Keskuspankkien umpikuja

Vaikkei juuri kukaan olekaan asiasta tietoinen, niin olemme kuitenkin keskellä kansainvälisten keskuspankkinen täysin ennennäkemätöntä rahaelvytyskokeilua. Koska kyseessä on ainutlaatuinen historiallinen kokeilu, ei kenelläkään ole varmuutta eikä tietoa kuinka se tulee päättymään.

Sanoisinpa kuitenkin, että se tulee päättymään huonosti.

—

Ensimmäisenä rahakisailuun lähti mukaan Japani, joka on elvyttänyt talouttaan rahamäärää paisuttamalla jo 90-luvulta saakka. Tästä huolimatta tavoitteena olevaa 2% inflaatiotasoa ei ole saavutettu ja ohjauskoro on edelleen 0%. Rahanluontioperaatioiden seurauksena keskuspankki (BoJ) omistaa jo suuren osan valtionvelasta, joka on paisunut jo 240% BKT:sta. Lisäksi keskuspankista on tullut yksi Japanin suurimmista osakkeenomistajista, sen ostettua merkittävän osuuden Japanin pörssinoteeratuista osakerahastoista (ETF).

Seuraavana kisaan ilmoittautui USA:n keskuspankki Fed, joka aloitti määrällisen elvytyksen (QE) finanssikriisin jälkeen vuonna 2008. Operaation seurauksena Fed:n hallussa on nyt n. 3000 mrd $ valtionvelkakirjoja ja asuntovelkapapereita. Rahamäärän lisäys on nyt lopetettu, mutta 2% inflaatiotavoitetta ei ole saavutettu ja koronnostoissa on edetty vasta 1% tasolle.

Viimesimpänä, mutta ei vähäisimpänä kisaan lähti oma EKP:mme v2013, jonka LTRO-rahaelvytysohjelma on edelleen käynnissä, eikä sen lopettamiselle ole annettu aikataulua. Korkoja ei ole nostettu nollatasosta, eikä 2% inflaatiotavoitetta ole saavutettu.

Ja mitä isot edellä sitä pienet keskuspankit perässä, pyrkien rahamäärän lisäyksellä hillitsemään oman valuuttansa kallistumista päävaluuttoja vastaan. Hupaisin esimerkki lienee Sveitsin keskuspankki (SNB), joka luomallaan keskuspankkirahalla on ostanut mm. noin 80 mrd $ edestä Yhdysvaltalaisia osakkeita. Pienten keskuspankkien on turvauduttava epätoivoisiin keinoihin pysyäkseen isompien matkassa valuutan heikentämisessä.

—

Rahaelvytyksellä on yritetty saada ylivelkaantuneet kansantaloudet elpymään ja pelastettu ylivelkaantuneet pankit pankkikriisiltä.

Rahaelvytys on toteutettu siten, että keskuspankit ovat ostaneet liikepankeilta niiden hallussa olevia velkakirjoja, jolloin liikepankkien likviditeetti on parantunut. Tällähetkellä kolme keskeisintä keskuspankkia (Fed, ECB, BoJ) ovat luoneet kukin n. 3000 mrd $ ylimääräistä likviditeettiä omiin pankkijärjestelmiinsä.

Ylimääräinen likviditeetti on ohjautunut liikepankeista edullisina lainoina lähinnä suursijoittajille ja suuryrityksille. Suursijoittajat ovat tehneet mukavaa tiliä sijoittamalla lainarahat mm. kiinteistöihin, velkakirjoihin ja osakkeisiin. Suuryritykset ovat ostelleet toisiaan (mergers) sekä kohentaneet osakekohtaisia tuloksia (PE) ostamalla ja mitätöimällä omia osakkeitaan. Rikkaat ovat rikastuneet ja vauraus keskittynyt yhä harvempiin käsiin. Samalla tavalliset kansalaiset eivät ole enää saaneet mitään korkotuloa talletuksilleen.

