koko EU:n hajoaminen. 

Euro oli/on harha-askel, mutta sen ei saa antaa sammuttaa koko EU:n ideaa (*), joka on kantanut Suomea ja koko Eurooppaa eteenpäin jo vuosikymmeniä. 

Mikäli EU:n idea sammuu, se korvautuu kyllä varmasti jollain toisella, mutta tarjolla olevat vaihtoehdot eivät vaikuta kovin houkuttelevilta.

 


((*) EU:n idea on mielestäni: Eurooppalainen arvoyhteisö ja yhteismarkkinat)

rutanen1965
Sitoutumaton Oulu

DI/ohjelmoija.

Olen Talousdemokratia ry:n hallituksen jäsen. Kannatan valtiopainotteista sekataloutta sekä euroalueen hallittua purkamista.

"Valtioraha on kansantalouden tärkein työkalu"

MMT-infoa: www.modernmonetarytheory.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu