Euroalueesta on tullut tulonsiirtounioni
"
The eurozone is horribly split into the creditor and debtors blocs, each with clashing macro-economic interests, and each clinging to their own narrative of what happened in the debt crisis. Quantitative easing by the European Central Bank and a cyclical economic upturn have masked the tension over the past two years, but the underlying North-South rift is still there.
The ECB will have to taper and ultimately end its bond purchases as global reflation builds. The markets know that once Frankfurt rolls back emergency stimulus, as it must do to avert a political storm in Germany over rising prices, Italy, Portugal, and Spain will lose a buyer-of-last-resort for their debt.
The core problem remains: the conflicting needs of Germany and the South cannot be reconciled within EMU. The gap in competitiveness and debt burdens is too great. They should not be sharing a currency union at all.
", Ambrose Evans-Pritchard, Telegraph, 28.3.2017
Asiantuntijoiden pyynnöistä huolimatta euroalue perustettiin täysin ennenaikaisesti. Euroalue olisi pitänyt luoda vasta sitten, kun EU olisi ollut kypsä finanssi- ja velkaunioniksi. Tämä oli myös alkuperäinen EU-idealistien tavoite. Politiikka siis jyräsi sekä idealistit, että asiantuntijat.
On kuitenkin myös toinen tapa muodostaa itsenäisten valtioiden rahaliitto ja se on tulonsiirtounioni. Ja juuri sellaisen EKP onkin meille kaikessa hiljaisuudessa taikonut.
Tämä johtuu siitä, että EU:n päätäntä- ja toimeenpanokyvyttömyyden vuoksi vastuu euroalueen kasassapysymisestä on jäänyt lähes yksinomaan EKP:n harteille. EKP:n luoman tulonsiirtounionin avulla ylivelkaantuneet Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja (ns. GIPS-maat) on saatu toistaiseksi pysymään mukana euroalueessa.
Kulissien takana luodun euroalueen tulonsiirtounionin keskeiset mekanismit ovat:
1. Velkakirjojen osto-ohjelma (LTRO)
LTRO-ohjelman puitteissa EKP ostaa valtioiden ja yritysten velkakirjoja (bonds) niiden jälkimarkkinoilta (käytännössä liikepankeilta). Ostot pitävät eurovaltioiden valtionvelkakirjojen korot luonnottoman alhaisina ja parantavat varsinkin heikkokuntoisten liikepankkien likviditettiä. Tällaista keskuspankin toimintaa kutsutaan epäsuoraksi setelirahoitukseksi.
Koska EKP on ollut euroalueen bondimarkkinoiden suurin ostaja, ovat bondien hinnat nousseet pilviin. EKP:n hallussa on nyt valtava määrä (1700 mrd €, Table A7.1) huippuhintaisia bondeja, joista osa on epäkurantteja GIPS-maiden valtionvelkakirjoja, sekä heikkolaatuisia yritysbondeja.
Bondit on jossain vaiheessa myytävä pois EKP:n taseesta, jotta pankkijärjestelmään tilapäisesti siirtynyt ylimääräinen likviditeetti saadaan vedettyä sieltä takaisin. Tällöin EKP on taas vuorostaan bondimarkkinoiden suurin myyjä, mikä saa bondien arvon romahtamaan. Suurin arvonaluennus tulee tapahtumaan GIPS-maiden valtionvelkakirjoille. Tästä tulee aiheutumaan EKP:lle massiiviset tappiot, mikä tulee johtamaan siihen että eurovaltiot (veronmaksajat) joutuvat lopulta pääomittamaan EKP:tä.
Bondien jälkimarkkina-arvon pudotus saa taas puolestaan niiden korot nousemaan, sillä bondien hinnat ja niiden korot liikkuvat vastakkaisiin suuntiin. Valtionvelkakirjojen korkojen jyrkkä nousu nostaa valtionvelan hoitokustannuksia ja ajaa erityisesti GIPS-maat vaikeuksiin.
2. Target2
Myös EKP:n maksuvälitysjärjestelmästä Target2:sta on tullut myös potentiaalinen tulonsiirtojen kanava.
EKP:n on rahoittanut nollakorkoisilla lainoilla GIPS-maiden liikepankkien euromaksusiirrot muualle euroalueelle. Maksuja lähettäville euroalueen kansallisille keskuspankeille on tästä toiminnasta muodostunut vastuita/velkaa EKP:lle ja maksuja vastaanottaville keskuspankeille puolestaan saatavia EKP:lta.
Suomen Pankin saatavat EKP:ltä ovat tällähetkellä 60 mrd € (kohta 9.4). Toisella tavalla ilmaistuna ko. summa on EKP:n rahoittamaa vaihtotase- ja pääomataseylijäämää Suomen ja GIPS-maiden välillä.