Massivisesta rahaelvytyksestä huolimatta talouskasvu on ollut heikkoa kaikissa rahaelvytystä harjoittaneissa maissa. Tämä johtuu siitä että rahaelvytysraha on ohjautunut lähinnä sijoituksiin (asset inflation), eikä reaalitalouden investointeihin. Alhaisten korkojen myötä kasvanut velkaantuminen on myös syönyt kuluttajien ostovoimaa. Em. syistä johtuen inflaatio ole lähtenyt liikkeelle ts. rahan kiertonopeus taloudessa ei ole kasvanut. 

—

Kaikenkaikkiaan koko rahaelvytys on ollut suuri virhe; Keskuspankkien ei olisi pitänyt sekaantua markkinoiden toimintaan, vaan antaa ylivelkaantuneiden pankkien, yritysten ja jopa valtioiden kaatua (Kreikka). Markkinatalous on aina syklistä ja taantuma on sille terveellinen tapa puhdistautua huonoista investoinneista ja eri omaisuuslajien (assets) arvostuskuplista.

On oletettavaa, että keskuspankit ovat nyt joutuneet umpikujaan ts. ikuiseen rahaelvytykseen. Ohjauskorkoja ei voi enää normalisoida, sillä normaali historiallinen ohjauskorko tekisi ylivelkaantuneiden valtioiden (USA, Japani, euroalue), yritysten ja kuluttajien velanhoidosta mahdottomuuden. Mädät omenat paljastuisivat vihdoinkin ja keskuspankkien silmänkääntötemppu osoittautuisi epäonnistuneeksi.

Elvytyksen päättäminen on myös sikäli ongelmallista, että se pitäisi tehdä koordinoidusti eri keskuspankkien välillä, jotta vältytään suurilta valuuttakurssien heilahtelulta. Tämä tuskin onnistuu.

On myös oletettavaa, että ajaudumme seuraavaan globaaliin tantumaan histroriallisen alhaisten korkojen vallitessa. Miten keskuspankit elvyttävät taloutta kun korot ovat jo valmiiksi nollan pinnassa? Painamalla ne negatiivisiksi?
 
Rahaelvytys on kuin pullon henki, jota on hyvin vaikeaa/mahdotonta saada enää takaisin pulloon. Varsinkaan silloin kun se on toteutettu globaalissa mittakaavassa.

—
 
Tiedän kirjoitteluni olevan sikäli turhaa, että asialle ei ole enää mitään tehtävissä. Asianosaiset ts. poliitikot ja keskuspankkiirit eivät tule myöntämään virheitään eivätkä ryhtymään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin.

On muutoinkin itsepetosta kuvitella, että keskuspankeilla olisi hallussaan jonkinlainen jumalallinen viisaus jonka avulla he ohjailisivat taloutta oikeaan suuntaan. Todellisuudessa keskuspankkien ekonomistit ovat samanlaisia kuin kaikki muutkin ekonomistit; He arvailevat tulevan talouskehityksen suuntaa, ollen samalla tavalla enimmäkseen väärässä kuten kaikki muutkin ekonomistit.

Rahaelvytys tulee siis jatkumaan aina siihen asti, kunnes markkinavoimat lopulta palauttavat korot kohti niiden historiallisia keskiarvoja (mean reversion) jolloin myös muidenkin omaisuuslajien (assets) arvostustasot normalisoituvat.

Se saattaa tosin tehdä hieman kipeää.

Kuva1: USA:n julkinen ja yksityinen kokonaisvelka ja ohjauskorko. Kumuloituva kokonaisvelka painaa ohjauskorkoa alaspäin. Ei ole realistista ajatella, että velkavuori yht'äkkisesti sulaisi ja ohjauskoron voisi normalisoida. Mitä Fed tekee seuraavssa taantumassa kun korko on vain 1% tasolla. Painaa sen negatiiviseksi? Lähde: Fed