Tulonsiirto Target2:n kautta realisoituu mikäli jokin maa poistuu euroalueelta tai koko euroalue hajoaa.Yhden maan poistumisesta EKP:lle aiheutuvat tappiot kattaa kukin jäljellä oleva euromaa itse oman ns. EKP:n pääoma-avaimensa mukaisesti. Mikäli kuitenkin koko euroalue hajoaa ei kansallisten keskuspankkien saatavien kohtalosta ole minkäänlaista varmuutta.
3. Alhainen ohjauskorko
Ylivelkaisten GIPS-maiden ja niiden pankkien vuoksi myös EKP:n ohjauskorko on täytynyt pitää nollan tuntumassa. Nollakorkopolitiikka on tarkoittanut tulonsiirtoa korkosäästäjiltä velallisille.
Todennäköisesti euroalueen ongelmat pomppaavat uudelleen pintaan tulevan syksyn aikana, sillä tuolloin EKP:n pitäisi ilmoittaa LTRO-ohjelman supistamisesta. Ohjelman supistaminen tulee kuitenkin nostamaan bondikorkoja ja heikentämään pankkien rahoitustilannetta. Tällöin piilossa olevat ongelmat eli GIPS-maiden ylivelkaantuminen ja huonokuntoisten pankkien surkea tila tulevat jälleen päivänvaloon.
Tulonsiirtounioni ei ole tietenkään mikään kestävä ratkaisu. Nykymuotoisen euron voi pelastaa vain muodostamalla EU:sta liittovaltio jolla on yhteisvelka (eurobondit). On tietenkin selvää, että se on nykytilanteessa täydellinen poliittinen mahdottomuus.
Siksipä EKP päättääkin ensi syksynä jatkaa LTRO-ohjelmaansa. Osto-ohjelman rajat ovat kuitenkin kohta jo tulossa vastaan, sillä EKP voi tällähetkellä ostaa korkeintaan 33% kunkin eurovaltion velkakirjoista. Ostorajaa tultaneen siis nostamaan. Mahdollisesti EKP alkaa myös suoraan rahoittamaan eurovaltioita ostamalla niiltä suoraan velkakirjoja, eikä siis epäsuorasti jälkimarkkinoiden kautta.
Tällaista keskuspankin menettelyä sanotaan suoraksi setelirahoitukseksi (debt monetization). Tällöin euroalue päätyy juuri siihen samaan tilanteeseen kuin missä Japanin ja Sveitsin keskuspankit tällähetkellä jo ovat. Mikäli osto-ohjelmaa jatketaan riittävän pitkään, on edessä lopulta hyperinflaatio ja euroalueen hallitsematon purkautuminen.
—
Täysin keskeneräisenä käynnistyneen euroalueen (vuosina 2003-2007) aiheuttama GIPS-maiden ylivelkaantuminen ei ole hävinnyt mihinkään, vaan se on entisestään pahentunut. Alkuperäistä velkaongelmaa on yritetty korjata ottamalla vielä lisää velkaa vielä entisen velan päälle.
Koska GIPS-maiden ylivelkaantumisongelmaa ei ole todellisuudessa ratkaistu, on selvää ettemme tule enää näkemään myöskään ohjauskoron normalisointia nykymuotoisella euroalueella. Se, ettei ohjauskorkoa voi normalisoida tarkoittaa tietysti myös sitä, ettei euroalueen talouskaan tule normalisoitumaan (ts. ei palata normaaleihin suhdannesykleihin) näköpiirissä olevan tulevaisuuden aikana.
Meillä eurokansalaisilla on siis edessämme pitkä kärsimysten tie.
Valitettavasti – Tyvärr – Leiderlich – Desgraciadamente.
—
Kuva1: Euroalueen kansallisten keskuspankkien Target2-maksutaseet ovat "räjähtäneet". Maksussiirrot ovat suuntautuneet GIPS-maista vahvoihin euromaihin kuten Saksaan, Suomeen ja Hollantiin. Toimivassa hajautetussa keskuspankkijärjestelmässä (kuten FED) kuvassa pitäisi näkyä nollalinjan ympärillä kiemurtelevia käyriä ts. yli- ja alijäämät eivät kumuloidu ajan kuluessa.
—
Lisäys 2.4.2017:
Pitää vielä lisätä viitattuun artikkeliin tullut lukijakommentti:
"
Having read and enjoyed yet another AEP article i would take the position that anyone who describes it as "guff" does not properly appreciate the joys of the English language.
My memory returns to an article in these pages many years ago, on real paper, that opined that the divide in the EU was essentially one of religion: rich Protestants, poor Catholics. this is not quite politicly correct perhaps but it is an interesting position to assume for the purpose of discussion.management philosophy and competence seem to be the key elements here.
The Euro-project has failed from lack of commitment, consensus, and competence.
", Willliam Blankley 29 Mar 2017 5:24AM
Kommentit (0)